Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

C pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa

Hieman on haikea olo ….. Kun Comedienne ja Clarissa olivat meillä yli yhdeksän viikkoisiksi niin sitä jotenkin tottui niihin pikku vipeltäjiin. Nyt kun kotona on enää Candy niin tuntuu jotenkin hiljaiselta.  Kaikki pennut ovat saaneet hyvät kodit – ja se lämmittää mieltä kyllä.  Kerrataankin tässä mihin pennut ovat menneet ja millä nimillä niitä kylillä huudellaan 🙂

Ensimmäisien joukossa lähtivät pojat Criminal, Colt ja Caterpillar. Criminal on nykyään Kentsu ja asuu Turengissa Heidin ja Mikan laumassa. Laumaan kuuluu myös 6 v Jusard´s Bullet eli Ellu ja sakemanniuros Roki.  Colt on nykyään Frank ja hän lähti ihan Helsinkiin asti ilahduttamaan ainoana koirana Marian ja Janin elämää. Caterpillar tottelee nimeä Repo ja on Jyrkin koirana Askolassa. Repo pääsi isoon sakemannilaumaan edustamaan malinöösejä.

Sitten taisikin lähteä aika samoihin aikoihin Caspar ja Cinnamon. Caspar lähti isukkinsa Tarmon luo Porvooseen ja Marika huutelee häntä nykyään Urhona. Cinnamon lähti myös isoon laumaan. Porissa Taru huutelee cinnamonia Kina nimellä.

Lila tyttö joka sai nimekseen Comtesse löysi lopulta arvoisensa kodin Vantaalta. Kaverikseen hän sai parson pojan ja nimikin vaihtui Tessaksi.  Cruella lähti Kimille ja Marille aluksi vähän niin kuin kokeeksi. Iso on lauma Kimilläkin ja onhan siellä täti Hilukin. Cruellaa Kim ja Mari kutsuvat Leia nimellä.

Viimeisinä lähtivät tytöt sininen ja punainen reilun 9 viikon iässä. Síninen Comedienne lähti Jasminen luo Järvenpäähän ja siellä seurana on myös kääpiösnautseri poika. Comedienne sai hienon nimen ja Jasminen huhuileekin häntä nyt Loru tyttönä. Punainen tyttö lähti Hämeenlinnaan tutulle Jonnalle beuceronien kaveriksi. Tämä Clarissaksi kutsuttu tyttö sai kutsumanimekseen Nerin. Hyvin kuulemma uutta nimeään jo ”tottelee”.

Kotiin jäi siis Candy. Pieni hörökorvaeläin jota myös Cänä-Andyksi tai Cänäksi kutsutaan.

Nyt toivotaan että pennuilla elämä lähtee sujumaan hyvin eikä palautuksia tulisi. Jos joku pennusta haluaa, syystä tai toisesta, luopua niin meillä on aina paikka. Tietenkin on. Vastuu näistä lapsista on vielä vuosia. Toivotaan että yhteistyö pennun omistajien kanssa on vähintäänkin kohtuullista, mielellään tiivistä. Kaikki pennut jäivät ihan mukavan matkan päähänkin joten toiveissa on että näitä näkee sitten yhteisillä treenipäivillä !

Hyvää matkaa kaikki Rakkaat C-pennelit. Olette ihania, reippaita pieniä malinoisin alkuja. Älkää riivatko uusia omistajianne – älkää ainakaan kamalasti 🙂

 

Clarissa ja Comedienne vielä etsivät omaa kotia

Eilen Comtesse pääsi uuteen kotiinsa Vantaalle. Ihan perhe otti tulokkaan innoissaan vastaan. Varsinkin perheen parson poika oli jopa riehakas kun sai  tytön kaverikseen. Comtesse ei ihan heti lämmennyt Milon lähentelyille mutta eiköhän niistä kaverit tule. Tänään huomasin Facebookista että Comtessella on aika hienosti alkanut taival uudessa kodissa.  Alla oleva kuva on uuden omistajan FB seinältä…. toivottavasti Kari ei pahastu että nappasin kuvan sieltä ! Mutta jotenkin kuva on vaan niin mahtava !!

karikulju

Kotona on vielä kaksi pientä ja pirteää malinöösityttöä. Kasvavat kovaa vauhtia, menoa riittää. Etsin tytöille aktiivista ja liikunnallista kotia. Mielellään harrastavaan paikkaan, ehkä TOKO tai agilityharrastajalle. PK- lajitkaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Jos kiinnostuit näistä söpöläisistä niin pistä viestiä pehkonen.s@gmail.com tai koita saatko puhelimella mut kiinni       040 827 5991 / Sari

nukkuja

nukkuu

 

Pentujen kuulumisia

Jo kotinsa löytäneillä pennuilla menee hyvin. Ensimmäisinä lähteneet Criminal (Kentsu) , Colt (Frank) ja Caterpillar (Repo) ovat sopeutuneet uuteen elämään paremmin kuin hyvin. Samoin myöhemmin lähteneet Caspar (Urho)  ja Cinnamon (Kina) ovat rakkaita perheenjäseniä uusissa perheissään.  Ihanasti on tullut myös kuvia näistä pienistä malinoisin aluista.

Repo on reipas pikku työkoira… Jyrkillä aina mukana töissä.

cate15

Urho meni Marikalle ja on täysin sopeutunut. Myös Tarmo on ottanut poikansa hienosti vastaan.

urho

Kentsu meni laumaan jossa jo oli Jusards malinois Ellu sekä saksanpaimenkoira uros Roki. Hienosti ottivat nämäkin isot koirat pienen tulokkaan vastaan. Aluksi on kuitenkin turvallisin tutustua portin läpi, kiinnostus on molemminpuolista 🙂

kentsu

Viimeisenä laumasta on lähtenyt meillä Pikku Hiluksi kastettu Cinnamon josta uudessa kodissa tuli Kina. Kina on osana suurempaa laumaa  sillä uudessa kodissa on kolme basenji narttua sekä pari uroskoiraa…. Hyvin on kuitenkin kaikki mennyt ja Kina on mieluisa lisä laumaan.

taru

Rakkaita ovat omistajilleen – ja niin pitää ollakin ! Vielä meillä on kotona kolme pientä pirteätä malinoisin alkua jotka odottavat sitä omaa, loppuajan kotiaan. Ihan mihin vaan näitä pieniä riiviöitä ei voi myydä sillä jo nyt olen huomannut että näillä pennuilla on paljon omaa tahtoa, itsevarmuutta, rohkeutta ja uskallusta. Eivät siis  tule olemaan mitään ns. seurakoiria vaan vaativat koulutuksen ja jämäkän omistajan / perheen. Mielellään siis kokeneeseen koiraperheeseen ja sellaiseen jossa etsitään KOIRAA johonkin harrastukseen.  Toivotaan että ihan kaikki viisi jäljellä olevaa pentua eivät jää kotiin 😀

 

Pentuhulinan keskellä vähän koiraharrastustakin…

Niin, treenit ja kaikki ovat nyt jääneet täysin sivuun kun on olleet nuo riiviöt pentulaatikossa. Vapaapäivinä ei  ole ehditty treenaamaan mitään, koirien ulkoilutus on hoitunut metsässä juoksuttamalla.

Sunnuntaina 8. marraskuuta kuitenkin lähdin Tikun kanssa kohti jälkipeltoa. Olimme saaneet oman seuran FH kokeesta kisapaikan joten olin ilmoittanut Tikun kisaan. Silloin olin siinä uskossa että ehdimme vähän tuota FH jälkeä treenaamaankin mutta mitä vielä, kaksi kertaa kävimme pellolla. No, ajattelin että ei se mitään ota jos ei annakaan ja rohkeesti vaan mukaan. Aamulla ajelimme Askolaan ja siellä ilmoittauduimme ja arvoin meille päivän viimeisen jäljen. Niin tietenkin, saisin siis jännittää koko aamupäivän…. Olosuhteet oli kyllä aivan ihanteelliset, pieni sumuinen sade, kostea nurmipelto eikä juurikaan tuulta. Mietin että ei ainakaan olosuhteita voi syyttää jos tulos jää saamatta. Luotin kyllä että Tiku jäljestää mutta ne harhat pelotti. Yhtään kun ei niitä treenattu….Lopulta oli sitten minun vuoro lähteä ilmoittautumaan ja laittaa koira paalulle. Tiku lähti tosi hyvin, ehkä oli pikkuisen ”innokas” siinä alussa.Hieman nenä kävi jäljen molemmin puolin mutta koira pysyi koko ajan jäljen päällä. Tuntuma koiraan oli hyvä. Kulma OK, sitten odottelin vähän esinettä kun muilla oli ollut aika pian ekan kulman jälkeen esine. Mutta meilläpä ei ollut esine siinä kulman lähellä. No lopulta se eka esinekin löytyi, nopeasti Tiku meni maahan mutta sitten innoissaan käännähti vinoon kun piti minulle oikein näyttää että tänne ja pian, täällä se on.  Itseasiassa Tiku teki tuon saman virheen (vino asento) kaikilla neljällä esineellä. Esine kyllä etutassujen välissä korrektisti mutta koira vinossa. Näistä meni piste joka esineellä.

Muuten jäljen ajo tuntui hyvältä, paikoitellen Tiku ajoi jopa erinomaisesti jälkeä. Harhoja en itse nähnyt eikä Tikukaan niihin reagoinut. Kulmat meni ilman pyörimisiä ja paikoitellen ajoi todella keskittyneesti ja syvällä nenällä. Mä vaan lompsin kävelemään siellä liinan päässä ja yritin hengittää. Pitkä on kyllä tuo FH jälki mutta usko ei loppunut ajamiseen koska Tiku oli niin hyvällä fiiliksellä. Lopulta tulimme lähelle lähtöpistettä ja siinä oli se neljäs esine. Voi vitsi mikä riemu ! Mun ihana rehellinen malinöösi selvitti jäljen vaikka yhtään ei oltu treenattu ja muutenkin koira oli viime aikoina jäänyt totaali paitsioon mun huomion suhteen. Tiesin että kyllä koulari tulee mutta oli kiinnostava kuulla tuomarina toimineen Ari Kansikkaan arvostelu. Yllätyin iloisesti kun kuulin arvostelun ja varsinkin kun hän ilmoitti pisteet: 89 pistettä ja FH 1 koulutustunnus. Jiihaaa !!! Kyllä nyt voidaan hyvällä mielin jäädä sitten talvilevolle ja keskittymään niihin toukokuun FMBB kisoihin ja Ranskan reissuun. Pitäisi alkaa hiomaan niitä uusia EVL liikkeitä jos meinaa sinne  MM kisoihin lähteä.

Tässä me reteesti ja onnellisina kuunnellaan arvostelua 😀

fh

Tässä vielä koko kisaporukka onnellisina. Kiitos talkoolaisille ja jäljenpolkijoille !    Hyvä T. O. P. K-9

fh koe

 

Jusards C-pennut seitsemän viikkoa

On hetki vierähtänyt ettei ole tullut päivitettyä pennuista mitään. Se johtuu yksistään siitä että on ollut niin kiire. Pennut ovat vilkkaita eivätkä enää nuku niin paljoa joten niiden ”vahtimiseen” menee aikaa. Samoin Hilun tulo kotiin on vaatinut erikoisjärjestelyjä niin eipä ole ollut aikaa istuskella koneella. Pentue löytyy jo SKL:n tietokannastakin 🙂 http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=JUSARD%27S&R=15.3

Mutta joo, pennut ovat jo luovutusikäisiä – ja kuten totesin erittäin reippaita yksilöitä 🙂  Urokset ovat jo lähteneet uusiin koteihinsa ja alku on lähtenyt kaikilla hyvin.  Urokset menivät seuraavasti: mustapanta jota Mitsuksi kutsuttiin kotona sai oikeaksi nimekseen Colt ja kutsumanimeksi tuli FRANK. Vihreä poika meni Turenkiin, nimeksi tuli Criminal ja kutsutaan Kentsuksi. Sininen poika meni Porvooseen, nimeksi tuli Caspar kutsutaan Urhoksi. Ja se pannaton poika jota koko ajan Caterpillariksi sanottiin sai kutsumanimekseen Repo. Repo asustaa Askolassa.  Toivotaan että näistä pojista kuullaan vielä 😉

Tytöt ovat vielä kaikki kotona eli akkalaumassa ollaan. Tänään lähtee lilapantainen tyttö, joka sai nimekseen Comtesse,  Kouvolaan ja tottelee kutsumanimeä Ruuti. Myöhemmin viikolla lähtee ns. pikku Hilu Poriin. Oikealta nimeltään pikku Hilu on Cinnamon. Lempinimi ei ole vielä muotoutunut vaikka sitä Hiluksi kotona onkin kutsuttu 🙂 Niin vaan tuo pentueen ISOIN muistuttaa meitä alkuperäisestä Hilusta.

Myymättä on siis vielä kolme narttupentua…… Sinänsä harmi ettei koteja ole löytynyt, sillä hyviä harrastuskoiran alkuja ne todellakin ovat. Luonnetta löytyy, rohkeutta, hyvin motorisia kiipeilijöitä. Kotiinhan jää Candy niminen tyttö, pieni siro ja pystykorvainen jo nyt 🙂 Joten koteja etsii keltapantainen Cruella jota Ellaksi olen kutsunut. Sinipantainen Comedienne ja punapantainen Clarissa.  Ei näillä nartuilla nyt vielä ole kiire löytää omaa kotiaan mutta totuushan on se että vaikka kuinka ovat hyviä pentuja en voi niitä kotona pitää 🙁  Haluan kuitenkin että kaikki kolme löytävät kodit jossa harrastetaan. En halua että hyvät koirat menevät hukkaan sen takia että omistaja ei sitten viitsikään tehdä pennun / koiran kanssa mitään. Jos nämä eivät saa puuhastella ja treenailla niin aivan varmasti tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmia. Ja sehän EI ole koiran syy, silloin olisi ehkä kannattanut ostaa vaikka robottikoira tms. Eli aktiivisia koteja etsitään. Se onko se aktiviteetti agility, toko, haku, metsäjälki, canicross, pelastuskoirapuoli, vepe….. se on ihan sama – kunhan jotain puuhailua harrastetaan ja liikutaan ja tehdään.

keltainen

punainen

sin

Eli jos tuon marmatuksen jälkeen tunnet että ”kyllä mä olen aktiivinen koiran kanssa puuhastelija” niin otappa yhteyttä. Voit saada elämäsi koiran malinoisista 😉 Ja jos asut vielä Etelä-Suomessa voit saada koiran sisarusten omistajista uusia mukavia Ystäviäkin kaupan päälle 🙂  Yhteyttää saa ja voi ottaa milloin vaan… Soittaa saa, mutta olen hankalasti puhelimella tavoitettavissa…. parhaiten tavoittaa ja saa vastauksen kun laittaa meiliä osoitteeseen pehkonen.s @ gmail.com

1.11.2015…. Surullinen Sunnuntai …..

Kun Halloweeni lauantain oli kaikin puolin iloa ja riemua ja uusien ihanien ihmisten tapaamista pentutreffien merkeissä niin sunnuntai tuntui sitäkin karvaammalta.

Kaikki alkoi aamusella kun Marilta tuli viesti että Hilu vuotaa verta…. Väsyneenä oli vaikea edes tajuta että mitä ihmettä. Viestittelin meidän luottoeläinlääkärin kanssa ja hän sanoi että heti lääkäriin tsekattavaksi. No, Mari oli tietenkin yksin kolmen lapsen kanssa kotona ! Onneksi Mari pääsi pikaisesti lapsien ja Hilun kanssa lähimpään lääkäriin eli Hattulan VetHausiin vai mikä Animagi Univet se nyt onkaan nykyään… Siellä on 24 / 7 päivystys ja leikkaussalit ja eläinsairaala yms.  Sinne siis heti kun sai vaan vaatteet niskaan ! Matkalla soitin vielä Niinalle että voisko hän tulla hakemaan Pedon taas hoitoon (johan se vuorokauden meillä olikin). Niina, ihana ja ymmärtäväinen Ystävä tuli ja nappas Pedon joten jatkoin matkaani Riihimäen ABC:ltä Hattulaan. Ihan pikkuisen tuli ajettua ylinopeutta kun hätä oli kova.

Kun pääsin lääkäriin oli Hilu jo tipassa ja verikokeet otettu. Myös maha oli ultrattu ja se oli tyhjä pennuista. Kohtu oli suuri ja verenvuodosta päätellen se oli täynnä mätää…. Diagnoosi oli selvä: märkäkohtu ja pennut menneet sen myötä. Itkuhan siinä tuli eka kerran…. Sitten tuli karua tekstiä: Hilulla kuumetta tutkimusvaiheessa 40,3 astetta, kuivunut, valkosolut koholla, punasoluarvoissa todettu anemia, munuaisarvo koholla viitaten elimistön kuivumistilaan jne….  Tilanteeseen nähden Hilu oli aika pirteä mutta vointi siitä kyllä sitten romahti…. Lopulta päätös oli tehtävä ja se oli se, että leikkaukseen menee jos saadaan olotila paremmaksi, muuten ei ehkä kestä leikkausta. Hilu jäi sairaalatiloihin nesteytykseen ja minä lähdin hakemaan rahaa. Oli tiedossa että halpaa ”lystiä” tämä ei ole kun sunnuntaina aletaan tehohoitamaan ja leikkaamaan…. mutta ainoa ajatus oli että Hilu kuntoon maksaa mitä maksaa !!

Tässä muutama kuva Hilusta tutkimuksissa.

Ihan ensiksi nesteytystä

Ihan ensiksi nesteytystä

Tipassa

Tipassa

12122434_10208161727025081_5721724043173481699_n

Verta ja märkää vuoti ihan kunnolla :-(

Verta ja märkää vuoti ihan kunnolla 🙁

No, Hilun talutin eläinsairaalan häkkiin ja sinne se jäi….. Lupasivat soittaa kun jotain tiedetään…. Lähdin Riihimäkeen ja ajelemaan muuten vain.. Ei voinut muuta kuin rukoilla ja odottaa. Onneksi oli muutama Ystävä kenen kanssa pystyi puhelimitse juttelemaan. Kiitos heille…  Jätin Hilun noin klo 12:30 sairaalaan ja oli kuulkaa tuskainen päivä ja ilta.. Lopulta ajoin Hattulaan ja menin klinikalle odottamaan.. Siellä selvisi syy miksi lääkäri ei ollut soittanut mitään. Hänellä oli todella kiireinen ilta ja aika meni potilaita hoitaessa. Lääkäri hämmästyi nähdessään minut klinikalla ja hätääntyneenä tuli kysymään että ei kai minulle ole soitettu että Hilu on haettavissa. Rauhoittelin ja sanoin että ei, tulin vain odottelemaan josko saisin jotain tietoa.. No, heti hän kertoi että Hilu tuli juuri leikkauksesta ja kaikki on nyt hyvin. Mätä on saatu pois ja sitä myöten tulehdus ja kuume saadaan hallintaan. Hilu on vielä ihan unessa joten pari tuntia menee ennen kuin hän luovuttaa Hilun pois. No ei mitään, helpotus oli suuren suuri. Hilu oli selvinnyt leikkauksesta ja kaikki oli OK. Kyllä se sitten toipuu kun kaikki on jo ohi 🙂 Lääkäri sanoi että leikkaus oli ainoa oikea päätös sillä kohtu oli todella iso, se painoi 1.3 kiloa ja oli täynnä mätää 🙁 Ilman leikkausta Hilu olisi kuollut nopeasti…. Iso Kiitos Marille että lähti heti viemään Hilua lääkäriin jossa oli kaikki tarvittava  jotta Hilu voitiin leikata heti. Siinä kun oli odottelua vielä reilu tunti edessä niin siinä vaiheessa hain Hilun lääkkeet Hämeenlinnasta. Aika kovat lääkkeet hän sai kun kipuun tuli Tramalia ja Litalginia ja antibiootiitikin oli astetta kovemmat.

Lopulta kello 20 sain Hilun vastaanottohuoneessa syliini. Itkuhan siinä taas pääsi. Hipsu neiti tuli syliini ja heilutti humalaisena häntäänsä ! Lasku oli vähän vajaa pari tuhatta kun sunnuntaina nämä hommat ovat vieläkin kalliimpia… mutta ei haittaa Hilu on hoidettu ja onneksi meillä on se vakuutus !!  Ostin Hilulle klinikalta vielä pehmeän lämpöisen karva-alustan jossa oli hyvä matkustaa automatka kotiin. Vihdoin klo 21 olimme kotona ja Hipsteri raahusti sisään…

Kotipihassa

Kotipihassa

Kotona Kepon hoivissa

Kotona Kepon hoivissa

Kotona Hilu söi vähän ja sitten minä menin Hänen kanssaan pesuhuoneen lattialle yöksi nukkumaan. Se kun on AINOA rauhallinen paikka tässä pirtissä… Muualla on isot koira ja olohuoneessa on semmonen penturalli että huh huh . No, meillä oli oikein kotoisaa pesuhuoneessa ja Hilu nukkui rauhallisesti.

12208614_10208161729585145_9120259908012275420_n

Ja tänään on jo silmissä säihkettä. Pissalla ja kakalla on käyty, vesi maistuu ja hieman ruokaakin on syöty. Kyllä Hilu toipuu ja saa erittäin hyvää hoitoa !!

Säihkysilmä kotona :-)

Säihkysilmä kotona 🙂

Koko reissun päätteeksi diagnoosi oli MÄRKÄKOHTU.

Leikkaushoito joka on suositeltavin oli meidän valinta. Ennen leikkausta Hilun kuumetta laskettiin runsaalla nestehoidolla ja kuivumistila korjattiin. Suonensisäisesti antibioottia sekä pahoinvoinninestolääkitys ja kipulääkkeet ennen leikkausta.  Leikkauksessa märkäkohtu ja munasarjat poistettiin inhalaatioanestesiassa.  Leikkauksen yhteydessä annettu pitkävaikutteinen kipulääke. Poistetun kohdun paino oli 1,3 kiloa.

Siinä se surullinen tarina kokonaisuudessaan ….