Koirien jalostus, kasvatus, pennutus vai vaan määrällinen lisääminen

Viimeaikoina on ajatukset pyörineet päässä villinä. Se, mitä nyt kirjoitan, ei ole ketään vastaan eikä kenenkään kohtalolla mässäämistä, vaan tarkoituksena on tuoda esiin kasvattajana olemisen ongelmakohtia ja toisaalta sitä, että koirien (pentujen) ostajien tulisi olla valveutuneita. Koiranpentujen kasvattaminen ja myyminen ei ole aina niin helppoa, joskus tilanteet voi räjähtää käsiin ja joskus, jostain syystä toiminta on vaan niin väärillä urilla kuin olla voi.

Usein kauhistellaan pentutehtailua ja koirien kasvatuksellisia ongelmia. Useinhan niissä otetaan esiin ulkomaiden ongelmat, katukoirat ja pentuja laittomasti kauppaavat tahot. Vaan osataan sitä ihan kotoSuomessakin. Itse pysähdyin Hämeenlinnan eläinsuojeluyhdistyksen Facebook postauksen äärelle. Lyhyesti ko. jutusta:

”Yksi kuva riittää mitä pentutehtailu voi pahimmillaan olla. Osalle pelastus on se että kärsimys loppuu. Eläimen ei tulisi kärsiä ihmisen toimesta. Ja sen pitäisi koskettaa meistä jokaista. Ostaja on vastuussa siitä mistä eläimensä ostaa. Ota selvää kasvattajasta, elinympäristöstä ym. SINÄ olet se linkki joka tekee pentutehtailusta kannattavaa!! Nyt on paljon puhetta pentutehtailusta ja olemme ottaneet asian esille usein. Mutta ei se vaan tunnu kantavan. Pentutehtailua harrastetaan ihan paikoissa joissa et uskoisi. Rekisteröidyt kissan tai koirankasvattajat ei myöskään ole aina se taho josta se pentu kannattaa ostaa. Kysy kokemuksia esim. Roturyhmissä. Kysele muilta kasvattajan kasvattajien omistajilta kokemuksia kasvattajasta. Ole vastuullinen. Mitä merkkejä pitäisi huomata jotta et tukisi pentutehtailua? Ilmoituksen kuva ja lisäkuvat ovat vain rajatulta alueelta. Herättää kysymyksen millaisessa ympäristössä eläin kasvaa ja elää? Eläimen emää ei ole nähtävillä. Missä se on? Pentu voidaan toimittaa kotiin. Kunnollinen kasvattaja ei toimita pentua vaan pentua käydään katsomassa vähintään kerran ennen ostoa. Koiranpennun ostossa kasvattajalta, voit katsoa jalostustietojärjestelmästä kuinka monta pentuetta kasvattajalla on ollut. Ja kuinka montaa eri rotua. Esim. 280 pentuetta vaikka jaettuna 20 vuodella on tosi paljon. Kiinnitä myös huomiota sukusiitosprosenttiin. Sen tulisi olla alle 1% joskus jopa enenmän. Onko pentu hakiessa kovin laiha? Ripulissa? Likainen tai räkäinen. Jos vähäänkään epäilyttää. Älä osta pentua. Voit saada ison laskun ja paljon murhetta. Vaadi nähdä tilat jossa pentu on kasvanut. Jos ympäristö on likainen tai muutoin epäsiisti. Älä ”pelasta” pentua. Mihin muuhun sinä kiinnittäisit huomion? ”

Tuossa ylläolevassa jutussa on monta hyvää pointtia. Ostajalla on vastuunsa siinä missä kasvattajallakin. Paljon kertoo tosiaan jalostustietokanta ja se, montako pentuetta / pentua ko. kasvattaja on tehnyt. Jalostustietokannan tiedot ovat julkisia kaikille. Toki, sieltäkin voi jotain tietoja pimittää, mutta on se hyvä tsekkauspaikka. Jos pentueita tulee vuosittain useita, onko kyse jalostuksesta vai mistä ? Palautuuko kasvattajalle paljon pentuja ? Myykö kasvattaja ns. kenelle vaan esim. malinoisin ? Mikä on motiivi kasvatuksessa ? Miten kasvattaja näyttäytyy esim. kuvissa, somessa jne. Onko kasvattajalla itsellään harrastuneisuutta koirien kanssa ? Monia juttuja joita kannattaa miettiä ja tarkastaa. Ja tärkein kaikista: pentuja on päästävä katsomaan ja mielellään emäkin olisi nähtävä. On ymmärrettävää, että jotkut emäkoirat vahtivat pentujaan, mutta on se emä kuitenkin oltava nähtävillä.

Kasvattajan näkökulmasta pentujen myyminen on aina stressin paikka. Jos pentue on iso, esim. 10 pentua, niin kyllä niistä haluaa päästä eroon viimeistään 8 viikkoisina. Malinoisit osaavat nimittäin olla aikamoisia alligaattoreita pieninä. Mutta kenelle sellaisen pikku piraijan voi myydä ? Kuka ymmärtää, osaa ja kenellä on malinois rääpäleelle riittävästi hermoja ja aikaa ? Miten seuloa pentukyselijöistä ne oikeat ?

Itse voin todeta, että enää en ihan kaikille koiratutuillenikaan malinoisia myisi. Kaikella rakkaudella, e heistä olisi malinoisin pitäjiksi. Osalla ei ole riittävää auktoriteettia, aikaa ja harrastuneisuutta, osaamista yms. yms. Itselläni on parhaimmillaan tai pahimmillaan ollut 7 koiran lauma kotona. Kuusi malinoisia ja hollanninpaimenkoira. Kaikki niin ihania yksinään, mutta sekalaumana olihan ne aika hirveitä. Nyt on kotona enää kolme – ja se tuntuu just nyt hyvältä määrältä.

Miksi tällaisia mietteitä…. No, aina silloin tällöin on itsellä pentuhaaveita. Ne nousee aina ajoittain mieleen. Nyt kun Mäsä (Jusards Eximia) on luustokuvattu täysin terveeksi tytöksi, herää jälleen ajatus siitä, että jos sen pennuttaisi…… Mutta kaikki edellä kuvatut asiat pyörii mielessä. Pentutehtailija en kuitenkaan ole, jalostustietokannasta näkee, että pentueita on tullut vain neljä ja niissä jälkeläisiä vain 24 kappaletta.

Loppuun vielä ikävä tapaus ja ihan kotisuomesta. Meneillään on pienkeräys huostaanotettujen belgianpaimenkoirien ja hollanninpaimenkoirien eläinlääkärikuluihin. Sen enempää en koirien kohtalosta tiedä. Tutustua tähän tapaukseen voi malinoisrescue.fi