Raision ikävän tapauksen vuoksi, HS pyysi minulta haastattelua liittyen kangali rotuun. Miksi minulta niin, olen aika kokenut koiraharrastaja, kokemusta kouluttamisesta ja kilpailuista melkein 40 vuoden ajalta. Joo, meillä ensimmäinen kangal, joten ei nyt mitään ihan asiantuntijoita olla, mutta koirakokemuksen kautta voi kyllä jotain sanoa yksilöstä peilaten rotumääritelmään. Osa jengistä veti herneen nenään, että miksi minä, yhden kangalin kokemuksella, mutta kun ei näitä kangaleita nyt ihan joka oksalla ole täällä Suomessa, niin sitten se olin minä. Ja toisaalta oman koirakokemuksen kautta pystyn kyllä miettimään millaiset ominaisuudet Kalilla on.

Kali on kuten haastattelussa kerron, fiksu, rauhallinen, tottelevainen, itsevarma ja ihmisrakas. Iso koira kooltaan, joten se pitää huomioida.

Tässä teille juttu luettavaksi.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011496714.html?fbclid=IwY2xjawM2YTxleHRuA2FlbQIxMQABHnFTMG_adYZVSeGO6PwF1mzebfCoJWtAmnxcxcOwGv6dQ9VVmTeDhBsi1o_Q_aem_ISa97dH3tAJcrpzgu7O8AA

Sari Ylisoini kuvaa Raision hyökkääjä­koiraa rauhalliseksi mutta tilaa vaativaksi roduksi

Koirat|Kangal-rotuinen koira hyökkäsi lauantai-iltana kolmen ihmisen kimppuun Raisiossa. Koirankasvattaja kuvaa rotua rauhalliseksi laumanvartijaksi, jonka voi pilata väärällä kasvatuksella.

Koirankasvattaja Sari Ylisoinin kangalinkoira Kali on kymmenkuinen pentu, ja painaa jo noin 55 kiloa. Kuva: Sari Ylisoini

Kangal-rotuinen koira hyökkäsi kolmen ihmisen kimppuun Raisiossa lauantai-iltana aiheuttaen vakavia vammoja.

Koirankasvattaja Sari Ylisoini kuvaa kangalia rauhalliseksi ja tottelevaiseksi roduksi, joka vaatii johdonmukaista kasvatusta.Näytä lisää

Rauhallinen, lempeä, oikeudenmukainen ja tottelevainen.

Näin koirankasvattaja Sari Ylisoini luonnehtii suurikokoista kangal-koirarotua.

Kangal-rotuinen koira hyökkäsi kolmen ihmisen kimppuun Raisiossa lauantai-iltana ja puri näille sairaalahoitoa vaatineita vammoja. Poliisi ampui aggressiivisen koiran.

Ensimmäisenä koira hyökkäsi sähköpotkulaudalla liikkuneen 16-vuotiaan pojan päälle.

Koira oli päässyt karkuun omistajaltaan ilmeisesti avaamalla oven itse.

”Missä omistaja oli silloin?” Ylisoini pohtii.

Hänen mukaansa kangal eli kangalinkoira vaatii johdonmukaista kasvattamista sekä hyviä puitteita.

”Koiralla pitää olla tilaa ympärillä eli omakotitalo ja iso, aidattu piha. Vapaana en koiraa pitäisi kuin tiukasti aidatulla alueella esimerkiksi koirametsässä.”

Kangal on huomattavan isokoinen ja vahva koira. Kuvassa Kali ja omistaja Jani Ylisoini. Kuva: Sari Ylisoini

Pahimmassa tapauksessa ilman koulutusta ja hyviä puitteita koirasta voi tulla aggressiivinen ja vaarallinen.

Kuten mistä tahansa koirasta, Ylisoini täsmentää.

Kangalista erityisen vaarallisen tekee sen suuri koko ja valtava puruvoima.

Turkista kotoisin oleva kangal on laumanvartija, joka lajityypillisesti suojelee kotieläinlaumaa tai toimii alueiden vartijana.

Vaaratilanteessa se suojelee omistajaansa, vaikkei varsinainen suojelukoira olekaan, Ylisoini sanoo.

Rotuna kangal on hänen mukaansa terve ja alkukantainen eikä niillä ole jalostuksesta aiheutuneita perinnöllisiä sairauksia.

Kangalinkoiria on Suomessa vielä hyvin vähän, Ylisoinin mukaan ”kymmenkunta”.

Koirien kasvattamisesta Ylisoinilla on yli 30 vuoden kokemus. Hän on kasvattanut ja kouluttanut useita hankaliksi ja vaativiksi koettuja rotuja, kuten belgianpaimenkoira malinoiseja ja saksanpaimenkoiria.

Tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi malinoista ja yksi bullterrieri sekä yksi Kali-niminen kangal-uros. Kalin he hakivat Romaniasta viralliselta kasvattajalta.

”Kangalin kasvattaminen vaatii, että koira otetaan jo pentuna ja se pidetään mukana arkielämässä alusta asti. Sen kanssa liikutaan ja harrastetaan. Iso koira tarvitsee myös lajinomaista tekemistä, kuten vartiointitehtäviä. Siksi oma piha on tarpeen”, Ylisoini sanoo.

Myös koiran hankkimiseen pitää valmistautua kunnolla tutustumalla rotuun ja järjestämällä koiralle hyvät olosuhteet etukäteen.

”Tätä koiraa ei voi tulla ostamaan rahat kouraan -tyylillä. Sen ottaminen vaatii kuukausien järjestelyjä.”

Kali on omistajiensa mukaan rauhallinen ja tottelevainen ja pitää rapsutuksista. Kuva: Sari Ylisoini

Ylisoinien kangalinkoira Kali on 10 kuukautta vanha pentu. Kouluttaminen on sujunut hyvin, sillä Ylisoinin mukaan koira on fiksu, tottelevainen ja helppo.Kali painaa jo nyt noin 55 kiloa.”Vaaratilanteita ei ole ollut. Kali on aidatulla pihalla vapaana, eikä juuri edes hauku ohikulkijoita. Meidän eli laumanjohtajien ollessa kotona se tietää miten toimia, eikä ole vaaraksi kenellekään.”Öisin Kali toimii tontin vartijana.”Silloin tontille ei tule kukaan”, Ylisoini sanoo.

Raision tapauksessa Ylisoini on pahoillaan uhrien lisäksi myös koirarodun saamasta ikävästä huomiosta.”Onko kyse ollut kodinvaihtajasta, eli hankalasta koirasta, joka on vaihtanut usein omistajaa. Kyseessä voi olla myös rescue-koira, sillä näitä päätyy paljon hylättynä koiratarhoille Euroopassa”, Ylisoini pohtii hyökkääjäkoiran taustoja.Minkäänlaista koiraa ei saisi Ylisoinin mukaan ottaa löyhin perustein tai puutteellisiin olosuhteisiin, varsinkaan isoa koiraa.”Kerrostalo ei ole sopiva paikka kangalille.”

Penturintamalla on ollut jo vuosia aika hiljaista. Jusards Eximiakin on sterkattu, joten pentuja ei tule häneltäkään. Piru toki on vielä käytettävissä, mutta se on Jennan käsissä tuleeko malinois pentuja vai ei. Miksi näin ? No, sanotaanko, että itselläni malinois kasvatus loppui siihen, että nykyään ei vaan ole koiran ostajia, jotka osaisivat käsitellä vaativaa käyttökoirarotua. Itse ajattelen niin, että malinoisille sopivia koteja ei ole helppo löytää ja siksi en ota riskiä siitä, että hyviä koiria lopetetaan nuorina, koska niiden kanssa ei vaan tulla toimeen. Malinois EI OLE helppo rotu, se vaatii paljon tekemistä, aktiviteetteja, mutta myös paljon omistajilta fyysistä läheisyyttä. Koen että malinois ei ole se tarhakoira,joka otetaan sieltä vain treeneihin ja muuten se on häkissä. Ei, malinois pitää ottaa mukaan arjen puuhasteluihin ja antaa sille aikaa. Tätä ei ihmiset aina ymmärrä, ja siksi jo vuosi sitten tein päätöksen että en tee malinois pentueita. Jennan ajatukset voi olla jotain muuta, ja jos Jenna haluaa malinoisia kasvattaa niin se on OK.

Omalta osaltani rotu vaihtuu, tai on jo vaihtunut. Minulle rotuina tulee olemaan bullterrieri ja kangal, Bulli hommia tehdään yhdessä Rosen omistajan Lisan kanssa. Rose on siis sijoituskoira eikä varmaan tule meille tekemään koskaan pentuja. Mutta haave on saada Rosen pentu ja ehkä sitten tehdä ihania erikoisia bullipentuja. Tai sitten jatketaan vaan yhteistyötä tuon rodun kanssa Lisan kanssa. Meillä on loistava yhteistyö ja olen edelleenkin niiiiiiiiin onnellinen että Lisa (kennel Misunderstood) sijoitti timantin meille.

Meille siis muutti omaksi uusi mielenkiintoinen rotu jo alkuvuodesta. Tuo koira on vielä pentukoikkeli, uros. Mutta niin ihana rotu ja yksilö, että kasvatushaaveet taas heräsivät. JOS kaikki menee suunnitellusti, niin meille tulee jossain vaiheessa kaksi kangal narttua ja niillä on tarkoitus jatkaa kennel Jusard`s kasvatustyötä. Pentuja tulee aikaisintaan vuonna 2027 tai 2028.

Ja koska kennel Jusard´s tullaan herättämään henkiin niin tilasinpa jo mainoskynätkin valmiiksi. Joten jos jossain vaiheessa kangal kiinnostaa, niin kannattaa olla yhteyksissä. Sijoituskotia nartulle tullaan etsimään vuoden 2026 alussa, jos kaikki menee suunnitellusti.

Lähdettiin Rosen kanssa Tallinnaan näyttelyyn. Eestin Voittajassa ei pärjätty, mutta erikoisnäyttelystä tuli SERT ja Rose valioitui Viron jun mva:ksi. Tässä pari kuvaa.

Samalta reissulta löytyi myös Kalille sopiva panta.

Huhtikuussa meille saapui Romaniasta ihana laumanvartija joka sai kutsumanimekseen KALI. Rotu on siis kangali ja kyse on laumanvartijasta. Kali on uros ja pieni pentu vielä, ikää nyt 5 kuukautta, syntynyt 28.11.2024.

Kangali on turkkilainen rotu jota käytetään vartioimaan lammaslaumoja susilta. Kangalista sanotaan mm. näin ”Kangalinkoira edustaa tuhansia vuosia vanhaa koiratyyppiä, jota edelleen käytetään alkuperämaassaan Turkissa suojelemaan paimenen apuna lampaita ja muuta karjaa susilta ja muilta pedoilta. Se on muotoutunut suurikokoiseksi, vahvaksi ja itsenäiseksi vartiokoiraksi ja se on tottunut viettämään niukkaa elämää lammaslaumojen mukana kesän helteessä ja runsaslumisen talven kovassa pakkasessa. Kangal työskentelee itsenäisesti ja sillä on luonnollinen vaisto suojella laumaansa ja perhettänsä sekä vierailta että petoeläimiltä. Länsimaissa rotu on tullut tunnetuksi 60-luvun puolenvälin paikkeilla, Amerikassa on muutama tuhat koiraa, joista suurta osaa käytetään työkoirina. Euroopassa on muutamia satoja rekisteröityjä koiria. Afrikassa eri maissa on muutama gepardien suojeluun erikoistunut säätiö, jotka käyttävät kangalinkoiraa laumanvartijan tehtävissä”

Lähde: https://www.suuretlaumanvartijarodut.fi/laumanvartijat/laumanvartijarodut/kangalinkoira/

Aika näyttää millainen koira Kalista kasvaa. Nyt 5 kuukautta vanhana painoa on jo 39,3 kiloa ja kuulemma urokset voivat aikuisina painaa jopa 90 kiloa. Voi olla että meille tulee vielä joskus kangali narttukin Kalin kaveriksi. On se niin hieno koirarotu.

Meidän Rose, tai Soosi, Sössssössssö, tykinkuula, pattinokka jne. Rakkaalla on monta nimeä. Mutta joo, me saatiinkin oikein timantti laumaamme. Kiitos Lisan. Rosa on nyt käynyt muutamassa näyttelyssä hyvin ”arvosanoin”. Ja näyttelytahti vain kiihtyy kesän myötä.

Seuraavat näyttelyt on Vaasa KV, Tampere KV, Eestin Voittaja, terrierien erikoisnäyttely Tallinna ja Royal Canin Show…..

Nyt se sitten tapahtui, pitkän ihastelun jälkeen, meille vihdoin tulee bullterrieri tyttö. Hän on Rosa tai Rose oikealta nimeltään Rasels Bull Power Girl. Hän on standard kokoinen eli hän ei ole minibullli, ehkä hyvä niin, kestääpähän sitten malien joukossa kun on itselläkin kokoa. Rose on syntynyt 7.5.2024 ja hänet on tuotu Sloveniasta.

Viimeisin Jusards kasvatti kävi perjantaina 29. helmikuuta luustokuvauksissa Päijät-Hämeen eläinlääkäriklinikalla. Otettiin Mäsästä sitten suht kaikki: lonkat, kyynärät, olat sekä selkä. Kennelliitossa kuvat lausuttiin sitten pikavauhtia eikä tarvinnut kauaa jännittää. Tulokset tulivat ja olivat hienot: terve tyttö kaikin puolin.

FI46840/20

JUSARD’S EXIMIA

2.3.2024 1.3.2024

välimuotoinen lanne-ristinikama olkanivelen osteokondroosi selän spondyloosi nikamien epämuotoisuus kyynärniveldysplasia lonkkaniveldysplasia

LTV0 (normaali) Ei todettu/Ei todettu SP0 (puhdas) VA0 (normaali) 0/0 A/A

Siinä nyt olisi jalostuskelpoinen malityttönenparhaassa iässä.

Viimeaikoina on ajatukset pyörineet päässä villinä. Se, mitä nyt kirjoitan, ei ole ketään vastaan eikä kenenkään kohtalolla mässäämistä, vaan tarkoituksena on tuoda esiin kasvattajana olemisen ongelmakohtia ja toisaalta sitä, että koirien (pentujen) ostajien tulisi olla valveutuneita. Koiranpentujen kasvattaminen ja myyminen ei ole aina niin helppoa, joskus tilanteet voi räjähtää käsiin ja joskus, jostain syystä toiminta on vaan niin väärillä urilla kuin olla voi.

Usein kauhistellaan pentutehtailua ja koirien kasvatuksellisia ongelmia. Useinhan niissä otetaan esiin ulkomaiden ongelmat, katukoirat ja pentuja laittomasti kauppaavat tahot. Vaan osataan sitä ihan kotoSuomessakin. Itse pysähdyin Hämeenlinnan eläinsuojeluyhdistyksen Facebook postauksen äärelle. Lyhyesti ko. jutusta:

”Yksi kuva riittää mitä pentutehtailu voi pahimmillaan olla. Osalle pelastus on se että kärsimys loppuu. Eläimen ei tulisi kärsiä ihmisen toimesta. Ja sen pitäisi koskettaa meistä jokaista. Ostaja on vastuussa siitä mistä eläimensä ostaa. Ota selvää kasvattajasta, elinympäristöstä ym. SINÄ olet se linkki joka tekee pentutehtailusta kannattavaa!! Nyt on paljon puhetta pentutehtailusta ja olemme ottaneet asian esille usein. Mutta ei se vaan tunnu kantavan. Pentutehtailua harrastetaan ihan paikoissa joissa et uskoisi. Rekisteröidyt kissan tai koirankasvattajat ei myöskään ole aina se taho josta se pentu kannattaa ostaa. Kysy kokemuksia esim. Roturyhmissä. Kysele muilta kasvattajan kasvattajien omistajilta kokemuksia kasvattajasta. Ole vastuullinen. Mitä merkkejä pitäisi huomata jotta et tukisi pentutehtailua? Ilmoituksen kuva ja lisäkuvat ovat vain rajatulta alueelta. Herättää kysymyksen millaisessa ympäristössä eläin kasvaa ja elää? Eläimen emää ei ole nähtävillä. Missä se on? Pentu voidaan toimittaa kotiin. Kunnollinen kasvattaja ei toimita pentua vaan pentua käydään katsomassa vähintään kerran ennen ostoa. Koiranpennun ostossa kasvattajalta, voit katsoa jalostustietojärjestelmästä kuinka monta pentuetta kasvattajalla on ollut. Ja kuinka montaa eri rotua. Esim. 280 pentuetta vaikka jaettuna 20 vuodella on tosi paljon. Kiinnitä myös huomiota sukusiitosprosenttiin. Sen tulisi olla alle 1% joskus jopa enenmän. Onko pentu hakiessa kovin laiha? Ripulissa? Likainen tai räkäinen. Jos vähäänkään epäilyttää. Älä osta pentua. Voit saada ison laskun ja paljon murhetta. Vaadi nähdä tilat jossa pentu on kasvanut. Jos ympäristö on likainen tai muutoin epäsiisti. Älä ”pelasta” pentua. Mihin muuhun sinä kiinnittäisit huomion? ”

Tuossa ylläolevassa jutussa on monta hyvää pointtia. Ostajalla on vastuunsa siinä missä kasvattajallakin. Paljon kertoo tosiaan jalostustietokanta ja se, montako pentuetta / pentua ko. kasvattaja on tehnyt. Jalostustietokannan tiedot ovat julkisia kaikille. Toki, sieltäkin voi jotain tietoja pimittää, mutta on se hyvä tsekkauspaikka. Jos pentueita tulee vuosittain useita, onko kyse jalostuksesta vai mistä ? Palautuuko kasvattajalle paljon pentuja ? Myykö kasvattaja ns. kenelle vaan esim. malinoisin ? Mikä on motiivi kasvatuksessa ? Miten kasvattaja näyttäytyy esim. kuvissa, somessa jne. Onko kasvattajalla itsellään harrastuneisuutta koirien kanssa ? Monia juttuja joita kannattaa miettiä ja tarkastaa. Ja tärkein kaikista: pentuja on päästävä katsomaan ja mielellään emäkin olisi nähtävä. On ymmärrettävää, että jotkut emäkoirat vahtivat pentujaan, mutta on se emä kuitenkin oltava nähtävillä.

Kasvattajan näkökulmasta pentujen myyminen on aina stressin paikka. Jos pentue on iso, esim. 10 pentua, niin kyllä niistä haluaa päästä eroon viimeistään 8 viikkoisina. Malinoisit osaavat nimittäin olla aikamoisia alligaattoreita pieninä. Mutta kenelle sellaisen pikku piraijan voi myydä ? Kuka ymmärtää, osaa ja kenellä on malinois rääpäleelle riittävästi hermoja ja aikaa ? Miten seuloa pentukyselijöistä ne oikeat ?

Itse voin todeta, että enää en ihan kaikille koiratutuillenikaan malinoisia myisi. Kaikella rakkaudella, e heistä olisi malinoisin pitäjiksi. Osalla ei ole riittävää auktoriteettia, aikaa ja harrastuneisuutta, osaamista yms. yms. Itselläni on parhaimmillaan tai pahimmillaan ollut 7 koiran lauma kotona. Kuusi malinoisia ja hollanninpaimenkoira. Kaikki niin ihania yksinään, mutta sekalaumana olihan ne aika hirveitä. Nyt on kotona enää kolme – ja se tuntuu just nyt hyvältä määrältä.

Miksi tällaisia mietteitä…. No, aina silloin tällöin on itsellä pentuhaaveita. Ne nousee aina ajoittain mieleen. Nyt kun Mäsä (Jusards Eximia) on luustokuvattu täysin terveeksi tytöksi, herää jälleen ajatus siitä, että jos sen pennuttaisi…… Mutta kaikki edellä kuvatut asiat pyörii mielessä. Pentutehtailija en kuitenkaan ole, jalostustietokannasta näkee, että pentueita on tullut vain neljä ja niissä jälkeläisiä vain 24 kappaletta.

Loppuun vielä ikävä tapaus ja ihan kotisuomesta. Meneillään on pienkeräys huostaanotettujen belgianpaimenkoirien ja hollanninpaimenkoirien eläinlääkärikuluihin. Sen enempää en koirien kohtalosta tiedä. Tutustua tähän tapaukseen voi malinoisrescue.fi

Tänään tuli Kennelliitolta hienoja uutisia, kimppakoira PIRU omistetaan yhdessä Jennan kanssa on luustoltaan täysin terve. Vielä jossain vaiheessa kun saadaan PIRU silmäpeilattua niin siinä on meille upea jalostusnarttu.

Tarkempaa tietoa PIRUsta löytyy linkistä.

Mun perinteisen Berslingon lisäksi hankittiin vähän tilavampi pakettiauto, jossa toivon mukaan myös talvipakkasilla on koirilla hyvä olla. Autossa siis on se kaivattu webasto.

Kesällä tuolla on kiva lähteä vaikka kisareissulle.