Saimme järjestää kansanedustaja Timo Heinoselle agilityyn tutustumispäivän Riihimäen agilityn eli RimA:n hallilla.  Pienellä porukalla ja nopealla aikataululla saimme treenikoirat ja harrastajat kasaan. Torstaina sitten Timo ajoi Rimahallin pihaan. Onneksi sää oli lauhtunut plussalle ja hallin pohja oli turvallinen niin koirille kuin ohjaajillekin. Ari Kuparinen ja Vesa Lindberg olivat kertomassa ohjauskuvioista ja Niina Lindberg ja mä pyörittiin mukana. Harjoituskoirina olivat Arin shetlanninlammaskoirat Senni ja Nonnih, meidän Hilu ja Niinan ja Vesan mali Kotko.

Päivä oli kiva ja ehkä hyödyllinenkin sillä agility lajina hakee taas urheilustatusta. Timo on Valtion liikuntaneuvoston jäsen (itseasiassa varapuheenjohtaja) ja on luvannut taas esittää agilityä virallisesti urheilulajiksi. Tällöin agility alkaisi saamaan valtiolta tukia, niitä samoja mitä muille urheilulajeille myönnetään. Koiraharrastajat ovat aina tienneet että agility ON urheilua, arvokilpailutasolla jopa huippu-urheilua. Nyt, toivotaan että Timon rohkea kokeilu tulla ohjaamaan agilitykoiria, saa muidenkin  päättäjien silmät auki ja tekemään päätöksen jolla agilityn status muuttuisi koiraharrastuksesta koiraurheiluksi !

Itse arvostan todella sitä, että Timo tuli ja halusi juosta koiriemme kanssa. Ensiksi Ari ja Vesa antoivat aika perusteelliset neuvot kuinka ohjata koiraa radalla ja miten tulisi itse liikkua. Koska Timo on urheilullinen kaveri, ei liikkuminen tuottanut vaikeuksia. Pieni flunssa toki vaivasi mutta reippaasti Timo juoksi useamman radan eri koirien kanssa.  Hilun kanssa Timo teki lopulta jopa nollaradan !!

Lopuksi oli hyvä poseerata hymyssä suin 🙂

Jos kiinnostaa lukea kansanedustajan omia mietteitä lajista ja tutustumispäivästä tässä linkki Blogikirjoitukseen. 

Ja vielä yksi kattava videokooste koko päivästä ! Alusta asti joten saa hyvän kuvan siitä, mitä se agility oikein on !

Kuten moni ehkä tietää opiskelen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Aiheena johtajuus ja kehittäminen. Nyt on opiskeluja jo jonkin verran takana, mielenkiintoisia aiheita. Viimeksi aiheena oli yhteiskuntavastuullisuus ja verkostoituminen. Puhuttelevia aiheita, ainakin minulle. Yhteiskuntavastuullinen toiminta on aika uutta Suomessa.  Hyvin lyhyesti ja selkokielellä tarkoitetaan että firmat toimisivat yhteiskuntavastuullisesti eli olisivat taloudellisesti ja ekologisesti tehokkaita, kantaisivat vastuuta teoistaan, tuottaisivat tuotteensa ekologisesti (luomu, kotimaiset sekä kierrätetyt raaka-aineet) , pienentäisivät hiilijalanjälkeään jne jne. Vastuullisuus on nykyajan megatrendejä. Yritykset kuin kuluttajatkin voivat toimia yhteiskuntavastuullisesti – tai kuluttajat voivat olla  vastuullisia kuluttajia. Vastuullinen kuluttaja kierrättää, kuluttaa vähän ja järkevästi, käyttää julkisia kulkuvälineitä jne. Siis ekologista, vihreää, järkevää == VASTUULLISTA !

Siitä heräsi mieleeni että mitä vastuullisuus voisi tarkoittaa koirankasvatuksessa ? Olenko minä ”koirankasvatus bisneksessä” vastuullinen toimija ? Ovatko kasvattajat yleensä vastuullisia ?

Niinpä aloin miettiä asiaa pidemmällä; en vähiten sen vuoksi että olen jo hetken hirvitellyt Käyttöbelgi.infon tulevien pentujen listaa…..  Tammikuussa yksistään on astutetaan kahdeksan pentuetta. Ja viime vuonna tuli pentueita myös ihan mukavasti. Toivon hartaasti että kaikille tuleville malipenneleille löytyy oikeasti HYVÄT ja SOPIVAT kodit…. Ettei käy niin  että muutaman vuoden päästä meillä on malirescue toimintaa käynnissä oikein laaja-alaisesti. En jeesustele tässä asiassa. Onhan niitä omia kasvattejakin ollut kotia hakevien listoilla ja on tullut myytyä pentuja ns. vääriin paikkoihin. Sitä  kadunkin ja olen yrittänyt olla esim. viimeisen pentueen tiimoilta vieläkin tarkempi. Tuntuu siltä että olen onnistunut hankkimaan C-pennuille ihan vastuulliset ja hyvät kodit.

Mutta joo, palataanpa vastuulliseen kasvattamiseen….. Mitä se voisi olla ? Se, että toimitaan vastuullisesti ei liikemaailmassa tarkoita sitä, että toiminta ei olisi kannattavaa bisnestä. Tai että vastuullisuus maksaisi lisää. Se on oikeiden valintojen tekemistä, vastuunkantamista niin ympäristöstä kuin omista tekemisistäänkin. Jotta voisi sanoa olevansa vastuullinen kasvattaja, se mielestäni pitää sisällään muutamia asioita:

• ole rehellinen niin itsellesi kuin muillekin. Yksikään koira, jalostukseen käytetty tai ei käytetty koira, ei ole täydellinen. Mitä se kertoo, kun aina vaan jollakin on niitä ”sadan” pisteen koiria, jotka eivät kuitenkaan näy kisakentillä.
• Yritä etsiä jalostukseen mahdollisimman terveet koira, joilla on vähintään riittävät ominaisuudet harrastamiseen.
• Kerro yhdistelmästäsi rehellisesti, miksi juuri tämä yhdistelmä,perustele. Millaisia koiria oletat yhdistelmästä tulevan.
• Ole tarkka pennunostajien suhteen. Älä myy koiraa vain saadaksesi pennut äkkiä pois. Pidä niitä mieluummin vaikka 10 viikkoisiksi ja etsi parhaat mahdolliset kodit. Silloin voi olla melkoisen hyvillä mielin, siitäkin huolimatta, että elämäntilanteet muuttuvat ja pentu voi vaikka palautua.
• Kanna vastuuta kasvateistasi. Takuun ja tuen pitää jatkua pidemmälle kuin auton perävalojen kantamaan.  Ole tarvittaessa läsnä, auta, neuvo, opasta vaikka sinulla voikin olla kiireitä omassa elämässä.

Listaa voisi varmaa kehitellä aika loputtomiin…. Mitä enemmän asiaa miettii sitä enemmän tulee kaikkea tärkeää mieleen.

Seuraava hyppäys voisi olla mitä on vastuullinen koiranomistaminen, mutta jääköön se toiseen kertaan 🙂  Kaiken paasaamisen ohessa, relatkaa ja nauttikaa yhdessäolosta <3  Niin me ainakin tehdään !!

Kuinka hienosti Juha Kares omassa Blogissaan paketoi vuoden 2015. Osaisinpa kirjoittaa yhtä fiksusti…… No, en osaa joten käykää lukemassa taas jotain fiksua linkistä http://chicchoix.com/blog/?p=5730

Vuosi 2015 on ollutta ja mennyttä. Se on historiaa, se mitä tapahtui on tapahtunut eikä se murehtimalla / märehtimällä enää muuksi muutu. Muutama koe tuli käytyä ja jotakin tuloksia tehtyä. Isoimpana saavutuksena heti vuoden alussa saatu TVA titteli Tikulle. Siihen titteliin se TOKO sitten tyssäsikin. Mielenkiinto uusien liikkeiden sekä muiden lieveilmiöiden vuoksi on lajista poissa. En sano etteikö enää koskaan, mutta nyt on ollut kyllä pitkä tauko. Ehkä se sitten taas alkaa kiinnostamaan jos / kun löytyy hyvä ja motivoiva tokoporukka jostain. Kyllähän Tikussa kapasiteettia on vaikka mihin, treeniseura vain puuttuu.

Hilulla oli ehkä paras agility vuotensa tähän mennessä, vaikka se joutuikin kaksi kuukautta olemaan kisatauolla, silti se sai EO rankigissa ihan hyvät pisteet 104 ja sijan 14. Ei jäänyt EO paikka kovin monesta pisteestä kiinni, eikä me kyllä sitä alkuvuodesta edes ajateltukaan. No, FMBB joukkuepaikka tuli ja Ranskan reissua pukkaisi toukokuuksi.

Muuten koirarintamalle ei mitään ihmeitä kuulu. C pennut syntyivät loppuvuoteen ja kaikille löytyi vielä hyvät kodit niin mikäs sen mukavampaa. Kotiin jäi pieni Cänä tyttö. Ja kyllä noiden pentujen kanssa vaan on antoisaa touhuta. Nyt odotellaan treenimotivaatiota että pääsisi pennun kanssa jotain pientä puuhastelemaan.

Kiitos ihan kaikille Ystäville, treenikamuille, pennun omistajille, työkavereille jne…. Kiva että ollaan jaksettu törmäillä ja touhuilla. Spesiaali kiitokset Team Limppusille sekä Katjalle. Olitte suurena apuna pentuprojektissa. Jatketaan tulevana vuonna samaan malliin 🙂