Nyt mennään jo kovaa vauhtia kohti kesää, kevättä on ilmassa ja aamut jo valoisia. Normaalisti sitä katseltaisiin kisakalenteria ja mietittäisiin kisoja, mutta nyt on tilanne toinen. Itse olen toipilaana (ei mitään vakavaa) mutta uupumus iski talven aikana sen verran kovaa, että nyt vaan toipuillaan ja yritetään päästä uudelleen ”elävien kirjoihin”.
Koirarintamalla suru jatkuu. Tammikuussa Cänälle ilmaantui kuonoon patti. Sitä tutkittiin kalliisti (1900 euroa) ja loppudiagnoosi oli lohduton. Pahanlaatuinen kasvain yläleuan luussa. Ei ollut järkeä lähteä leikkaamaan tai hoitamaan. Alkoi saattohoito, joka jatkuu nyt maaliskuussa vielä jonkin aikaa. Pitkälti meillä ei enää ole yhteistä aikaa, mutta jokaisesta päivästä otetaan kaikki irti. Luopuminen on tuskaa meille ihmisille. Ja muutenkin outoa, sillä mulla ei ole nyt yhtään kisakoiraa. Mäsän kanssa yritän jaksaa agilityä harrastella, mutta jotenkin on motivaatio pikkuisen hakusessa.
Malinois urospennusta haaveilu jatkuu, vaikka siinäkin on haasteita. Kolmessa pentueessa olen ollut ”vähän niin kuin listoilla”, mutta aina olen jäänyt ilman pentua. Sekin surettaa. No, nyt ollaan taas jonottamassa yhdestä pentueesta sitä urosta, jos vieläkään ei onnistu niin sitten ei meille tänä vuonna maliurosta tule. Tuleeko myöhemminkään, sen sitten aika näyttää.
Omat kasvatushaaveet on nyt todellakin tauolla. EI ole aikaa pentueelle ja isoin syy miksi ei lähdetä pentuetta edes suunnittelemaan on se, että kaikesta huolimatta malinoiseja syntyy nykyään todella paljon. Mielestäni jopa liikaa, sillä malinois ei ole ihan joka ihmisen koira. Ostajaehdokkaat, sellaiset oikeat ja hyvät ovat siis vähissä. En uskalla pentuetta teettää, sillä pentujen myyminen ja oikeiden kotien löytyminen on hankalaa. Katsotaan nyt, miten mieli muuttuu…..
Kuvassa Cänä