Agilityn Suomen Mestaruudet ratkottiin tänä vuonna Nastolassa 18.–19.06. Lauantaina oli joukkuekilpailut ja sunnuntaina sitten yksilöiden vuoro. Lauantaina kilpailin itse hollanninpaimenkoira Aikun kanssa Hausjärven Haukkujen joukkueessa ja Hilu kisasi Kimin kanssa Riman joukkueessa.
Aikku teki siistin nollaradan. Se meni ohjauksellisesti niin kuin pitikin, vauhtia olisi saanut olla kepeillä enemmän mutta onneksi aika riitti kuitenkin nollarataan. Joukkueena emme tulosta saaneet mutta kivaa meilä oli kaikilla.
Riman joukkueessa Hilu ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla mutta onneksi oli Tiina ja Veijo Koistinen koirineen sekä Kim Zorrolla. Harmillisesti Riman joukkue jäi neljännelle sijalle. Jos Hilu olisi tehnyt joukkueradalta sen nollan niin aika olisi ollut niin hyvä että mitali olisi napsahtanut joukkueellekin.
Sunnuntaina yksilökisat aloitettiin hyppyradalla. Hyppis on aina ollut Hilulle se varma elementti ja siitä odottelin hyvää tulosta tänäkin vuonna. Hyvin se hyppyrata sujuikin, vaikka näytti toki hirmu hitaalta ja varmalta se meno. Kim itsekin ihmetteli, että miten se tuli niin hitaasti juostua. No, aika riitti kuitenkin viidenteen sijaan ja siitä oli hyvä startata sitten finaaliin.
Finaaliratana oli Lee Gibbsonin tekemä agilityrata. Siinä monen koirakon turmaksi koitui este numero neljä. Kepeille menossa oli nimittäin aika paha putkiansa, siinä piti miettiä luottaako koiraansa ja sen kykyyn erotella kepit putkesta vai ehtisikö sitä sinne kepeille viemään koiransa niin, että se putkiansa saataisiin sivuutettua. Aika moni maksikoiran ohjaaja lähetti koiransa kepeille toivoen onnistuneeseen este erotteluun. Vaan toisin kävi; moni taitava koirakko sitten hyllytti siihen putkeen jo radan alkuvaiheilla. Kim nopsajalkaisena kaverina päätti viedä Hilun kepeille niin että Hilulla ei olisi muuta mahdollisuutta kuin menneä kepeille. Hyvin Kim sinne ohjaukseen ehtikin, olisi varmaan ehtineet moni muukin…… Rata oli siis vaikea alussa ja loppua kohden sitten vauhti nousi mikä aiheutti Hilun kohdalla pientä mietintää kontaktiesteiden osalta. Onneksi Kim ohjasi jämäkän varmasti ja sai kuin saikin jalat napsahtamaan kontaktille siten, että tuomari ei niistä kättään nostanut virheiden merkiksi.
Hilu teki siis kaksi varsin nopeaa nollarataa…… Yksi toisensa jälkeen teki virheitä ja Hilu nosti sijoitustaan. Agiradalla Hilu taisi tehdä toiseksi nopeimman ajankin ja se on huippua se.
Lopputulemana oli se, että maksien kisan voittajiksi kuulutettiin belgianpaimenkoira Hilu ohjaajanaan Kim Kurkinen !!!! Uskomatonta, Hilusta tuli nyt todella tiukassa lajissa Suomen Mestari ! Niin huikean hieno onnistuminen !!
Tässä Hilun ja Kimin sunnuntain radat. Kuvaajana Esa Muotka, Kiitos hänelle hienosta videosta !
Hilusta ja Kimistähän tuli heti julkkiksia ja juttuja sekä haastatteluja tuli lehtiin ja vaikka mihin…….Tässä hauska juttu ja video Yle Hämeen tekemänä.
Muita juttuja ja kuulumisia löydät Kimin kotisivuilta.
MESTARIT TUULETTAA 🙂
