Pakko ensin kertoja hieman taustaa… Minähän olen nyt ihan parin viime viikon aikana aloittanut uudelleen tutustumisen lajiin nimeltä henkilöhaku. Joskus 90-luvulla tuli sitä harrasteltua ja kisattuakin, sitten Olli sitä huvikseen treenaili kunnes se sitten jäi. Itseäni ei oikein koskaan ole innostanut metsälajit ja syy on se, että eksyn helposti metsään eikä ne muutenkaan ole paikkoja joissa olen viihtynyt. No, nyt kun ajattelin että Tikulle pitää keksiä joku eläkeläislaji ( kun tuo TOKO on jo aikalailla katsottu kun se TVA titteli saavutettiin) niin  mieleen tuli että josko sitä hakua sitten kokeilisi…. Ja sitten kun asiat lähtee rullaamaan niin sittenhän ne rullaa. Melko pian sain tarjouksen tulla kuokkimaan yhteen pienehköön hakuporukkaan. Siellä tehtiin  ekat ilmaisut Tikulle ja Pedollekin. Pojat ei raadelleet ketään vaan käyttäytyivät ihan mallikkaasti niin saimme luvan tulla joskus toistekin. No, se toinen kerta oli eilen 🙂

Eilen ajelin Nastolaan jossa oli tarkoitus pelastuskoirakokeen jälkeen treenailla hakua. Menin paikalle ajoissa ja koe oli vielä kesken. Paikalla oli muitakin tuttuja kuin hakuporukka joten juttua riitti. Heidi oli jo koesuorituksensa tehnyt ja siinä sitten juteltiin siitä, miten ihmeessä minä olen ”eksynyt” hakukoisoihin.  Hommassahan kävi sitten lopulta niin että Heidi, jolla on kultaisia noutajia, innostui Pedon kassa vähän tottistelemaan. Peto lähti  mukavasti ihan vieraan ihmisen mukaan (tosin en sitä yhtään epäillytkään). Heidi siinä seurautteli Petoa ja opettipa pojan antamaan tassua ja pitämään namipalaakin kuononsa päällä. Kaikkea toooosi hyödyllistä… Koe päätettiin ja me jäimme treenailemaan.

Myöhemmin näin Heidin kommentin FB:ssä ja hän kiteytti juurikin sen seikan, mikä näissä malinoiseissa viehättää. Se on se VOIMA !! Heidi kuittasi sen näin ” Malinois, ekaa kertaa tein seuraamista malin kanssa, ihan mahtava voima jyllää kyllä siinä sun koirassa Sari …hieno tyyppi !”  Sehän se tosiaan on  ja siihen niin moni malissa ihastuu. Se on se VOIMA jolla mali tekee kaiken. Työskentelyvoima, viettivoima, voima jota se ilmentää kaikessa tekemisessä. Mali ei tee puoliteholla, se tekee aina täysillä. Tai jos ei tee niin silloin on jotain pielessä….. koulutuksellisesti tai fyysisesti.

Eilen opetin varmuuden vuoksi Pedolle myös ne pelastuskoirapuolen tikapuutkin. Ihan vaan siltä varalta että jos Heidi tykästyy Petoon enemmänkin niin pääsevät sitten vaikka sinne pelastuspuolelle kisaamaan.

Seuraan  säännöllisesti Juha Kareksen Blogia. Siellä on koskettavia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Nyt Blogissa oli kirjoitus jota en vain voinut ilman kyyneleitä lukea. Otsikko kaikessa karmeudessaan oli ” VALMISTAUTUMISTA VANHAN KOIRAN KUOLEMAAN”  Tässä linkki tuohon koskettavaan mutta niin hyvään kirjoitukseen http://chicchoix.com/blog/?p=5542

Kirjoituksessaan Juha Kares kirjoittaa siitä, miten raskasta on se, kun Rakastettu lauman jäsen alkaa olla jo niin kovin vanha. Tiedossa on että yhteistä matkaa ei ehkä enää ole kovin kauaa, ei vaikka se vanhus siinä mukana edelleen köpötteleekin. Toisaalta on hyvä, että voimme tarjota Rakkaalle Ystävälle sen viimeisen palveluksen ja voimme helpottaa jos se on kovin tuskissaan esim. sairauden vuoksi. Päätös ei koskaan ole helppo, ei sen tietenkään pidä ollakaan, ja aina se koskee niin kamalasti. Sydämestä viedään iso pala ja ikävä on pitkän aikaa niin hirveä että itkua saa pidätellä monen monta kertaa. Suru on koettava, se on elettävä ja sitä Rakasta Ystävää on muisteltava hartaudella. Kaikki ne yhteiset retket, kisat, treenit, onnistumiset ja koettelemukset – ihan kaikki tunteet on käytävä läpi ja se ei ole helppo tie…… Kuten Kares kirjoittaa ”Pelkkä ajatus rakkaan ystäväni ikiunesta kouraisee syvältä ja lujaa. ”

Moni varmasti ihmettelee miksi yht´äkkiä pentuhuumasta tällaiseen aiheeseen. En tiedä itsekään miksi tällaisia ajatuksia….. Ehkä yksi syy on se, että laumassa on kaksi tällaista ihanaa, Rakastettua vanhusta joilla jalka ei enää nouse niin kovin ripeästi, kuulo on jo kovin valikoiva ja kaikenlaisia vanhuuden vaivoja on tullut. Laumamme kuningas ja kaikkien Pomo, malinois uros Pauli täytti kesäkuussa jo 14 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin isosti ja julkisesti skumpan ja kermakakkujen kanssa. Se oli niin hieno tapahtuma. Paulin kaverina on laumassa ollut holskuneiti Mimmi. Mimmi ostettiin aikoinaan Paulille seuralaiseksi ja sitä virkaa Mimmi on hoitanut ansiokkaasti. Nyt, kun Mimmilläkin ikää alkaa olla jo kohta 11 vuotta, on tämä rakas seuraneiti menettänyt näkönsä. Täysin umpisokeana se kyllä tulee hyvin toimeen, on virkeä ja touhukas. Silti tiedossa on että kaikki ei ehkä ole niin hyvin kuin mitä ulospäin saattaa näyttää… Loppu voi Mimmille tulla hyvinkin pian. Ja Paulilla ikää on jo niin hurjasti että joka ikinen päivä on meille tärkeä. Aamuisin on halattava pitkään ja tunteella, koskaan ei tiedä vaikka se olisi viimeinen yhteinen aamu. Yhteisestä ajasta pitää nauttia, tehdä vain kaikkea kivaa. Tänä kesänä se oli lähinnä uimista, siitä tykkäsivät molemmat seniorit.

Muistakaa siis kaiken pentuhuuman keskelläkin se, että jos hyvin käy saatte pitää rakkaan pentunne vielä monen monta vuotta mukana touhuamassa, kuolaamassa, tekemässä ilkeyksiä, karvastamassa kotinne ja sotkemassa aikataulunne.  Se elää ollakseen aina täydellä mukana, yhtenä lauman jäsenenä. Se rakastaa omaa ihmistään ilman mitään vaateita, se tarvitsee seuraa, ruokaa ja ulkoilua. Ei sille merkitse maallinen mammona eikä se, onko sillä viimeisen päälle kalliit loimet ja taluttimet. Ei, tärkeintä sille koiralle on se, että se saa olla omien ihmistensä kanssa. Se odottaa kun tulet töistä kotiin, se ei murjota vaan ottaa Sinut vastaan aina innostuneena. Se vanhenee yhdessä Sinun kanssasi !

Tässä vielä meidän lauman vanhusten riemua elokuun uimareissulta. Ne on niin Rakkaita…… Mimmi ja Pauli ……

Katja otti eilen (3.9) Harun mammamahasta pari kuvaa…  Ihan hirvittävän isolta tuo mamma jo näyttää. Hmmm, montakohan malinöösiä sieltä tulee ??

Joo, varovaisia mutta melko pakollisia pentuvalmisteluja ollaan alettu niin tekemään kuin suunnittelemaankin. No, pakkohan se on pikkuhiljaa. Tosin syntymäänhän on vielä se noin viisi viikkoa mutta H-hetki, se lähestyy !!!

Alustavasti on sovittu Harun omistajan eli Katjan kanssa että jos se heille vaan sopii niin Haru synnyttää omassa kodissaan ja tutussa ympäristössä. Minä autan tietenkin niin paljon kuin mahdollista ja tiedän että myös Harun kasvattajat Niina ja Vesa ovat apuna ja tukena niin paljon kuin vaan mahdollista. Meillä on tässä projektissa niin hyvä tiimi takana että ei kuulkaa monella ole ! Tarmon omistaja Marika on myös aika kivasti sitoutunut tähän yhteiseen projektiin joten olen TODELLA ONNELLISESSA asemassa kun näin kivojen ihmisten kanssa saa pentuja kasvattaa.

Paljon on tullut kyselyitä pennuista ja muutamia ihan oikeita ja vakavia varauksia on jo nyt !! Kiitos Maria, Taru, Jyrki, Heidi ja pari muuta. Teidän kiinnostus ja paneutuminen on jotain niin hienoa  !! Kyselyitä pennuista tulee koko ajan -kiitos kaikille, yritän vastata aina mahdollisimman pian. Puhelimellakin saa tavoitella, jos en vastaa niin se vaan tarkoittaa että olen koiratreeneissä (jossa en kanna puhelinta mukana) tai sitten olen töissä ja sellaisessa tilanteessa että en vain voi vastata. Kannattaa sitkeästi soitella jos sähköpostiin ei halua viestiä laittaa.

Ai niin, niihin valmisteluihin 🙂  No joo, Katja on jo ihan vauvvakuumeessa !! Hän jo virkkailee pennuille puuvillalangasta niitä ihan ensimmäisiä kaulapantoja joilla pennut tullaan syntymän jälkeen merkkaamaan. Tässä nyt vähän niitä tunnelmia…… Sovittiin että ekaks pannaksi tuota ohuempaa oranssia ja sitten tuota paksumpaa lilaa kun ovat vähän kasvaneet…..

Ja kotona Kepo kävi kaivamassa autotallista ne B pentueelle hankitut ruokakipot… Meillä pennut syövät sitten sitä kiinteää ruokaa jokainen omasta kupista kun meillä on nämä kätevät ruokakuppijutskat. Helppo on viedä isommillekin pennuille ruoka tarhaan ! Noissa kupeissa voi myös syömisen jälkeen nukkua kuten Jusard´s Burlequella oli tapana ihan pikku pentuna tehdä. Onpahan sitten taas ruoka-aikaan varmasti paikalla. Malit vaan osaa 😉

Ja loppuun se IHAN PAKOLLINEN MAHAPÄIVITYS.. AWWWW !

Jeps, on se… maha kasvanut 🙂

Vai mitä mieltä ootte ?? Vielä noin viisi viikkoa ennen H- hetkeä…. Uuh, jännnäää !!!

Käytiin tänään treenaamassa hieman uusia TOKOliikkeitä. Katja tuli Harun kanssa myös treenailemaan. Hyvin Haru jaksoi vaikka oli ihan tuskaisen kuuma. Treenien päätteeksi käytiin Tikun ja Harun kanssa lenkillä. On ne vaan komeita koiria nuo malinoisit.

Ja sitten vielä pakollinen ”massu”päivitys. Kyllä Harussa pikkusen alkaa jo massu näkymään 🙂

Harun on pidettävä kroppa kuosissa jotta selviää hyvin tulevasta penturumbasta. Mikäs sen parempaa jumppaa olisikaan kuin uiminen. Haru ei ole ollut mikään uimari mutta tänään tuntui hommaan löytyvän se juju. Liivit auttavat oppimaan kropan hallinnan uidessa eli ei pystyasento vaan vaaka-asennossa. Uimaliivit kivasti kannattelee koiraa ja siinä oppii sen oikean tyylin. Kiitos Katjalle ja Harun kasvikselle Niinalle uimaretkestä ja Niinalle myös upeista kuvista !  Näkee että koirat nauttii.

Hirrrmu väsyttävää puuhaa tuo uiminen .

Pienenä kevennyksenä on pakko laittaa Pedon kuva. Napsastiin se huumormielellä tuossa Tankki Baarin pihalla. Jotta tietävät kaikki pennunostajat sitten asennoitua oikeella asenteella kun tänne Lappilaan tulevat malinöösejä katsomaan 😀

Totta se on !! Kuuden vuoden tauon jälkeen pienet tassut vilistelee meillä <3  Tänään ultrassa varmistui se, mitä ollaan jo merkkien perusteella mietitty. Harulle ei ole viime päivinä ruoka maistunut ja on  se normaalia enemmän myös lepäillyt.  Nyt ultran jälkeen voi suureen ääneen ilmoittaa että KYLLÄ, siellä massussa näkyi ainakin kuusi pienen pientä malinöösin alkua <3  Saattaa olla pari kolme vielä piilosillaankin  🙂

Suuresti odotettu pentue on siis tulossa. Syntymä ajoittuu syys-lokakuun vaihteeseen. Toivotaan että on lämmin syksy niin saadaan termiitit päivisin ulkoilemaan tarhaan.

Ai ai….. Sydän ihan pakahtuu tästä onnesta, kunnes ne riiviöt sitten on kuusi viikkoisia jolloin ne voisi jo antaa melkein kenelle vaan että pääsee niistä rauhaan 🙂  Luojalle Kiitos, varauksia on jo muutamia, siis jopa ihan varmoja. Paljon on tullut myös kyselyjä, kaikille kiitos mielenkiinnosta ! Olen pyrkinyt vastaamaan kaikkien viesteihin ja jos nyt siltä tuntuu että meiltä sen malin haluaa, niin kannattaa olla yhteydessä sitten vähän ”vakavammin” tarkoitusperin 🙂

Varsinkin jos TOKO tai agi koira kiinnostaa, ole yhteyksissä. Tavoite on että kaikki pennut jotka jäävät tähän etelä-Suomeen saavat halutessaan tukea noihin lajeihin ja opastusta myös.  Aion panostaa todella paljon että näistä pennuista kuullaan vielä kisakentillä !! Mutta nyt, me ei voida muuta kuin odotella ! Me ehkä viedään Haru vielä lähempänä synnytysajankohtaa tiineysröntgeniin jotta tiedetään aivan tarkkaan montako sieltä pitää ponnistaa lopulta ulos.

Elämme kovin mielenkiintoisia aikoja 😀

Niin, koiraharrastus hyvässä, yhteen nivoutuneessa porukassa on Hauskaa ! Tämä muistui mieleen kun pitkästä aikaa kävimme pienellä, ns. omalla treeniporukalla, leireilemässä.  Treenata ehdimme viikonlopun aikana tietenkin mutta myös vietimme aikaa yhdessä. Sekin oli tärkeä osa leiriä. Keskustelimme koirista, koulutuksesta, tavoitteista ja pidimme hauskaa. Hauskanpitoon pääsivät tietenkin  myös koirat !! Kun ihmiset söivät hyvin, saunoivat hyvin ja uivat, niin kyllä pääsivät koiratkin tekemään kivaa. Jäljestimme, tottistelimme ja puretimme koiria.  Kivointa koirille oli ehkä se, kun pääsivät kaikki ekaa kertaa koskaan puremaan maalimiestä myös järvessä.

Tässä paljon tunnelmia leiriltä.

Tiku seuraa.

Alla Peto tekee aika siistiä seuraamista.

 Tarmon touhuiluja.

Meillä oli aivan ihana leiripaikka. Ruokahuolto ja juomapuolikin kunnossa 🙂

Leiri alkaa tietenkin mansikoilla ja kuohuvalla ! Skål !!

Hyvää ruokaa.

Tässä vielä leiripaikan kuvia. Eikö vaan ole hieno paikka ?

Ja loppuun vielä pari räpsyä Tikusta 🙂

Ja vielä hullutteluvideo….