Seuraan  säännöllisesti Juha Kareksen Blogia. Siellä on koskettavia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Nyt Blogissa oli kirjoitus jota en vain voinut ilman kyyneleitä lukea. Otsikko kaikessa karmeudessaan oli ” VALMISTAUTUMISTA VANHAN KOIRAN KUOLEMAAN”  Tässä linkki tuohon koskettavaan mutta niin hyvään kirjoitukseen http://chicchoix.com/blog/?p=5542

Kirjoituksessaan Juha Kares kirjoittaa siitä, miten raskasta on se, kun Rakastettu lauman jäsen alkaa olla jo niin kovin vanha. Tiedossa on että yhteistä matkaa ei ehkä enää ole kovin kauaa, ei vaikka se vanhus siinä mukana edelleen köpötteleekin. Toisaalta on hyvä, että voimme tarjota Rakkaalle Ystävälle sen viimeisen palveluksen ja voimme helpottaa jos se on kovin tuskissaan esim. sairauden vuoksi. Päätös ei koskaan ole helppo, ei sen tietenkään pidä ollakaan, ja aina se koskee niin kamalasti. Sydämestä viedään iso pala ja ikävä on pitkän aikaa niin hirveä että itkua saa pidätellä monen monta kertaa. Suru on koettava, se on elettävä ja sitä Rakasta Ystävää on muisteltava hartaudella. Kaikki ne yhteiset retket, kisat, treenit, onnistumiset ja koettelemukset – ihan kaikki tunteet on käytävä läpi ja se ei ole helppo tie…… Kuten Kares kirjoittaa ”Pelkkä ajatus rakkaan ystäväni ikiunesta kouraisee syvältä ja lujaa. ”

Moni varmasti ihmettelee miksi yht´äkkiä pentuhuumasta tällaiseen aiheeseen. En tiedä itsekään miksi tällaisia ajatuksia….. Ehkä yksi syy on se, että laumassa on kaksi tällaista ihanaa, Rakastettua vanhusta joilla jalka ei enää nouse niin kovin ripeästi, kuulo on jo kovin valikoiva ja kaikenlaisia vanhuuden vaivoja on tullut. Laumamme kuningas ja kaikkien Pomo, malinois uros Pauli täytti kesäkuussa jo 14 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin isosti ja julkisesti skumpan ja kermakakkujen kanssa. Se oli niin hieno tapahtuma. Paulin kaverina on laumassa ollut holskuneiti Mimmi. Mimmi ostettiin aikoinaan Paulille seuralaiseksi ja sitä virkaa Mimmi on hoitanut ansiokkaasti. Nyt, kun Mimmilläkin ikää alkaa olla jo kohta 11 vuotta, on tämä rakas seuraneiti menettänyt näkönsä. Täysin umpisokeana se kyllä tulee hyvin toimeen, on virkeä ja touhukas. Silti tiedossa on että kaikki ei ehkä ole niin hyvin kuin mitä ulospäin saattaa näyttää… Loppu voi Mimmille tulla hyvinkin pian. Ja Paulilla ikää on jo niin hurjasti että joka ikinen päivä on meille tärkeä. Aamuisin on halattava pitkään ja tunteella, koskaan ei tiedä vaikka se olisi viimeinen yhteinen aamu. Yhteisestä ajasta pitää nauttia, tehdä vain kaikkea kivaa. Tänä kesänä se oli lähinnä uimista, siitä tykkäsivät molemmat seniorit.

Muistakaa siis kaiken pentuhuuman keskelläkin se, että jos hyvin käy saatte pitää rakkaan pentunne vielä monen monta vuotta mukana touhuamassa, kuolaamassa, tekemässä ilkeyksiä, karvastamassa kotinne ja sotkemassa aikataulunne.  Se elää ollakseen aina täydellä mukana, yhtenä lauman jäsenenä. Se rakastaa omaa ihmistään ilman mitään vaateita, se tarvitsee seuraa, ruokaa ja ulkoilua. Ei sille merkitse maallinen mammona eikä se, onko sillä viimeisen päälle kalliit loimet ja taluttimet. Ei, tärkeintä sille koiralle on se, että se saa olla omien ihmistensä kanssa. Se odottaa kun tulet töistä kotiin, se ei murjota vaan ottaa Sinut vastaan aina innostuneena. Se vanhenee yhdessä Sinun kanssasi !

Tässä vielä meidän lauman vanhusten riemua elokuun uimareissulta. Ne on niin Rakkaita…… Mimmi ja Pauli ……