Valioituminen vaati lopulta vain 14 koetta (vaikka haettiin jokaisesta luokasta ne koularit eikä menty ”lyhyintä” tietä EVL:n) joten aika hyvällä tahdilla mentiin. Aloitettiin kisaura 9.6.2012 ja TVA:n titteliin oikeuttava viimeinen ykkönen tuli 18.4.2015.
TAUSTAA…..
Nyt kun tuo tavoite FI TVA on saavutettu on ehkä ihan sopivaa muistella mistä idea lähti ja miten se toteutui…..
Alunperinhän TOKO tuli Tikulle ihan vaan hauskaksi sivulajiksi. Tiku oli teknisesti taitava ja nopea oppimaan joten kävimme kahmimassa ALO ja AVO luokista menestystä ja ne koularit. Debyytti TOKOkentille aloitettiin vaatimattomasti suoraan Kuopion SM kisoista 2012. Sieltä hieno ykköstulos pistein 189,5. Seuraava ALO ykkönen tuli elokuussa 2012 piirinmestaruuskisoista joissa voitimme ALO luokan pisteillä 192,5 ja olimme kultamitalin voittaneessa joukkueessa. Viimeinen ALO ykkönen tuli Belgien Rotumestaruuskisoista Kirkkonummelta pistein 185,5. Kolme kisaa, kolme kuukautta ja TK1.
AVO luokka korkattiin huhtikuussa 2013 ihan tavallisista kisoista. Pistesaalis oli 178. Toinen AVO kisa oli sitten taas Rotumestaruudet Sievissä. Luokkavoitto tuli pistein 189,5 ja koulari tammikuussa 2014 pistein 186.
Yläluokkiin harppasimme sitten hieman keskeneräisinä sillä haave jonka sain päähäni oli toteutettava. Se Iso Haave oli kisata Tikun kanssa FMBB kotikisoissa ja luokkana kansainvälinen kakkosluokka. Tätä varten meidän oli tehtävä VOI luokasta mahdollisimman hyvä tulos jotta saisimme joukkuepaikan. Niinpä lähdimme vajaa kuukausi TK2 koularin jälkeen jo VOI luokkaan….. Ja eihän se koira ollut vielä valmis. Nollattiin metallinouto ja tunnistusnoudossa joudun antamaan käskyn tuo. Siitä huolimatta pisteemme riittivät ykköstulokseen 260 ja luokkavoittoon. Tiku todellakin teki parhaansa mutta ne vaikeat liikkeet (metallinouto ja tunnari ) olivat hankalia. Sitten olikin vuorossa ne Tuusulan FMBB kisat ja isonkisan tuntu…. Ihan ei parhaalla tavalla onnistuttu vaikka kyllä me tehtiin kolmostulokset molemmilta päiviltä ja oltiin sen kakkosluokan paras suomalaiskoirakko. Toisena päivänä meillä oli mahdollisuudet jopa ykköstulokseen mutta se kaatui siihen että Tiku lähti ennen käskyä hyppynoutoon ja se nollasi liikkeen. En voinut olla ”vihainen” sillä olimme tehneet metallinoutoa paljon ja varsinkin tunnetilaa siihen. Tiku ei tykännyt noutaa metallikapulaa joten tein paljon duunia sen eteen että siitä tuli oikein kiva liike. Ja se työ näkyi FMBB kisassa kun poika innoissaan karkasi siinä hyppynoudossa. Tulos, paras tulos siis kirjattiin, näistä arvokisoista oli 221,75. ( Huomio lukijalle: Kansainvälisessä kakkosluokassa oli siis hyppynoudossa metallikapula kun taas meidän VOI luokassa metallinouto on tylsänä tasamaanoutona. )
Kuvassa ollaan FMBB kisassa edustusasuissa.
FMBB kisojen jälkeen alkoi mielessä pyöriä ajatus siitä että teen Tikusta TVA:n ihan niin kuin tein Ollistakin. Ajatuksena oli kisata se titteli sitten joskus kun Tiku ei enää kisaisi suojelussa mutta suunnitelma ei ihan pitänyt. VOI luokka aiheutti meille hieman enemmän työtä ja päänvaivaa. Siihen astihan kisaura oli ollut huippu hieno eli kolmella kokeella VOI luokkaan….. VOI luokassa meidän kisoja haittasi se, että metallinouto tehtiin tasamaanoutona. JOS se olisi hyppynouto ei ongelmaa olisi mutta se on vasta EVL luokan liike. Toisessa VOI luokan kokeessa Tiku taas nollasi metallinoudon. Ei pystynyt sitä tuomaan. Pisteet 238 ja vain kakkostulos. Tämä koe oli vain reilun kuukauden FMBB kisojen jälkeen joten vire ei ollut ehkä ihan kohdallaan…. Taas kuukauden päästä kokeilimme miten harjoittelu on toiminut ja menimme kokeeseen. Nyt sitten onnistui KAIKKI ! Luokkavoitto ja toinen ykköstulos. Pisteet upeasti 303 ! Vielä piti se kolmas ykkönen metsästää ja sitä lähdettiin kokeilemaan jälleen kerran Rotumestaruuskisoihin. Tällä kertaa eli vuonna 2014 ne olivat Porvoossa. Ennen koetta oli tehty töitä niin tunnarin kuin sen metallinoudon kanssakin… Tunnari sujui, metallinouto taas ei ! Kokeen jälkeen olikin iloinen yllätys edessä kun kuulimme että pisteet riittivät kuin riittivätkin ykköstulokseen ja vieläpä ainoaan siitä luokasta. Se oli siis taas ns. rotumestaruus plakkarissa. Päivä oli mahtava sillä olimme myös joukkuemestareita !
Kun VOI luokka oli kunnialla tehty ja saavutettu se TK 3 koulari niin kisaamiseen tuli reilun kolmen kuukauden tauko. Saimme nyt sen metallinoudon kuntoon koska siihen tuli nyt se hyppy mukaan. Ja EVL luokkaa varten olin jo tehnyt uusiksi kauko-ohjauksen seiso –istu vaihdon sekä saanut muutenkin tarkkuutta siihen liikkeeseen. Mutta kuten yleensäkin niin kun saat yhden asian kuntoon niin joku muu menee sitten ”rikki”. No, näinhän meillekin kävi ! Eli ihan yht’äkkiä Tiku alkoi paineistumaan tunnistusnouto liikkeessä… Vaikeudet alkoivat yllättäin kokeessa kun Tiku toi varmoin ottein kapulan joka ei ollutkaan ”oma”. Asiaa en noteerannut kokeessa mitenkään vaan ajattelin että näin joskus vaan tapahtuu. Siitä kuitenkin alkoi vaikeudet jotka kärjistyivät siihen että Tiku kyllä treeneissä merkkasi oman, ei ”uskaltanut” sitä ottaa – tai jos otti niin ei kyennyt sitä sitten tuomaan.
Nämä hankaluudet näkyivät kokeissa. EVL korkattiin tammikuussa 2015. Koe meni muuten aivan loistavasti MUTTA se tunnari oli NOLLA… Siinä menetimme 30 pistettä. Yllätys oli kuitenkin suuri sillä pisteet riittivät niukasti ykköstulokseen. JEEEE eka EVL koe ja heti ykkönen. Tasan kuukauden päästä oli taas koe. Tunnarissa ei treeneissä enää ollut suurta ongelmaa mutta kisanomaisessa treenissä se paineistuminen vaan näkyi.
Toinen EVL koe meni ohjaajan hermostuneisuuden vuoksi pieleen. Tunnarin nollasimme taas. Tiku kyllä otti oikean mutta ei tuo käskystä huolimatta pystynyt kapulaa tuomaan. Lopullisesti mokasimme ykköstuloksen ohjaajan näppärään ajatukseen ruudun ohjauksessa. Ohjaan Tikun ruudussa aina ensin STOP käskyllä seisomaan ja siitä maahan. No, kokeessa ajattelin vetää varman päälle ja käskeä koiran suoraan maahan. No, eihän se mennyt vaan jäi seisomaan. Toisella käskyllä sitten sain Tikun maahan ja homma oli OK. Pettymys oli suuri kun kuulin suorituksen jälkeen pisteet sillä ne olivat 255. Siis VAIN PISTEEN (tai kerroin liikkeestä 0,5 pisteen) päähän jäi se toinen ykkönen !!! Pitikin mennä siinä ruudussa keksimään ”nerokas” ohjaus… HUOH ! Tämän kokeen jälkeen tuli tunne että se tunnari ei ilman apuja aukea.
Koska olen aika pitkän linjan koiraharrastaja on minulle ONNEKSI kertynyt todella hyviä ja ihania koiratuttuja ympäri Suomen. Tunnariin hain apua Jyväskylästä Hanna Närheltä. Hanna on ”vanha” tuttu jo Paulin tokoharrastusajoilta. Hannan vinkein tein sitten kotona tunnaria ja SE jokin juttu oli kissanruokapurkki KAIKISSA treeneissä. Ja se tunnetilan muuttaminen. Siinä sivussa vaihtui myös tunnarin käskysana. Tämä uusi treenityyli alkoi pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Ehkä hieman liian ahneesti lähdin taas kokeisiin. Oli PAKKO koska oma seura järjesti kokeen ja saatiin varma koepaikka.
Kolmas EVL koe oli sitten 8.3 – taas kuukausi edellisestä. Sitten olikin vuorossa sellainen koe jossa KAIKKI onnistui. Huimat pisteet 282 !! Virittely tunnaria varten onnistui ja asiaa auttoi myös se, että tunnari oli ensimmäisenä liikkeenä. Kun tunnari onnistui vapautui sekä ohjaaja että koirakin tekemään sitten lopuista liikkeistä hyviä suorituksia. Jee, enää yksi ykkönen puuttui TVA tittelistä. Koska olin PÄÄTTÄNYT tehdä Tikusta valion ennen kuin uudet TOKO säännöt elokuussa astuisivat voimaan tuli kiire etsiä kisapaikkoja ! Etelässä EVL luokkaan ei vaan pääse kisaamaan, ei muuten kuin omiin kisoihin. Meillä oli kyllä varattu kisapaikka huhtikuun 24. päivän kisaan mutta paine valioitumisesta ajoi etsimään kisoja kuumeisesti. Asiaan vaikutti myös se, että en enää luottanut Tikun tunnariin ja ajattelin että kisoja tarvitaan useita siihen viimeiseen ykköseen. Lopulta sain kaksi kisapaikkaa Pieksämäeltä Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen kokeisiin. Pitkä matka kokeeseen mutta kun paikan sai niin pakko lähteä. Jos ei yritä ei voi myöskään saada tuloksia.
Ennen neljättä EVL koetta ja Pieksämäen reissua oli meillä taas kuukausi aikaa treenata. Muut liikkeet olivat varmalla ja hyvällä mallilla mutta se tunnari. Siinä oli treeneissä vuoron perään onnistumisia ja epäonnistumisia. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että ohjaaja jännitti tuota liikettä niin että se vaikutti kaikkeen. Koska mikään ei mee niin kuin kuuluisassa Strömsössä niin ei mennyt meilläkään. Treeniaika hupeni koska mä jouduin tekemään töissä aika paljon ylitöitä. En siis päässyt juurikaan treeneihin. Lisäksi viikkoa ennen koepäivää sain kuulla että perjantai ei olekaan vapaapäivä vaan siihen tuli työvuoro kello 8-24… Ja kisat Pieksämäellä siis lauantai aamuna jossa paikalla tuli olla klo 8:30. Jep jep, piti tehdä suunnitelmia pikaisesti !! Asian ratkaisin siten että kun pääsin töistä klo 24 niin pikapikaa kotiin, makuupussi ja koira kyytiin ja auton nokka kohti pimeyttä. Töissä oli ollut hyvää aikaa tehdä reittisuunnitelma ja se oli että ajan yöllä suoraan Pieksämäen ABC:lle ja nukun siinä sen mitä ehdin. Näin teimme ja olimme ABC:llä yöllä kello 2:30. Yö oli melkoisen vilakka mutta Tiku nukkui tiiviisti vieressäni ja lämmitti joten ihan hyvät unet me saatiin siinä parkkiksella. Aamulla oli suunnitelmana nauttia hyvä aamiainen mutta kuten aina, jännitys ennen koetta oli niin kova että ruoka ei maistunut ja tyydyin vain isoon take away mukiin kahvia. Ajoimme 15 minuutin matkan kisapaikalle Hau Hau halliin. Olimme ensimmäiset paikalla joten ajattelin ulkoiluttaa Tikun hienoissa maastoissa. Tuumasta toimeen, koira autosta ja lenkille. Kun päästin Tikun remmistä irti niin se singahti metsään nenä maassa ja korvat täysin lukossa. Sain huutaa pää punaisena että sain sen sivulleni, kytkin koiran välittömästi mutta nenä se vaan pysyi maassa…. Silloin muistui mieleen että niinpä niin, Hilullahan oli kotona tärppipäivät ja se näköjään saa Tikunkin sekaisin kuin seinäkello. Voihan PRKLE…. Melkein kolmen tunnin ajomatka ja koira on ihan kuutamolla. Fiilistä laski myös se että ilmoittautumisessa huomasin että EVL koirakoita on 14 ja me olemme siellä ihan viimeisessä ryhmässä. Odottelua ja jännittämistä siis riitti…. Tuomari oli meille hieman uusi tuttavuus, toki hän oli Tikun arvostellut SM kisoissa alaluokissa mutta muuten meille outo. Alkupuheenvuorossa tuomari Erkki Shemeikka totesi että kehääntulotarkastuksessa koiran tulee olla irti ja sen tulee käyttäytyä hyvin. Siihen pitää saada koskea ilman että koiraa pidetään kiinni. Vaikka Tiku osaa tuon uuden kehätarkastuksen niin paniikkihan siinä tuli taas. No pari ryhmää seurattuani totesin että ei hätää, moni ohjaaja piti koiraa kiinni ja siinä oli muutama koira joka väisti tuomaria oikein kunnolla. Tikuhan seisoo käskyllä ja antaa kyllä tarkastaa itsensä hyvin. Kiitos vaan Riitta Räsäselle vinkistä, onneksi opetin tuon Tikulle ajoissa. PPKY:n hallissa oli hienot tilat. Suorituspaikka oli selkeä ja häiriötön. Yleisöä hemmoteltiin lämpimällä kanttiinitilalla josta pystyi esteettömästi seuraamaan koetta ja tulokset tulivat välittömästi näyttöruutuun. Siinä ehdin reilun parituntia seurailla hienoja suorituksia yksi toisensa jälkeen. Ykkösiä tuli kuin liukuhihnalta vaikkei arvostelu ollutkaan löysää.
Tikun neljäs EVL koe vaihe vaiheelta
Ihan ensiksi oli paikkaistuminen sekä paikkamakuu. Ne tehtiin heti ensiksi ja sitten jokainen vuorollaan yksittäisliikkeet. Seinälle oli laitettu suoritusjärjestys joka oli seuraava:
Tunnari
Hyppynouto
Ruutu
Kaukot ( I-S-M-S-I-M)
Zeta ( I-S-M )
Luoksetulo
Seuraaminen
Ohjattunouto (oikea)
Paikallaolot meni suht OK. PAITSI että se nenä meni niissäkin maahan ja oli kuulemma haistellut… niinpä molemmissa pisteen vähennys ja molemmista arvosana 9. Varsinaiset liikkeet sitten seuraavasti:
Tunnari oli onneksi ensin. Tein siihen autolla viritystä… Näytin Tikulle että kato, mulla on se kissanruokapurkki täällä, käskin istumaan ja menin laittamaan kapuloita ympyrämuotoon. Käännyn mennäkseni koiran luo niin mitä tekee Tiku….. Käveleskelee kentällä nenä maassa ja HAISTELEE. Siinä meni hermot eka kerran. Koira sivulle ja viritys ja käsky etsiiiiii. No haki se sen oikean mutta ei tuonut ! Pudotti kapulan ja lähti taas haistelemaan !! APUVA !! Riipaisin Tikua kaulapannasta kiinni, raahasin autolle ja annoin pienen Soo Soon !! Sitten mieleeni tuli että voi ei, miksi menin vielä kurmottamaan ! Tiku sai hetken olla autossa ja yritin rauhoittaa itseni. Sitten olikin meidän vuoro. Koira autosta suoraan remmiin ja nenä ylös niin että ei vahingossakaan pääse hajujen maailmaan ! Arvatkaa vaan jännittikö. Nostatin Tikua remmileikillä siinä ennen kehään menoa ja se tuntui unohtavan haistelun ja sen että oli saanut kurinpalautusta hetki sitten. Tunnarissa ääni vapisten annoin etsi käskyn. Haisteli hyvin ja otti oikean. Toi kyllä aika hitaasti mutta toi ja se oli mahtavaa, pisteet 8,5 ! Kun tämä liike saatiin onnistumaan tuli ohjaajalle paniikki ja PAKKO saada loputkin liikkeet onnistumaan jotta se ykkönen sieltä tulisi.
Hyppynouto oli peruskauraa, pisteet 9.
Ruudussa oli merkiltä lähtö oikealle kohti hallin nurkkaa. Viritellessäni Tikua liikkeeseen se haukahti pienesti pari kertaa, pelästyin koska tuomari oli aika ankara ääntelyitä kohtaan. Onneksi ne oli ainoat Tikun ääntelyt joten ei niistä huomautusta. Merkille meno oli OK, samoin meno ruutuun oli sopivan vauhdikas. Ruudussa muistin huutaa ensin STOP ja vasta siitä maahan. Muistin myös Hannan ohjeen siihen liikkeen lopun seuraamisvaiheeseen joten ehkä siitä johtuen saimme pisteet 10 !
Kaukoihin mennessä liikkuri käski minut keltaiselle merkille josta sitten alkoi myös zeta. Minä luulin että olemme zeta liikkeessä ja tein viritykset sen liikkeen mukaan…. paniikki tuli kun tajusin liikkuria katsoessani että vuorossa onkin kaukot ! Kaukoissa tuomari oli ollut todella ankara. Vain yksi koirakko sai siitä täydet, kaikilla muilla tuomari näytti että koira liikkui puoli metriä. Tiku teki onneksi ohjaajan tyhmyydestä huolimatta ihan hyvät kaukot, liikkui kyllä hieman eteenpäin mutta ei pahasti. Pisteet 8. Tuomari kehui koiraa että hienostihan se osasi vaikka ohjaaja virittikin väärään liikkeeseen.
Kaukojen jälkeen sitten se pirun zeta. Olin jo ihan pyörällä päästäni mutta ilmeisesti se meni hyvin koska pisteet liikkeestä oli 10. Luoksetulossa muistin viritykset ja Tiku tuli hyvällä vauhdilla. Seisominen olisi saanut olla hieman täpäkämpi samoin maahanmeno olisi voinut olla nopeampi mutta ihan OK, pisteet 8. Seuruu oli pitkä kuin mikä…. Käännöksiä ja siksakkia oli ihan kiitettävästi. Lopun käännöksissä mä luulin jo mokanneeni mutta oikein taisi mennä. Sen huomasin että yhdessä pysähdyksessä Tiku teki hitaasti perusasennon. Muuten ihan perussettiä, pisteet 8. Lopussa oli sitten vielä jännitysmomentti eli ohjattu. Siinä kun on kolmosen kerroin niin kyllä jännitti, ei olisi ehkä ollut varaa nollata kun tuli kuitenkin niin paljon kaseja. Arvoin siis haettavaksi oikean puolen kapulan. Lähetyspaikassa tuomari seisoi aivan meidän takanamme enkä uskaltanut yhtään Tikua siinä virittää. Merkille meno olikin huono, tai siis hidas, eikä se ollut ihan siellä merkin takana vaan vähän vasemmalla puolella. Siitä kun koira kääntyy ja lähtee niin se näkee ekaksi sen keskikapulan. Onneksi Tiku seurasi ohjausta ja jätti keskikapulan huomioimatta. Otti oikean ja toi, jäi edessä hieman vinoon. Ei tullut tästäkään nollausta vaan pisteet 8.
Juostessani pois kehästä, näyttivät koetoimitsijat merkein että se on ykkönen !! Voi hitsi sitä iloa ja riemua –tosin en ihan vielä ollut varma… Vein Tikun autoon ja annoin sille palkat ja kunnon rapsutukset. Sitten takaisin halliin ja kysymään pisteet….. Loppupisteet 279,5 ja se viimeinen YKKÖNEN !!!! JEEE JEEEE !! Kyllä kannatti tulla !! Paikalla oli todella hyviä TOKOkoiria joten en ajatellut meidän olevan palkinnoilla, eikä se ollut tavoitekaan. Meillä oli ihan oma kisa jossa tarkoitus oli raapia kasaan vain se tarvittava eli 256 ja muulla ei väliä. Lopulta olikin yllätys että meidän tulos riitti ihan kolmanneksi asti vaikka kisaajia oli se 14 kappaletta.
Pari sanaa Pieksämäen reissusta
Kun päätin lähteä kauemmas kisaamaan niin päällimmäisenä oli mielessä se, että pitää nauttia yhteisestä laatuajasta. Päätin että tapahtuu mitä tahansa niin me ollaan retkellä ja pidetään hauskaa. Ja kyllä meillä oli kivaa ja mulle jäi hyvät muistot. Ja oli tämä reissu nyt hyvä harjoitus kesää ajatellen; nyt tiedän että TassuBussissa mahtuu hyvin nukkumaan jos on tarvetta. Eli voi lähteä toistekin kotinurkista pois. Pieksämäkeä suosittelen lämpimästi muillekin ja varsinkin yläluokissa kisaaville. EVL paikkoja on ulkopuolisillekin, kisamaksut edullisia ja mikä parasta niin se kannustus ! Meitäkin kannustettiin ja mukana jännittivät. Kisan jälkeen vielä tuli kirje kaikille kisaajille jossa kerrottiin kokeen tulokset sekä onniteltiin vielä meitä valioitumisesta ! Esimerkillistä toimintaa malliksi muille kisajärjestäjille !!
Alla kuvaa kisakatsomosta.
Mietteitä jatkosta
Nyt kun tämä VALIOprojekti on saatu päätökseen on hieman haikea fiilis. Tiku on vielä nuori koira joten mitäpä sitten ? Vaihtoehtoja on monia ja ehkäpä nyt on aika keskittyä hieman enemmän siihen IPO:n ja tekemiseen siellä. KVA titteliä emme enää edes haaveile saavuttavamme eikä se harmita. Tikulla on monta monta hyvää tulosta IPO 3 luokasta joten se riittää. Yksi idea voisi olla että menisimme kokeilemaan taitojamme rally-TOKOn pariin. Sen luulisi sujuvan kun koira on noin nöyrä, sosiaalinen ja ohjattava. Ja onhan tässä mahdollista nyt sekin että pidetään hetki taukoa ja opetellaan ne uusien sääntöjen mukaiset TOKO liikkeet ja yritetään sitten päästä esim. 2016 FMBB kisoihin edustamaan Suomea. Joten ei kai se kisaura vielä tässä ollut – kyllä me jotain keksitään !!