Who Bites the Best Rotuottelu – lajina IPO

Hyvä talkoo- ja järjestelyporukka oli päättänyt herättää henkiin rotuottelun. Lajiksi tuli IPO ja kaikki luokat. Hieno idea, ikävä kyllä koirakoita tämä tapahtuma ei vielä tänä vuonna herätellyt mutta luulenpa että ensi vuonna kiinnostus on paljon suurempi. Ainakin moni paikalla ollut suojeluharrastaja tokaisi lähtiessään että ensi vuonna uudestaan.

Moni katsoja ja kisaaja kehui upeita järjestelyitä, hienoa kenttää jne. Tärkein juttu taisi kuitenkin olla se ”ilmapiiri”. Itsekin isoja kisoja kiertäneenä, siis niin kisaajana kuin katsojanakin, havaitsin että ilmapiiri oli aivan jotain muuta kuin IPO kisoissa normaalisti. Mistä moinen … syitä varmasti on monia. Oma vaikutuksensa oli varmasti sillä että mukana oli niin montaa eri rotua. Ja varmasti iloisella järjestelyporukalla oli oma vaikutuksensa siihen yleiseen ilmapiiriin. WBB tapahtumassa ei oltu kurttuotsaisia eikä tosikoita. Siksi olikin niin kiva kisata ja  olla mukana ! Lisää tällaisia tapahtumia myös suojeluun, eihän se, että ollaan iloisia ja tarkoita sitä etteikö hommia tehtäisi tosissaan.

Niin, minä ilmoitin Tikun tuonne WBB tapahtumaan lähinnä siksi että tiesin siellä olevan järjestelyt kuin arvokisoissa kuuluukin. Lisäksi se että pääsee kisaamaan ns. stadion olosuhteisiin oli mahtava tilaisuus. Perjantaina meillä oli virallinen kenttään tutustuminen. Se meni meiltä vähän mönkään kun tilaisuus oli arkena eikä kukaan kaveri päässyt sinne mukaan auttelemaan….. Tein sitten piilon kierrot ja eteenmenon sekä hyppynoudon. Eteenmeno meni ihan mönkään ja mieliala oli matalalla… Ketutti suoraan sanoen. Olin ensimmäinen kenttään tutustumisessa joten se tiesi pitkää päivää Kirkkonummella. Arvonnat suoritettiin klo 18 ja kun ajomatkaa kotiin oli vielä se melkein kaks tuntia niin iltamyöhällä oltiin kotona. Arvonnassa Tikulle osui lauantaiksi tottelevaisuus ja puruosuus. Sunnuntaille jälki.

Lauantai 6.6 olikin sitten tärkeä ja tunteellinen päivä.  Pauli lähti kisoihin mukaan koska Hän täytti 6.6. 14 vuotta eli oli Syntymäpäivä Sankari. Olin sopinut järjestäjien kanssa että Pauli saisi juhlia synttäreitään tapahtumassa. Keskellä päivää oli suorituksissa tauko joten kenttä oli vapaa Paulin esiintymiselle. Olin varannut mukaan kolme mansikkakermakakkua ja useamman pullon sekä alkoholipitoista että alkoholitonta kuohujuomaa.

 

 

Ihanat Ystävät Malla ja Marika  leikkelivät kakkua ja kaatoivat kuohuavaa ihmisille. Sillä välin Pauli pääsi esiintymään. Aloitimme esityksen ns. näyttelyjuoksulla kentällä. Tämän tarkoitus oli näyttää yleisölle miten hienosti voi noinkin vanha koira vielä liikkua. Sen jälkeen Pauli teki juoksusta maahanmenon sekä luoksetulon sekä juoksusta seisomisen ja luoksetulon. Ne meni kuin kisakentillä aikoinaan. Tasamaanoudossa noutokapulana oli se rakas vaaleanpunainen RöhRöh possu. Napakasti Pauli sen haki, toi minulle suoraan eteen ja luovutti hienosti. Siirtyi käskyllä myös sivulle. Vau, mitä tekemistä !! Lopuksi sitten oli se tärkein eli puruliikkeet maalimiehen kanssa. Treenimaalimies Jari Laakso oli lupautunut Paulia purettamamaan – Iso Kiitos siitä Jarille ! Puruissa Pauli teki piilolla vartioinnin, paon ja irrotuksen sekä sai lopuksi sitten vielä rehata maalimiehen kanssa. Kuten kuvista näkee niin kyllä niin Jari kuin Paulikin nauttivat kentällä touhuamisesta.

Laura Saaren kuva Paulista vartioimassa.

 

No, sitten  Synttärijuhlien jälkeen oli mun ja Tikun vuoro tehdä kenttäosioita. Tiku oli ekassa parissa ja joutui ensiksi paikkamakuuseen. Kuten isoissa kisoissa meillä oli tuomarina Outi Hermiö eli ihan oma tuomari vain sitä liikettä katsomaan ja arvostelemaan. Hyvin Tiku meni maahan ja kun lähdin viereltä näin että muutaman nuuskaisun teki. Onneksi sitten lopetti sen nuuskimisen ja oli kyllä hienosti sen vaaditun ajan. Noudettaessa nousi myös korrektisti ylös. Jee, yksi liikesuoritus oli tehty. Sitten oli aika siirtyä aloituspisteeseen ja yrittää saada koira sopivaan viretilaan seuraamista ja ennenkaikkea luoksetuloja varten. Virittelyyn ei vaan ollut juuri mahdollisuutta, sillä kokeen ylituomari Tero Oravasaari arvosteli tottelevaisuuden ja oli tarkkana alusta asti. Seuruu lähti kuitenkin ihan OK käyntiin ja fiilis siinä oli hyvä. Tiesin että Tiku varmaan poikittaa ja vire ei ehkä kestä ihan priimana loppuun asti mutta kerrankin teimme hommia hymyssä suin. 

 

Henkilöryhmässä oltiin jo vakavina.

 

Liikkeestä istuminen onnistui täydellisesti. Se on herkkä liike ja jos tunnetila ei ole oikea menee siinä koira usein maahan. Mutta Tiku onnistui. Juoksusta maahanmeno ja luoksetulo, seuraamisessa Tiku olisi saanut olla skarpimpi… Maahankin olisi voinut mennä hieman nopeammin. Luoksetulo oli kyllä melkoisen hyvä, toki se olisi saanut tulla ihan loppuun asti vielä voimakkaammin. Mutta Tikun luoksetuloksi se oli kyllä ihan OK.  Siten oli juoksusta seisomaan pysähtyminen ja luoksetulo. Valmisteleva osuus oli kunnossa ja mielestäni Tiku pysähtyi heti käskystä. Mun mielestä se on kiva, että Tikun kanssa voi juosta oikein reippaasti ja se kyllä pysähtyy napakasti. Monesti näkee hyvällä vietillä tekeviä energisiä koiria joiden ohjaajat sitten juurikin tässä liikkeessä juoksevat kuin olisi ”piip piip piip” housuissa. No joo, toi oli mun mielipide, tuomarithan ei siihen hiihtelyyn juuri puutu.

Noutoihin yritin saada Tikun viettiä vähän ylös että tekisi edes kelvolliset noudot…. Ja kyllä se ihan kivat noudot tekikin- tai no, sanotaan virheettömät. Mutta kun se VOIMA se vaan jää vielä vähän puuttumaan….. Otekäyttäytyminen on jo parempaa eli siinä näkyy onneksi se työ mitä on tehty. Ja  toivotaan että päästään apuohjaajien kanssa sitä aggrea noihin noutoihin pistämään !!

 

 

 

Eteenmenoa jännitin kovasti. Sehän oli mennyt ihan päin mäntyä siinä virallisessa harjoituksessa ja jos se treeni ei onnistu niin ei se kyllä kokeessakaan onnistunut liike ole… Virittelyyn ei ollut aikaa kun meillä oli tämä kahden tuomarin arvostelu… Vähän mä yritin siinä jotain vihjailla Tikulle mutta  mutta….. Noo, seuruu oli hyvä ja kyllä se käskystä eteen lähtikin mutta vauhtia olisi pitänyt olla enemmän !! Ja sitten kesken matkaa Tiku pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Onneksi sain Tikun jatkamaan matkaa ja siitä pystyin sitten tuomarin käskystä laittamaan koiran maahan. Ehjä tottelevaisuus suoritus Jee ! Se on aina kiva juttu että ei tule mitään isompaa virhettä. Pisteet ihan OK eli 90 !!

 

Sitten oli pieni lepo ennen suojeluliikkeitä. Hieman ne piilonkierrot mietitytti, kun oli harjoituksissa karannut kolmoselta suoraan kutoselle – tai no yritti karata, mutta sain ohajttua kyllä lisäkäskyllä neloselle.  Piilonkierrot sujui itse kisassa sitten mainiosti, toki ne olisivat voineet olla tiiviimmät. Piilolla haukku oli OK ja haukkuikin ihan töpäkästi. MUTTA sitten tuli ISO virhe. Kun minä tuomarin merkistä siirryin koiran taakse, tuli Tiku nöyränä poikana suoraan sivulleni. Eli siis ei odottanut käskyä vaan tuli ja ns. jätti maalimiehen.. Se oli niin pienestä kiinni !  Mutta nyt otimme tästä sitten miinus viisi pistettä….. Ai että se kirpas ! No, homma jatkui vaan siitä. Hyvä hallinta pakopaikalle, hyvin meni maahan ja lasautti sitten hienosti ja hyvällä otteella maalimieheen kiinni. Irrotus oli OK, ja hyökkäys myös kunnossa ! Selkäkuljetuksessa hyvä hallinta mutta tuomari Pentti Rapila ei tykännyt kun Tiku selkäkuljetuksen lopussa menee ”vaanimis” tilaan ja muuttaa seuruuasentoaan. Se ikään kuin putoaa ryhdistä ja vaanien kulkee…. Sitä me ei saada koulutettua oikein pois !! Tai no, on mulla siihen idea mutta kun pitäis saada aika paljon niitä toistoja. Hyvällä otteella meni kiinni selkäkuljetuksen hyökkäyksessä ja irrotti myös ekalla. Hallinta kunnossa. Pitkään liikkeeseen sain Tikun vietyä hyvin ja se istahti viereeni. Sitten tuli iso yllätys kun maalimies sieltä kaukaa lähti hyökkäämään kohti. Tiku meinasi karata minulta kun niin kovin tempaisi eteenpäin. ONNEKSI pidin kaulapannasta kiinni !! Muuten pitkä liike oli ihan mallikas, ikävä kyllä treenien puute näkyi sitten myös viimeisessä vartioinnissa eli sitä Tiku ei ihan kestänyt tehdä. Se vilkaisi kesken haukkumisen minua ja teki tuon jopa kolme kertaa… Pöh sanon mä !! Lisää pitkiä haukkumisia !! No C osan pisteet putos noiden parin ISON virheen takia 87 pisteeseen.  Mutta otetyöskentely ja se voima mikä koirassa on, se tuli näkyviin kyllä. Ja kun katselin tapahtumasta julkastuja kuvia  niin aika monella suojeluosuudessa on otteita (tai siis kuvia) joissa koirilla on vajaat otteet…. Tikusta ei oo sellaista kuvaa yhtään !

Kuvassa yllä maalimies Miska Jähi. Ja alla maalimiehenä Rami Leino. Kuvat Minna Virtanen

Sunnuntaina oli meillä vielä se penteleen jälkiosuus. Yleisesti ei jälkipelloilta ollut tullut mitään ihme pisteitä, olipa moni koira sinne ns. jäänytkin eli ei saanut tulosta pellolta. Oli kuulemma pitkää heinää ja monella oli jäänyt esineitä peltoon. No, sunnuntaina sitten pellolle. Minä arvoin ensimmäisen jäljen eli jäljen nro 17. Heinä oli tosiaan pitkähköä, mietin että mitenköhän ne esineet sieltä nousee….. No, paalulta Tiku lähti jäljestämään hyvin, vauhti oli sopivaa eikä se vetänyt kauheasti. Eka esine nousi täydellisesti. Ja siitä lähtö oli OK. Sitten kun tultiin ekaan kulmaan, joka siis oli vasemmalle, niin siinä alkoi sitten se pyöriminen ja etsiminen…. Hitto vie, mä ajattelin jo että siihen jää meidän suoritus. Annoin Tikun tehdä itsenäisesti töitä ja tiesin että jos se vaan etsii ja etsii niin kyllä se jälki siitä jatkuu. Ja yht´äkkiä Tiku jäljen löysikin. Toka suora oli vielä hyvää jäljestystä mutta mutta tokassa kulmassa tuli taas ongelmia. Ei niin paha kuin se eka kulma. Sitten alkoi ihan pikkusen se stressi näkyä suorallakin mutta onneksi tuli kolmas esine. Ja myös se oli korrekti ! Esiineeltä lähti hyvin ja kolmas kulma oli jo parempi. Sitten nousi nenä vähän ja viimeisestä kulmasta hieman yli ja kulman jälkeen ajoi nenä ylhäällä hetken. Viimeisen esineen eteen jouduttiin sitten tekemään töitä…  Jälkeenpäin jälkientekijä sanoi että oli joutunut jättämään viimeisen esineen aika vaikeaan paikkaan kun ei pellolla riittänyt matka.. Eli esine oli aivan pellon reunassa ja lähellä tien  piennarta. Noin 10 metriä ennen esinettä Tiku jäi jäljelle seisomaan.. se seisoi ja sit katsoi  minua. Sitten Tiku tuli luokseni ja pyörähti ja lähti ajamaan jälkeä. Siinä missä oli seisokellut niin luulin että esine on siinä, mutta Tiku jatkoikin vaan matkaa… Ja kun oli päässyt ihan pellon reunaan meni heinikkoon maahan. Siinähän se esine oli, mutta nyt esine ei ollut etujalkojen välissä vaan vasemman jalan vieressä. Arvosana esineestä Hyvä, muut kaksi Erinomaisia.

Pelto oli haastava, pitkää mutta harvaa heinää. Ei näkynyt jäljentekijän askeleet yhtään. Pohja oli rutikuivaa, kuin sementtiä. Ja päälle kun vielä laitetaan se hemmetillinen  tuuli joka kisapaikallakin kaatoi telttoja niin voi todeta että ei ollut ihan helppoa.. No, jälkituomarin Mikael Laineen antamat pisteet oli 78 .

Pellolta kiiruhdin kisapaikalle katselemaan muiden suorituksia. Oli kiva istua Mallan Ja Kimin kanssa kisakatsomossa, siinä höpöteltiin ja moikkailtiin tuttuja. Lopulta oli suoritukset tehty ja odottelin että jos sais kisakirjan. Mutta kuten isoissa kisoissa on tapana niitä kirjoja ei jaeta kuin päättäjäisissä ja siellä on kaikkien oltava. No sinne mekin Tikun kanssa suunnistettiin kentälle pönöttämään. Lopputulos ole se että belgien joukkue voitti ! Jee, hieno homma… me tosin emme olleet joukkueessa. Joukkueissa kakkosina olivat saksanpaimenkoirat ja kolmansina ranskalaisten joukkue.  Tuloslista näytti lopulta tältä  

Kat.no	St.no	Ohjaaja	Joukkue	Koira	A	B	C	Yht.	VIK	Sija
5	12	Sanna Backman	Belgianpaimenkoirat	Suhteellisen Kurittaja	91	90	89	270	a	1.
1	14	Heidi Santos Macias	Belgianpaimenkoirat	Nikita	85	91	89	265	a	2.
20	18	Sari Pehkonen		Jusard’s Beauregard	78	90	87	255	a	3.
2	2	Sonja Koivu	Belgianpaimenkoirat	Tämä on Dinosaurus	78	83	90	251	a	4.
6	13	Tarja Tuomisto	Ranskalaiset	Hauwaskan Coyote	85	75	90	250	a	5.
13	19	Katri Nieminen	Saksanpaimenkoirat	Petra vom Waldwinkel	70	91	88	249	a	6.
3	10	Merja Kopra	Belgianpaimenkoirat	Belgeleen Poliisi	71	90	85	246	a	7.
12	5	Susanna Tunturi	Saksanpaimenkoirat	Alfa von der Burg Bilstein	72	80	93	245	a	8.
17	9	Piia Karttunen	Airedalet	Zidane	83	84	76	243	a	9.
11	1	Anu Purola	Suursnautserit	Ruth von Elberfeldt	78	78	74	230	a	10.
8	11	Tanja Vennelä	Ranskalaiset	Grand Lutin Yeff	78	79	70	227	vh	11.
4	6	Marje Isopahkala-Huuhtanen	Belgianpaimenkoirat	Off Line’s First Action	59	89	83	231	a	—
10	16	Rainer Voutilainen	Suursnautserit	Saturain Living Daylights	50	78	73	201	a	—
16	4	Markku Roivainen	Saksanpaimenkoirat	Mellakan Dacco	77	82	0	159	—	—
7	15	Terhi Riikonen	Ranskalaiset	Largo vom Weingraben	40	86	0	126	ng	—
9	3	Niina Elo	Ranskalaiset	Tosselin Ou-Nou Nuuskis	82	61	—	ohjaaja kesk.
18	7	Petri Aalto	Dobermannit	Dinico Unico del Conte Drago	12	—	—	ohjaaja kesk.
14	8	Kirsi Lindgren	Saksanpaimenkoirat	Troyen’s Boikotti	—	—	—	hylätty
15	17	Satu Pekkarinen	Saksanpaimenkoirat	Graugeboren Diiba Daaba	—	—	—	hylätty
19		Soili Paldanius	Rottweilerit	Finnways Coco	—	—	—	poissa

 Kuten jo mainitsin niin tapahtuma oli upea ! Oli kiva olla mukana. Tuli tavattuja paljon tuttuja harrastusvuosilta ja sain pari uuttakin tuttua. Meidän treeniryhmäläiset olivat kannustamassa meitä puruissa ja tottiksessa. Arvatkaa vaan oliko kiva nähdä kentältä tämä näky ! Vitsi miten hienosti tehty !!

 

Tapahtumaan tuli myös pari Haru-Tarmo yhdistelmästä kiinnostunutta ja saivat sitten ihan itse, omin käsin, tutustua näihin koiriin. Haru ja Tarmo olivat molemmat niiiiiin ihmisrakkaita että se jopa nauratti. Kovin moni mali kun ei anna ihan ventovieraan ihmisen vääntää ja kääntää itseään, mutta ei, Haru ja Tarmo oikein tuppautuivat rapsuteltaviksi. Taisin siinä sitten tämän tapahtuman johdosta saada ihan vakavan pentuvarauksenkin. Hieno viikonloppu jokatapauksessa !!