Astutusmietteitä….

Kun Ollin takapuoli on nyt alkanut kiinnostaa pikkuisen jo Pauliakin niin se tarkoittaa sitä että juoksut tulevat tässä piakkoin. Toivon että ne tulisivat vasta huhtikuussa mutta Olli on Olli ja se tekee just niinkuin sitä huvittaa 🙂 Käyttöbelgi.infon pentulistalla on paljon ollut pentueita ja paljon on vielä tulollaan. Aika moni pentue on vain, syystä tai toisesta,  jäänyt suhteellisen pieneksi. Johtuisiko tästä vai mistä, mutta nyt on alkanut tulla sähköpostiin paljon kyselyitä tulevasta C-pentueesta. Itse jo ajattelin että ei, ei me enää pentuja teetetä kun se ei ole meille mikään ansaintakeino tai muutenkaan mikään itseisarvo.  Toisaalta jos Ollia ei nyt käytetä niin sitten se saattaisi myöhemmin harmittaa… No, kaikki selviää sitten aikanaan !

Tätä eipäs juupas mietintää on näköjään muillakin kasvattajilla, varsinkin kun kasvatus on pienimuotoista ja pentueita tulee harvakseen.  Iida Vakkuri kirjoittaa Blogissaan mm. seuraavaa:

” Tarkoitan sitä kasvattajan kohtaamaan painetta, jonka tämä kohtaa jokaisen tuottamansa yhdistelmän myötä. Painetta jonka usein ulkopuoliset tahot yleensä vähiten pennunottajat tai vilpittömästi yhdistelmästä kiinnostuneet ihmiset asettavat. Kasvattajan sosiaalinen vastuu pentueestaan ulottuu kaikille tasoille kuten siihen jos yhdistelmän terveys tai sosiaalinen käyttäytyminen ei asetu sille asetettuihin tavoitteisiin. Kasvattajan sosiaalinen vastuu on myös osaamista jossa tämä luo parhaita mahdollisia koira-ohjaaja pareja, tunnistaen kaikkien ihmistyyppien tempparementit ja koiran luku kyvykkyydet sekä tarjoaa näille parhaan mahdollisen tuen kaikkina aikoina. Samaan aikaan kasvattaja juoksee itse kisakentillä esittäen toinen toistaan edustavampia ja laadukkaampia kennelinsä tuotoksia, kuvaa, filmaa, päivittää nettiä ja kehuu kaikkia kilvan fb:ssä ja muualla somessa. Sosiaalinen vastuu ulottuu luonnollisesti myös tasolle jos koira puree naapurin lasta niin yleisöstä on helppo todeta, että sen niistä linjoista tulee juuri tuollaisia… Koiran kasvattamisella tai hallinnalla on siinä kohtaa yleisön mielestä yllättävän vähän merkitystä – valitettavasti.  Enää ei riitä, että pennuille tarjotaan virikkeellinen kotiympäristö ja reipas määrä vieraita ihmisiä ja koiria sosiaalistamisen pohjaksi vaan niiden odotetaan olevan maailmaan syleilevän avoimia, täydellisen keskittymiskyvyn omaavia kaikkien lajien sääntökirjat suussa syntyneitä viettipakkauksia, jotka taipuvat tahtoon kun asia esitellään kerran. ” 

Minä niin ymmärrän Iidan ajatuksia ja komppaan täysin ! Iida on, kuten minäkin, kasvattaja jolta tulee pentueita harvakseltaan ja silloinkin yleensä vain tarpeeseen.  Kaikki tuo työ ja tuska, jota pentujen myyminen ja hyvien kotien löytäminen vaatii on rankkaa. Ja varsinkin silloin kun kaikesta työmäärästä huolimatta tulee takapakkia ja koira palautuu kasvattajalle tai lopetetaan tms. Silloin helposti sanoo että ei ikinä enää !! Ihmisen mieli on kuitenkin armollinen ja vastoinkäymiset unohtuvat.  Itselleni koirat eivät ole VAIN koiria, niillä on paljon suurempi merkitys elämässäni. Niin myös pennuilla jotka kennelnimeni alaisuuteen syntyvät.

Tulevan pentueen toteutuminen on siis paljolti kiinni siitä, millaisia koteja / kiinnostuneita pennun ostajia löytyy. Elämme mielenkiintoisia aikoja 😉