Niin, tätä kysymystä nyt tulee sähköpostiin mahdollisilta pennun ostajilta. Toinen vakiokysymys on : Millaiselle ihmiselle malinois sopii ? Yritänpä näihin kysymyksiin löytää tässä kirjoituksessa vastauksia.  Yritän kirjoittaa sellaisilla termeillä (ei ehkä ihan ns. koiramaailman termejä)  joilla parhaiten kuvaisin malinoisia.

No, malinois on vietikäs, energinen ja temperamenttinen rotu. Malinoisit on kiihkeitä työmyyyriä jotka rakastavat juosta ja käyttää kroppaansa kaikkeen fyysiseen. Malinoisit ovat fyysinen rotu, vaikka voivatkin näyttää ihan rimppakintuilta. Niillä on voimaa, tahtoa ja ne jaksavat mitä vaan.

No, miten tuollaisen ”sähköjäniksen” kanssa sitten pärjää ? Ihmisen, joka ottaa malinoisin pitää olla itsekin liikkuva ja energinen. Tällä tarkoitan sitä, että pitää jaksaa työpäivän jälkeenkin tarjota koiralle jotain muuta kuin 10 minuutin remmilenkki lähikioskille. Koiran pitää saada virikkeitä, joista parhaita ovat koulutus / uuden oppiminen / tekeminen YHDESSÄ omistajan kanssa. Treenejä olisi hyvä olla noin 3-4 kertaa viikossa. Sen lisäksi malinoisin tulee päästä juoksemaan päivittäin. Jos koulutus- / treenikerroista tinkii, niin ne on korvattava sitten sillä, että malinois pääsee juoksemaan ns.  aivot pellolle. Tämä ei välttämättä tarkoita että omistajan pitää joka päivä juosta koiransa rinnalla maraton, vaan sekin riittää että koira pääsee irrottelemaan. Siihen käy hyvin metsä, iso viheralue / puisto (tietenkin turvallisessa ympäristössä) , pelto, koulutuskenttä tms.  Mutta juoksemaan puuhastelemaan PITÄÄ päästä päivittäin.

No, mitä jos malinois ei pääse purkamaan energioitaan ??

Silloin siitä tulee pahoinvoiva koira, joka purkaa energiansa ns. ei toivottuihin puuhasteluihin. Meillä nuo puuhastelut on olleet aika pieniä. On syöty ovenkarmia, revitty makuualustoja jne. mutta pahimmillaan se näkyy kunnon tuhoamisena ja jopa aggressiivisuutena omaa laumaa (lue, muita lauman koiria kohtaan.) Ihmistermein sen voisi kuvata, että malinois joka ei ole päässyt purkamaan energioitaan on kuin ihminen joka kimmahtaa pienestäkin väärästä sanomisesta, kiukuttelee ihan turhasta, paiskoo ovia jne. Koiralaumassa tämä ei ole kivaa, koska se tietää pieniä ja isoja koiratappeluita.

Tässä alla yritän näyttää mitä tarkoitan sillä, mitä malinoisit tarvitsee. Se juokseminen eli energian purkaminen helpoimmillaan on tätä:

Kun on juostu ns. tarpeeksi alkaa meno yleensä näyttää sitten tältä ja silloin tietää, että alkaa riittää.

Jos mietitte miksi molemmilla koirilla on lelut suussa niin selitys on yksinkertainen. Lelu suussa ei voi kiihkoissaan purra toista koiraa ja näin vältytään pikku kähinöiltä.

Ja kun on saanut juosta niin paljon kuin haluaa on ilme yleensä kovin onnellinen …. kuten alla olevassa kuvassa!

Lopuksi vielä kuva kaukaa niistä maastoista missä me yleensä liikutaan.

Ja tänään ulkoilemaan pääseminen oli liian hidasta Harun mielestä…. hermot meni ja se näkyi tällaisena ”ei toivottuna käytöksenä”. Onneksi tuo tuhoaminen oli aika pientä …….