Niin, treenit ja kaikki ovat nyt jääneet täysin sivuun kun on olleet nuo riiviöt pentulaatikossa. Vapaapäivinä ei  ole ehditty treenaamaan mitään, koirien ulkoilutus on hoitunut metsässä juoksuttamalla.

Sunnuntaina 8. marraskuuta kuitenkin lähdin Tikun kanssa kohti jälkipeltoa. Olimme saaneet oman seuran FH kokeesta kisapaikan joten olin ilmoittanut Tikun kisaan. Silloin olin siinä uskossa että ehdimme vähän tuota FH jälkeä treenaamaankin mutta mitä vielä, kaksi kertaa kävimme pellolla. No, ajattelin että ei se mitään ota jos ei annakaan ja rohkeesti vaan mukaan. Aamulla ajelimme Askolaan ja siellä ilmoittauduimme ja arvoin meille päivän viimeisen jäljen. Niin tietenkin, saisin siis jännittää koko aamupäivän…. Olosuhteet oli kyllä aivan ihanteelliset, pieni sumuinen sade, kostea nurmipelto eikä juurikaan tuulta. Mietin että ei ainakaan olosuhteita voi syyttää jos tulos jää saamatta. Luotin kyllä että Tiku jäljestää mutta ne harhat pelotti. Yhtään kun ei niitä treenattu….Lopulta oli sitten minun vuoro lähteä ilmoittautumaan ja laittaa koira paalulle. Tiku lähti tosi hyvin, ehkä oli pikkuisen ”innokas” siinä alussa.Hieman nenä kävi jäljen molemmin puolin mutta koira pysyi koko ajan jäljen päällä. Tuntuma koiraan oli hyvä. Kulma OK, sitten odottelin vähän esinettä kun muilla oli ollut aika pian ekan kulman jälkeen esine. Mutta meilläpä ei ollut esine siinä kulman lähellä. No lopulta se eka esinekin löytyi, nopeasti Tiku meni maahan mutta sitten innoissaan käännähti vinoon kun piti minulle oikein näyttää että tänne ja pian, täällä se on.  Itseasiassa Tiku teki tuon saman virheen (vino asento) kaikilla neljällä esineellä. Esine kyllä etutassujen välissä korrektisti mutta koira vinossa. Näistä meni piste joka esineellä.

Muuten jäljen ajo tuntui hyvältä, paikoitellen Tiku ajoi jopa erinomaisesti jälkeä. Harhoja en itse nähnyt eikä Tikukaan niihin reagoinut. Kulmat meni ilman pyörimisiä ja paikoitellen ajoi todella keskittyneesti ja syvällä nenällä. Mä vaan lompsin kävelemään siellä liinan päässä ja yritin hengittää. Pitkä on kyllä tuo FH jälki mutta usko ei loppunut ajamiseen koska Tiku oli niin hyvällä fiiliksellä. Lopulta tulimme lähelle lähtöpistettä ja siinä oli se neljäs esine. Voi vitsi mikä riemu ! Mun ihana rehellinen malinöösi selvitti jäljen vaikka yhtään ei oltu treenattu ja muutenkin koira oli viime aikoina jäänyt totaali paitsioon mun huomion suhteen. Tiesin että kyllä koulari tulee mutta oli kiinnostava kuulla tuomarina toimineen Ari Kansikkaan arvostelu. Yllätyin iloisesti kun kuulin arvostelun ja varsinkin kun hän ilmoitti pisteet: 89 pistettä ja FH 1 koulutustunnus. Jiihaaa !!! Kyllä nyt voidaan hyvällä mielin jäädä sitten talvilevolle ja keskittymään niihin toukokuun FMBB kisoihin ja Ranskan reissuun. Pitäisi alkaa hiomaan niitä uusia EVL liikkeitä jos meinaa sinne  MM kisoihin lähteä.

Tässä me reteesti ja onnellisina kuunnellaan arvostelua 😀

Tässä vielä koko kisaporukka onnellisina. Kiitos talkoolaisille ja jäljenpolkijoille !    Hyvä T. O. P. K-9