Eilen oli Tuusulassa Hollanninpaimenkoirien Rotumestaruus agilityt. Siinä vaiheessa kun Aikun ilmoitin niin se kisasi vielä kakkosissa. Nyt piru vie kun se nousi kolmosiin jouduimme tässä tärkeässä kisassa kolmosluokkaan. Kummallekin ihan eka kisa IKINÄ kolmosluokassa.  No, ajattelin lähteä kisaamaan kun kerran maksettu oli …  Ihan vaan kokeilemaan että miten vaikeita ne kolmosen radat sitten ovat.  Asiaa ei tietenkään helpottanut mitenkään se, että siinä olil 24 tuntinen työvuoro ennen kisoja. Eli pääsin aamulla klo 8 töistä, parin tunnin unet ja sitten klo 13 lähtö Tuusulaan.

Se Rotumestaruusrata oli kiva rata. Miettimistä aiheutti viisi ekaa estettä ja este nro 14. Niihin kumpaakin tein tarkan ohjaussuunnitelman, valssilla vedettäisiin molemmat kohdat. Vaan toisinpa taas kävi…  Ne kohdat meni kuitenkin hienosti ja toi varmuutta siihen  miten Aikkua voi ohjata. Ja vauhtiakin oli taas ihan kivasti, se ei näyt tuloksissa sillä ohjasin Aikun ohi viimeisestä esteestä ja se piti tehdä sitten uudestaan… Siinä meni ehkä semmoiset 4-5 sekuntia.  Siitä siis kieltovirhe.

Toinen virhe oli kuulemma tullut esteeltä viisi, siinä en ilmeisesti saattanut tarpeeksi tai sitten otin liian tiukasti haltuun, mutta jotain tyhmää tein että Aikku sitten pudotti riman. Muuten meni niiiiiin siististi  ! Meillä oli kivaa ja Aikku nautti hyppelystä myös. Tästä on hyvä startata uudestaan kolmosiin – kunhan tää tilanne täällä kotona edes hieman rauhoittuu.

Mun eka kisa ikinä kolmosissa. Oma kouluttamalla koiralla. Nyt olen startannut RM kisoissa niin agissa, PK:ssa kuin TOKOssakin !

Sunnuntaina oli sitten Hilun ja Kimin vuoro kisata pari kisaa Tampereella. Kim metsästää Hilulle EO pisteitä ennen pakollista Mammalomaa.  Illalla tuli sitten viestiä että Hilu on kone, ylivoimaiset voitot molemmista radoilta. Agiradan voitto olikin todella ylivoimainen ! Hyvä Hilmanteriiiiii ! Tässä tulokset:

Tänään kävin vihdoin ostamassa pentulaatikkoa varten ne filmivanerit. Harun kasvattaja Vesa oli käynyt ne minulle tilaamassa paikallisesta Rautiasta. Vesa kun on sellainen nikkaroitsija että siltä nuo hommat sujuu.  Harun emällä oli samanlainen pentulaatikko eli tällainen se sitten on ….Ja sitten muutaman viikon päästä siellä Toivon mukaan on tällaisia ihanaisia pieniä nöösejä !!

Muutamat malinoispentua haluavat ovat jo olleetkin minuun yhteydessä niin puhelimitse, sähköpostitse kuin treffaamallakin. Pari rohkeaa on tullut maleja tapaamaan ja yllättyneet kun malit ovatkin ihan rapsuteltavia ja leppoisia koiria. Myös se, että ne tulevat toimeen myös pienten lasten kanssa on ollut yksi ”yllätyksen” aihe.  Ymmärrä kyllä sen, että monella on mielikuvia mielipuolista maleista mutta ne kyllä menee romukoppaan kun esim. Harua pääsee halaamaan.

Kyselyitä on tullut paljon, mutta ne ovat jääneet ns. kyselyiksi.  Niinpä nyt ne, ketkä eivät ole olleet hetkeen yhteyksissä, mutta ehkä pennun haluaisivat omakseen niin kannattaa pistää viestiä.  Pennut siis syntyvät ensi viikolla (viikko 39) ja siitä noin 7 viikkoa (marraskuun puolivälissä ) ovat pienokaiset valmiita lähtemään omaan kotiin. Mukaansa vauvat saavat kirjalliset ohjeet, pannan ja taluttimen ja koiranruokaa säkin. Pennut myydään sirutettuina ja madotettuina. Lisäksi kaupan päälle tulee tämä meidän mahtava turvaverkko, jos uuden pennun omistajat niin haluavat. Jo talvella on tarkoitus treffata pentutreffien merkeissä, katsotaan miten pennut ovat kehittyneet jne. Myöhemmin sitten on apua tarjolla niin tottelevaisuuden treenaukseen kuin agilityynkin.

Pentuja siis näkyi 10 siellä massussa. Varmoja ostajia on muutama, muille sitten etsitään sitä oikeaa kotia. Jos meinaa pentunsa saada, tulee treffata meitä ainakin kerran, mielellään useamminkin. Tapaamisten ja keskustelujen perusteella sitten mietin että onko malinois juuri se oikea rotu vai pitäisikö ostajan harkita jotain muuta rotua…..

Mihin sitten tulee varautua…. NO, tällaista menoa se voi olla 😀

Jep, Hyvinkään Animuksessa kävimme Harun massua näyttämässä ja todentamassa hieman pentujen lukumäärää. Eläinlääkäri Johanna Saatsi otti pari röntgenkuvaa ja näytti kuvat meille. 10 pääkalloa sieltä massusta erottui.  Haru on kyllä ISO. Samalla reissulla Haru kävi myös vaa´assa ja se näytti lukemia 34 kiloa. Eli reilut 10 kiloa on tullut pentujen myötä, toivotaan että ne lähtevät sitten pikapikaa pois kun Haru pääsee imettämään.  Tässä kuvia eläinlääkärireissulta.

Siellä niitä ”vetoketjuja” ja pääkalloja 10 kappaletta on. Yläkuvassa näkyy myös aika mainiosti Harun selkäranka ja aika terveeltähän se näyttää niin kuin pitääkin 🙂

Animuksesta ajeltiin sitten Riihimäkeen ja käytiin luottoeläinlääkärillämme eli Satu Olkkosen vastaanotolla. Satu lupautui olemaan päivystävänä kun Haru synnyttää eli saamme soittaa Sadulle jos ongelmia ilmenee. Toivotaan että Satua tarvitaan sitten vasta sirutuksissa ja tarkastamassa pennut ennen kuin ne lähtevät omiin koteihinsa. Mutta kyllä se rauhoittaa mieltä kun tietää että apua on saatavissa. Lopuksi vielä kävin ostamassa RC:n Babydog äidinmaidonvastiketta. Se toimi viimeksi Ollilla hyvin eli äidillä maitoa riitti pennuille ja samaa hommaa tehdään nyt Harun kanssa. Ja jos leikkaukseen joudutaan niin sitten on hyvä olla pullomaitoa pennuille. Yritämme siis varautua ihan kaikkeen.

No niin, H-hetkeen alkaa olla kaksi viikkoa aikaa ja Haru se paisuu paisumistaan 🙂  Voi että sitä sen massua.  Tässä teille kaikille ihailtavaksi 😀  Massun tila 14.9.

Hilu on aloittanut juoksut etuajassa. Juoksuja odoteltiin marraskuulle mutta Hilu nopsana koirana tekaisi juoksutkin etuajassa.  Hyvä ajoitus sinänsä että D-pennuilla ei tule isoa ikäeroa C-pentuihin. Tämä on hieno homma siinä mielessä että saadaan molemmat pentueet sitten samoihin treeniryhmiin – jos omistajat niin haluavat.  Ja molemmat pentueet ovat sitten ensi keväänä ja varsinkin kesänä mukavassa iässä kaikkea kivaa puuhailua ajatellen !  Ja jos joku nyt ei saakaan sitä pentua Harusta niin ei hätää, jos Hilu & Yoda yhdistelmä kelpaa niin sitten varataan pentu siitä 🙂

Itse innolla odotan näitä pentueita. Hilusta jää pentu Kimille ja Marille ja kyllä jää minullekin narttupentu. Väliä ei ole, kumpaankin pentueeseen olen lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen ja luottavainen siihen, että sieltä sen seuraavan harrastuskoiran saan.

Harun pentuihin on jo kivasti varauksia olemassa. Muutamia varauksia on  myös Hilun pentuihin mutta Hilun pentueeseen otan edelleen alustavia varauksia vastaan…

Blogia kannattaa seurailla jos malinoispentu kiinnostaa 😀

Tänään tuli Katjalta viestiä että pennut liikkuvat vatsassa kovasti 🙂 Eli niin isoja jo ovat että liikkeet voi kädellä tuntea. Oli kuulemma aika jännä ja ihana tunne. Haru itse ottaa aika lunkisti tilanteen. Se on niin mahtava  ja toivottavasti myös mahtava Mammana.  Synnytykseen hieman reilu pari viikkoa 😀

Mammalla jo vatsa roikkuu..

Tänään oli Frodo Cupissa kakkosluokan kisojen vuoro. Olin ilmoittanut Aikun molemmille radoille, kun se viimeinen LUVA = SERT puuttui. Ajattelin että tauon jälkeen omassa hallissa se nollarata tulisi ja riittävän korkealla  sijoituksella. Aikulla oli taukoa alla muutama viikko kun hän satutti takajalkansa siinä surullisessa keinuonnettomuudessa 🙁 Lepoa ja lepoa vaan …..

No, tänään sitten starttasimme Rima hallilla A agiradalle luokan toiseksi viimeisenä. Tuomarina oli Seppo Savikko, ihana ihana tuomari jonka luona olen käynyt yksityistunneilla Hilun kanssa.  Rataan tutustumisessa oli pari pahaa paikkaa, keppien ja pussin jälkeinen kääntö A esteelle (moni koira hyppäsi siinä ns. ykköshypyn jos haltuunotto oli myöhässä) ja sitten ihan lopussa pituuden jälkeinen kääntö, ettei ota väärää hyppyä…. Onneksi paikalla oli Rimalaisia joilta sain hyviä neuvoja. Otto Niinikoski antoi neuvot pituuden jälkeiseen elämään ja Arppa Kuparinen neuvoi miten tehdään pussin jälkeiset esteet. Vesa tsemppasi meitä tuttuun tapaansa että menkää pitämään hauskaa ja koko Riman porukka ”hengitti niskaan”  🙂 toki positiivisella tavalla !

Rata meni muuten hyvin mutta olin suunnitellut puomin jälkeisen esteen taa valssia. No, puomin alastulo oli varmistettava niin sitten olin  myöhässä  valssilta. Onneksi en jäätynyt vaan vein esteet sitten hieman eri suunnitelmalla 🙂 Sitten jännitti kepit, sinne kun tultiin vauhdilla. Ja sitten se pussin jälkeinen elämä, onneksi sain suuni auki ja kutsuin Aikkua riittävästi niin kääntyihän se sinne A:lle päin. Lopussa vielä tarkasti se pituuden jälkeinen kääntö ja paniikinomainen tiukka keinu niin siinä se oli. Me tehtiin se !!! Olin oikeesti niin onnellinen koska Aikulla on ollut hieman motivaatio ongelmia ja se on näkynyt vauhdin katoamisena. Tänään oli kuitenkin kaikki kohdallaan.  VITSI, EKA OMA KOULUTTAMANI KOIRA JOLLA OLEN ITSE KISANNUT JA PÄÄSSYT KOLMOSLUOKKAAN !!  Hilunhan mä koulutin mutta Kim sen kanssa on kisannut alusta asti….  Tuntuu siis niiiiiin hienolta ja me nautitaan hetki tästä tunteesta.  Kiitos kaikille meitä auttaneille; erityisesti Vesa Lindberg (Harun ja Pedon isäkasvis) ! Vesan oppiin pääsevät myös tulevat Jusard´s pentujen omistajat jos niin haluavat.

Tässä tunnelmia …… Yritän saada videon tänne myös ja se on näkyvissä jo mun FB seinällä…. Mutta kun kaikki ei oo FB kamuja niin yritän saada videon myös tänne .

Tässä myös video radasta. Kiitos Niinalle kuvauksesta !

Tuli käytyä Pedon kanssa Riman Frodo Cupin kisoissa. Peto teki hyvän ekan radan (lue mentiin kaikki esteet siinä järjestyksessä kuin pitikin)  mutta A:n ja puomin alastulot olivat ihan karmeat ! Virheitä 20 ja aika hyvä aika huomioiden että yhdeltä esteeltä tuli kaksi kieltoa. Toisella radalla keskityinkin sitten niihin kontakteihin ja A ja keinu olivat Super hyvät, puomin ylösmeno OK mutta alastulossa olin hieman liian myöhässä joten sen loikkasi. Me tehtiin sitten puomi treenimielessä vielä kahteen kertaan ja kyllä se sitten osasi.

Katja toi myös Harun kisapaikalle hengaamaan. Kovin oli mamma touhukkaalla tuulella ja mielellään olisi mennyt myös agiesteitä. Semmosii nää malit on että virtaa olis vaikka kroppa pistää hanttiin 😀  Harua siinä ihan porukalla katseltiin ja on se iso kun sen ihan livenä näkee! Tässä yks nappaamani kuva

Kisoista menin sitten suoraan yöksi töihin. Siinä tuli monistettua Katjalle lisää pentuohjetta ja tulipa laskettua sitä pentujen syntymäajankohtaakin tarkemmin. No, hämmästykseni oli suuri kun huomasin että hitsi vie, nehän syntyy jo KAHDEN VIIKON KULUTTUA !! Siis mitä, onko tää aika mennyt niin hitsin nopeesti.  Pari tarkastuslaskentaa suoritettuani oli pakko todeta että juu, kyllä ne kohta syntyy (laskettu aika on noin 25.-27.9 ja viikonloppu tietenkin ). Pitääkin alkaa sitä pentulaatikkoa ostamaan, äidinmaidon vastiketta, ruokaa Harulle, eläinlääkärillä käydä sopimassa mahdollisesta ”päivystyksestä” synnytysviikonloppuna jne jne jne……  Eli ei se nyt mikään ihme ole että Haru on jo aika valtava, niinhän sen jo kuuluukin olla 🙂 Ja hyvässä kunnossa Haru on noin muuten, energinen ja hyvinvoiva !

Haru se turpoaa ja kasvaa siinä määrin että nyt alkaa kohta jo oikeesti hirvittämään että montako malinöösiä tuonne mahan kätköihin oikein on piiloutunut. Jos siellä on VAIN ne ultran näyttämät kuusi niin ne on kyllä sitten jättiläisiä 😀

Ruoka maistuu 🙂

ja ruuan päälle tietenkin lepo.

Ja joskus pitää käydä ulkoilemassakin, ainakin rappusilla istumassa 🙂

Pakko ensin kertoja hieman taustaa… Minähän olen nyt ihan parin viime viikon aikana aloittanut uudelleen tutustumisen lajiin nimeltä henkilöhaku. Joskus 90-luvulla tuli sitä harrasteltua ja kisattuakin, sitten Olli sitä huvikseen treenaili kunnes se sitten jäi. Itseäni ei oikein koskaan ole innostanut metsälajit ja syy on se, että eksyn helposti metsään eikä ne muutenkaan ole paikkoja joissa olen viihtynyt. No, nyt kun ajattelin että Tikulle pitää keksiä joku eläkeläislaji ( kun tuo TOKO on jo aikalailla katsottu kun se TVA titteli saavutettiin) niin  mieleen tuli että josko sitä hakua sitten kokeilisi…. Ja sitten kun asiat lähtee rullaamaan niin sittenhän ne rullaa. Melko pian sain tarjouksen tulla kuokkimaan yhteen pienehköön hakuporukkaan. Siellä tehtiin  ekat ilmaisut Tikulle ja Pedollekin. Pojat ei raadelleet ketään vaan käyttäytyivät ihan mallikkaasti niin saimme luvan tulla joskus toistekin. No, se toinen kerta oli eilen 🙂

Eilen ajelin Nastolaan jossa oli tarkoitus pelastuskoirakokeen jälkeen treenailla hakua. Menin paikalle ajoissa ja koe oli vielä kesken. Paikalla oli muitakin tuttuja kuin hakuporukka joten juttua riitti. Heidi oli jo koesuorituksensa tehnyt ja siinä sitten juteltiin siitä, miten ihmeessä minä olen ”eksynyt” hakukoisoihin.  Hommassahan kävi sitten lopulta niin että Heidi, jolla on kultaisia noutajia, innostui Pedon kassa vähän tottistelemaan. Peto lähti  mukavasti ihan vieraan ihmisen mukaan (tosin en sitä yhtään epäillytkään). Heidi siinä seurautteli Petoa ja opettipa pojan antamaan tassua ja pitämään namipalaakin kuononsa päällä. Kaikkea toooosi hyödyllistä… Koe päätettiin ja me jäimme treenailemaan.

Myöhemmin näin Heidin kommentin FB:ssä ja hän kiteytti juurikin sen seikan, mikä näissä malinoiseissa viehättää. Se on se VOIMA !! Heidi kuittasi sen näin ” Malinois, ekaa kertaa tein seuraamista malin kanssa, ihan mahtava voima jyllää kyllä siinä sun koirassa Sari …hieno tyyppi !”  Sehän se tosiaan on  ja siihen niin moni malissa ihastuu. Se on se VOIMA jolla mali tekee kaiken. Työskentelyvoima, viettivoima, voima jota se ilmentää kaikessa tekemisessä. Mali ei tee puoliteholla, se tekee aina täysillä. Tai jos ei tee niin silloin on jotain pielessä….. koulutuksellisesti tai fyysisesti.

Eilen opetin varmuuden vuoksi Pedolle myös ne pelastuskoirapuolen tikapuutkin. Ihan vaan siltä varalta että jos Heidi tykästyy Petoon enemmänkin niin pääsevät sitten vaikka sinne pelastuspuolelle kisaamaan.