Pitkästä aikaa oli vuoro agilityn ja pikku Näpsän. Näpä on siis Harun tyttö ja oikealta nimeltään Jusard´s Candy. Neiti Näpsä on vasta reilu kaksivuotias mutta aika taitava on hänestä kehkeytynyt.

Tässä muutama video Näpsän ja ohjaajansa Anun treeneistä.

Ensin aika kimurantti radan alku.

Keskivaiheillakin riitti haastetta….

Ja sitten vielä kiva loppusuora.

Pikaisesti päivitystä ja kuulumisia…. Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet yhteyksissä tuleva pentueen tiimoilta. Se ”pakottaa” kasvattajankin joskus heräämään ja päivittämään tätä Blogiakin !

Tässä on nyt joulu / tammikuu pidetty enempi vähempi taukoa koiraharrastuksista. On tehty koirille lihashuoltoa ja annettu koirienkin levätä. No, koirat nyt voi olla toista mieltä tosta levon tarpeudesta mutta meille ihmisille pieni lepo treeneistä  ja tapahtumista on kyllä enemmän kuin tarpeen.

Lihashuolto on aloitettu osan lauman kanssa eli Hilu, Peto ja Cänä pääsivät lihashuoltoon Virpin osaaviin käsiin. Hilu on konkari näissä käsittelyissä  ja Cänäkin on aiemmin käynyt. Pedolle sen sijaan käsittely oli uusi juttu. Vähän huolestutti koska Peto on aika tarkka omasta fyysisestä koskemattomuudestaan, varsinkin jos siihen yhdistyy kipu. Virpin käsittelyssä kun pieneltä kivulta ei voi välttyä, kun fasciassa käsitellään sekä rankaa, lihaksistoa kuin lihaskalvojakin. Tytöt osaavat jo jopa nauttia käsittelystä kuten Cänän kuvasta saattaa havaita.

Peto sen sijaan ei ole koskaan ollut käsittelyssä, joten sen suhteen olimme mietteliäitä. No, Virpi on niin osaava, että siinä isompi urookin oli kuin sulaa vahaa ja käsittely onnistui hyvin. Tiku ja Haru jäivät tällä kertaa myöhemmälle ajalle, sillä Tikulle tuli tyttö astuttavaksi (siitä myöhemmin lisää) ja Harulla oli juoksut parhaimmillaan, niin ajateltiin säästää molemmat käsittelyn suhteen parempaan ajankohtaan.

Tästä kun tulee tällainen pompahteleva päivitys niin seuraavaksi siihen Tikun mahdolliseen pentueeseen. Eli, hyvä ystäväni Miia kysyi jo pari kuukautta sitten, että olisko Tiku käytettävissä hänen nartulleen Tammikallion Nougatille eli ”Nukalle”.  Nuka on minulle tuttu koira, jota olen saanut seurailla agikentillä ja kun tunnen myös Miian niin vastaus oli helppo antaa ja se oli kyllä. Siinä vaiheessa Tikulla ei vielä ollut silmäpeilausta tehty ja aiemmat olivat vanhentuneet joten me kävimme sitten silmäpeilissä Mevetissä ja kun sieltä tuli kolmannen kerran terveen paperit niin pystyin ilmoittamaan Miialle, että Tikun osalta kaikki on kunnossa. No, sitten alkoivat Nuka ja Tiku treffailla. Aluksi ei tapahtunut mitään muuta kuin vienoa kosiskelua mutta kun päivät osuivat Nukalla kohdalleen niin saimme kaksi erittäin onnistunutta astutusta ja toivon mukaan parin kuukauden päästä Nukalle syntyy pieniä ihania malinöösejä. Pentue löytyy Käyttöbelgi. infosta. Tässä Miian nappaamat kuvat tästä seikkailusta.

Kuvat Miia Lönngvist

Alla, Nuka ja Tiku illan hämyssä.

Vähän tässä on jo herätty treenailemaankin. Pääsin Jonnan ja Nerin (Jusards Clarissa) kanssa tokoilemaan ja siinä sitten napsaisin mahtavan videon Nerin melkein täydellisistä kaukokäskyistä. Rehellisyyden nimissä aika moni ohjaaja olisi noihin enemmän kuin tyytyväinen, mutta Jonna on niin tarkka että havaitsi yhden virheen. Eli joo, Neri nostaa yhdessä asennon vaihdossa etutassun ilmaan, pieni virhe mutta täydellisyyttä kun hyvällä koiralla tavoitellaan niin kriteerit pitää pitää !! Hienoa työtä Jonna ja Neri !

Ja sitten käytiin me näyttelyssäkin ihan äskettäin. Cänälle hakusessa oli se valionarvoon vaadittu H mutta T:n piti meidän tyytyminen. Pettymys oli suuuri, varsinkin kun arvosteli ei ollut mitenkään huono: ”2-vuotias. Hyvä vahva luusto, matalaraajainen. Sopusuhtainen rintakehä. Kuroutuva vatsalinja. oikea karvanlaatu ja väri. Suorat liikkeet, pitkä kaula, varsin vahva pää. Epätyypillinen ilme. Silmien ympärys karvaton. Kookkaat korvat. Avoin ja luoksepäästävä. ”

Alla ihanat Pia Ananin:n kuvat Cänästä. Iso Kiitos Pialle !!!

Tässä minä (väsyneenä kuin mikä) ja Ihana Cänä eli Jusards Candy

Samaan näyttelyyn tuli Totokin eli Toimiva Taskuvaras  ja hänelle nyt ropsahti se tarvittava H.  Toton arvostelu löytyy linkistä : http://hipsu.com/hc/?p=7886

Tässä omat räpsyni Totosta.

C pentuja on käynyt hienosti luustokuvissa; Kiitos ihan kaikille kasvattien omistajille !! Mitään suurempia ei ole kasvateilta löytynyt. Lonkat on joillakin lausuttu C:ksi ja se johtuu siitä, että lonkkamaljat ovat olleet matalat. Ei siis mitään rikkoa tai vastaavaa. Selät on monelta kuvattu myös, ei sielläkään mitään ihmeellistä. Osa on saanut LTV 1 lausunnon ja Cänällä tuli myös SP 1 lausunto. Kyynärät on pääsääntöisesti myös ollut OK eli 0/0.

Jusards Beauregard eli Tiku on jo muutaman vuoden kisannut TOKOn EVL luokassa, valioituikin nopeasti. Suojelukoiran harrasteista Tiku on jäänyt eläkkeelle jo pari vuotta sitten. Koska koira on terve ja aktiivinen edelleen, niin olen jo hetken aikaa miettinyt mitä puuhastelua Tikulle keksisin. Pitkään ajattelin rallytokoa, mutta kun en vaan ole itse saanut sisäistettyä lajia. Kylttien tehtävät tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, vaikka koira kyllä ne osaakin. Lopulta, kun oman seuran järjestämänä oli rallytoko koe, niin ilmoitinpa Tikun sinne. Aikaa treenata oli parisen viikkoa. Treenejä hieman haittasi se, että ei taaskaan löytynyt ketään kaveria auttelemaan. Onneksi oli lähipiirissä pari hyvää kaveria, joilta sai netin kautta kyseltyä neuvoja. Tikuun kyllä luotin kun vuoreen mutta oma osaaminen askarrutti.

Kisapäivänä sitten suunnattiin hienoon ja uuteen JANKKi halliin. Jännitystä oli kyllä ilmassa, vaikka rehellisesti sanottuna ei se kisarata ihan sieltä vaikeimmasta päästä ollut. Tuomarina toimi todella mukava ja ystävällinen Krista Karhu. Tässä meidän kisarata:

Ja tässä sitten se meidän kisasuoritus. Virheitä tuli kaksi, kylteillä 1 ja 12. Molemmat oli ohjaajan virheitä, Tiku teki kyllä 100 pisteen suorituksen. Lopputulos oli 98 / 100 p, aikaa meni 1.01.59 ja sijoituksena oli neljäs sija. Ei huono näin ekaksi kisaksi. Ja tavoite on nyt asetettu siihen, että tahkotaan se RTK1 koulutustunnus. Sitten mietitään jatkoa ja etenemistä ylempiin luokkiin.

Mukana olivat myös Jonna ja Neri (Jusards Clarissa), heillekin hienosti 94/100 pistettä.

Ja AVO luokassa kisasivat Mari ja Leia (Jusards Cruella) tehden hienon radan pistein 90/100 saaden RTK 2 koulutustunnuksen.

Niin, tätä kysymystä nyt tulee sähköpostiin mahdollisilta pennun ostajilta. Toinen vakiokysymys on : Millaiselle ihmiselle malinois sopii ? Yritänpä näihin kysymyksiin löytää tässä kirjoituksessa vastauksia.  Yritän kirjoittaa sellaisilla termeillä (ei ehkä ihan ns. koiramaailman termejä)  joilla parhaiten kuvaisin malinoisia.

No, malinois on vietikäs, energinen ja temperamenttinen rotu. Malinoisit on kiihkeitä työmyyyriä jotka rakastavat juosta ja käyttää kroppaansa kaikkeen fyysiseen. Malinoisit ovat fyysinen rotu, vaikka voivatkin näyttää ihan rimppakintuilta. Niillä on voimaa, tahtoa ja ne jaksavat mitä vaan.

No, miten tuollaisen ”sähköjäniksen” kanssa sitten pärjää ? Ihmisen, joka ottaa malinoisin pitää olla itsekin liikkuva ja energinen. Tällä tarkoitan sitä, että pitää jaksaa työpäivän jälkeenkin tarjota koiralle jotain muuta kuin 10 minuutin remmilenkki lähikioskille. Koiran pitää saada virikkeitä, joista parhaita ovat koulutus / uuden oppiminen / tekeminen YHDESSÄ omistajan kanssa. Treenejä olisi hyvä olla noin 3-4 kertaa viikossa. Sen lisäksi malinoisin tulee päästä juoksemaan päivittäin. Jos koulutus- / treenikerroista tinkii, niin ne on korvattava sitten sillä, että malinois pääsee juoksemaan ns.  aivot pellolle. Tämä ei välttämättä tarkoita että omistajan pitää joka päivä juosta koiransa rinnalla maraton, vaan sekin riittää että koira pääsee irrottelemaan. Siihen käy hyvin metsä, iso viheralue / puisto (tietenkin turvallisessa ympäristössä) , pelto, koulutuskenttä tms.  Mutta juoksemaan puuhastelemaan PITÄÄ päästä päivittäin.

No, mitä jos malinois ei pääse purkamaan energioitaan ??

Silloin siitä tulee pahoinvoiva koira, joka purkaa energiansa ns. ei toivottuihin puuhasteluihin. Meillä nuo puuhastelut on olleet aika pieniä. On syöty ovenkarmia, revitty makuualustoja jne. mutta pahimmillaan se näkyy kunnon tuhoamisena ja jopa aggressiivisuutena omaa laumaa (lue, muita lauman koiria kohtaan.) Ihmistermein sen voisi kuvata, että malinois joka ei ole päässyt purkamaan energioitaan on kuin ihminen joka kimmahtaa pienestäkin väärästä sanomisesta, kiukuttelee ihan turhasta, paiskoo ovia jne. Koiralaumassa tämä ei ole kivaa, koska se tietää pieniä ja isoja koiratappeluita.

Tässä alla yritän näyttää mitä tarkoitan sillä, mitä malinoisit tarvitsee. Se juokseminen eli energian purkaminen helpoimmillaan on tätä:

Kun on juostu ns. tarpeeksi alkaa meno yleensä näyttää sitten tältä ja silloin tietää, että alkaa riittää.

Jos mietitte miksi molemmilla koirilla on lelut suussa niin selitys on yksinkertainen. Lelu suussa ei voi kiihkoissaan purra toista koiraa ja näin vältytään pikku kähinöiltä.

Ja kun on saanut juosta niin paljon kuin haluaa on ilme yleensä kovin onnellinen …. kuten alla olevassa kuvassa!

Lopuksi vielä kuva kaukaa niistä maastoista missä me yleensä liikutaan.

Ja tänään ulkoilemaan pääseminen oli liian hidasta Harun mielestä…. hermot meni ja se näkyi tällaisena ”ei toivottuna käytöksenä”. Onneksi tuo tuhoaminen oli aika pientä …….

Naapuriseurassa JANKKilla oli 29.lokakuuta agikisat kaikille luokille. Se kutkutti, sinne saisi kaikki lauman agikoirat eli Harun ykkösiin, Pedon ja Cänän kakosiin ja Hilukin pääsisi hyppelemään pitkästä aikaa. Vähän mietitytti vaan se, että edeltävä yö oli minulla työvuoro ja vielä pitkä sellainen, kiitos kellojen siirron. Ja kun talkootuntejakin piti JANKKille tehdä niin vaikeaksi meni. No, onneksi on apujoukkoja. Jenna lähti mukaan hoitelemaan koiria ja Anu lupautui juoksemaan kaikilla, myös Harulla, joten minä sain talkoilla aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan. Rankka päivä tiedossa siis. Anu ei ole Harulla treenannut, sehän on mun kisakoira. No, nyt ehtivät kerran juosta treeniradan ja eiku kisoihin. Rata ei ollut helppo, mutta Anu teki tarkkaa työtä ohjauksen kanssa ja kun Haru on niin kuuliainen niin nollahan siitä napsahti. Eikä mikä tahansa nolla vaan VOITTONOLLA . Tervemenoa Haru kakkosiin Pedon ja Cänän seuraksi. Anu siinä sitten laittoi jo uuden tavoitteenkin; Haru kolmosiin ennen seuraavia pentuja. Sopii mulle mainiosti !!

Tässä linkki Harun rataan https://youtu.be/8pi8J9BBZmo

Hilukin teki tuplanollat, ollen hypärillä kakkonen. Hävisi Zorrolle muutaman kymmenyksen.  Peto oli vitosella kakkonen ja Cänän kisat meni hurvitteluun. Kivaa oli meillä kaikilla. Nyt on Anulla sit kolme koiraa kakkosissa. Joten ei tarvii aamusta asti olla enää kisoissa.

’

Hilun nollarata linkistä https://youtu.be/mgHafIlaoLI?t=4

Niin, tuloksia tippuu pikkuhiljaa. Viimeisimpänä tuloksena BH Jusards Caterpillar ” Repo” urokselle. Kiitos uurastuksesta Päiville !! Aivan mahtavasti on näille nuorille nööseille tuloksia tipahdellut. Kunnia ahkerille omistajille. Nehän sen työn tekee ja minä kasviksena saan vain tuloksia postailla.

Ensi kesän pentuprojekti on edennyt siihen vaiheeseen että Harulla on kaikki kunnossa ja lupa astutukseen siltä osin on OK. Kävimme siis Harun ja tytär Cänän kanssa silmäpeilauksessa 22.lokakuuta. Peilaajana tuttu Per Axelson, hän on peilannut kaikki meidän koiruudet. Tälläkin kertaa molemmilla koirilla tulos oli ilahduttavasti se, että silmät on terveet. Vielä kun saadaan Cänä luustokuviin marraskuussa niin voidaan haaveilla pentuja  myös kesälle 2019 !

Pentuhaaveet siis etenee. Vielä odotellaan tulevan isä ehdokkaan silmäpeilaustulosta ja jos se on ”terve” niin sitten vaan odotellaan kesää ja juoksuja …….

Syyskuun 23. ja 24. päivä oli täynnä koiraharrastusta. Lauantaina osallistui Tikun kaa ties monennettako kertaa TOKO Rotumestaruuskilpailuihin. Pitkään mietin, kannattaako lähteä kisaamaan kun ei olla juuri ehditty TOKOa treenailemaan. Kevään kisoissa aina joku liike epäonnistui ja tuloksena oli kakkostulokset, toki vain rimaa hipoen jäätiin siitä ykkösestä.  Asiaa ei helpottanut se seikka, että edeltävän yön olin töissä. Eli suoraan yövuorosta sitten vaan ajelemaan Kangasalaan ja kisaamaan. Hiukan hirvitti siis.

Kisat meni kuitenkin ihan loistavasti meidän osalta, vaikkakin Tiku keksi taas uuden virheen, tällä kertaa ohjatussa noudossa. Siinä kapulat ei kyllä näkyneet pitkästä ruohikosta, mutta kyllä Tikun olisi pitänyt osata kaartaa riittävästi oikealle ja löytää se kapula. Mutta ei, Tiku lähti merkiltä suoraan keskikapulalle, siihen ajattelin tehdä ihan rutiini pysäytyksen ja siitä sitten oikealle ja kapulan hakuun. No ei onnistunut …. Tiku tuli takaisin merkille jäi onneksi itsenäisesti siihen seisomaan jolloin aika vihaisesti sanoin että HAKEE ja annoin käsimerkin. Siitä vihdoin Tiku tajusi että nyt pitää tsempata. Saimme liikkeestä onneksemme vielä vitosen. Paljon en kehässä uskaltanut pisteitä katselle mutta fiilis oli se, että ainakin ruutu, kaukot ja merkinkiertohässäkkä meni ok. Kuten meni myös paikallaolot eikä ollut luoksetulokaan kamalan huono. Tässä kuva meidän arvostelusta, josta näkyy kaikki saadut arvosanat.

Tikulle siis hieno ykköstulos pistein 280,5 ja sijoitus RM 4. 

Sunnuntaina oli sitten vuorossa agilitykisat Harulle, Cänälle ja Pedolle. Itse juoksin taas Harun kanssa. Pieni virhe oli minulle käynyt ilmoittautumisissa sillä tarkoitus oli kisata yksi agi- ja yksi hyppyrata. No, minä hölmö olin ilomoittanut Harun kahdelle agiradalle. Eka agirata sujui todella mallikkaasti ja teimme nopean nollan. Siltä radalta ei sitten muille nollia tullutkaan joten me voitimme radan ja saimme toisen LUVA:n . Siihen tokaisi tuomari, että nousunollaan ei ole enää mahdollista koska molemmat LUVA:t oli häneltä. Se poisti suorituspaineet radalta, koska ns. nousunollaan ei ollut mahdollisuutta. Päätin tehdä ehjän radan jossa kontakti onnistuisivat. Ja onnistuihan ne, mutta ihan viimeisillä esteillä Haru pääsi lipsahtamaan väärään putken päähän ja siitä sitten HYL. Mutta se ei todellakaan haitannut, rata oli ehjä ja hyvä !

Sitten Anu juoksi kakkosluokassa Cänän ja Pedon kanssa. Peto teki hyppäriltä taas upean ja nopean nollan ja voitti tietenkin radan. Etenemä oli huima 5,09 ja aikakin -14,86 alle ihanneajan.  Cänällä ei ollut tuuria radoilla eikä Petokaan tehnyt hyviä ratoja sen ensimmäisen jälkeen. Pieni pettymys oli kisat siinä mielessä, mutta ei voi vaan aina onnistua. Nyt vielä ennen talvitaukoa koitetaan tehdä tuloksia, mutta se on aina vähän rataprofiilistakin kiinni.

Tähän loppuun vielä muutama kuva agikisoista. Kuvaaja on Päivi Remula ja kisat kisattiin JANKK kentällä.

Yllä kuvissa Cänä ja alla Peto.

Niin, tänä vuonna kisattiin Rotumestaruudesta Mikkelissä 16.9. Oli aika syksyinen ja sateinen keli, ulkokisaksi ehkä vähän haastavakin. Onneksi sade loppui varsinaisten rotumestaruusratojen ajaksi.

Mikkelissä oli siis maksi kolmosille kolme rataa; A ja B radat olivat agilityratoja ja C rata oli sitten hyppyrata. Rotumestaruuteen laskettiin tulokset B ja C radalata ja joukkuemestaruuteen tulokset vain C radalta.

Meiltä kisaan osallistui vain Hilu ja kartturina toimi tutusti Hilun oma arvokisakuski Kim Kurkinen. Kim kisasi myös omalla Zorro koirallaan. Kaikille oli maksettu kaikki kolme rataa. A radalla Hilulla tuli kepeillä virhe ja puomin alastulolla myös. Tulos 10 ja sijoitus ei lähelläkään kärkeä. Sen sijaan Kim ja Zorro tekivät nollan ja veivät radan voiton. Pieni taktiikka palaveri pidettiin ennen B rataa, joka myös oli agirata. Annoin Kimille ohjeet, kuinka käskyttää sinne puomin kontaktilla ja sehän toimi.Hilu teki hienon ylösmenon, mutta alastulolla kesti joten aika ei ollut kovin hyvä. SIjoitus vasta kuudes. No, nollarata kuitenkin ja mukana mitalitaistossa.  Tämän B radan voitti jälleen Kim ja Zorro; aika ylivoimaa.

C rata, joka ratkaisisi Mestaruudenoli hyppyrata. Hilu oli tuloksissa vasta kuudes, joten ei paineita Mestaruuden, eikä oikein mitalienkaan suhteen. Hilu lähti radalle numerolla 9 ja vetäisi puhtaan nollaradan, Ei se nopealta näyttänyt, mutta Hilu ei tehnyt radalla kyllä yhtään turhaa mutkaa. Aika oli 31,41. Siinä vaiheessa olin vain tyytyväinen nollarataan, palkkasin koiran ja siirryin seuraamaan muiden koirakoiden ratoja. Hienoja ratoja tulikin monta, mutta loppujen lopuksi Hilu vaan oli taas hyppärin nopein.

Lopullisissa tuloksissa Hilu nousi takamatkalta pronsille ja oli joukkueessakin hopealla. Mestaruuden vei odotetusti Kim ja Zorro. Ei huono suoritus eläkeläiskoiralta, joka ei enää edes tosissaan treenaa. Kiitos Mikkelin Agilityharrastajat hyvistä kisoista !

Ohessa vielä kuinka suuresti Hilu noita mitaleita arvostaa 😀

Ja kaikki tulokset löytyy linkistä:  https://drive.google.com/file/d/0B80m0Otvl1K4Rmk0cERDaE5ISUU/view