FB:ssa oli taas mielenkiintoinen linkki liittyen koirankasvatukseen.  Kannattaa lukea vaikka ei itse koiria kasvattaisikaan, sillä linkin juttu on kirjoitettu lähinnä informoimaan pennunostajia.  http://kuono.fi/koirankasvatus-kallis-harrastus-vai-tuottoisaa-liiketoimintaa/

Linkissä käydään hieman läpi sitä mistä pennun hinta koostuu, miksi kannattaa ostaa SKL:n kasvattajasitoumuksen tehneeltä kasvattajalta jne. Tuon jutun lukeneena voi itsekin todeta että kyllä, koirien kasvattaminen tai pentujen teettäminen on kyllä ”hullun hommaa”. Paljon työtä, paljon rahanmenoa ja paljon vastuuta. Toisaalta, pennut ovat vaan niin ihania. Suuri huoli niistä on jo nyt ja vielä suurempi huoli siitä, että kaikki saavat arvoisensa, rakastavan ja hyvän kodin. Parhaimmillaan se kuitenkin on sitä, että uusien omistajien kanssa tullaan hyvinkin tutuiksi, melkeinpä ”sukulaisiksi”. Ollaan yhteyksissä, nähdään koiraharrasteiden parissa, soitellaan ja pidetään yhteyttä, ehkä enemmänkin kuin oikeiden sukulaisten kanssa pidetään.

Koiraharrastuksen kautta olen saanut niin monia, todella hyviä ja luotettavia Ystäviä ! Osa heistä on nytkin suurena tukena tässä pentubuumissa joka  meillä nyt vuosien tauon jälkeen taas on.  Ensimmäisenä tulee mieleen Harun ja Pedon kasvattajat Niina ja Vesa.  Siinä sitä on sellainen kaksikko joka aina jaksaa olla tukena ja apuna. Agilityn parissa ollaan treffattu ja yhä vaan ollaan ystäviä, vaikka joskus otetaan (lähinnä toki vaan treenien merkeissä) kiivastikin yhteen 😀  Nytkin Niina ojensi heti auttavan kätensä kun Harun pennut syntyivät. Niina tarjosi heti hoitopaikkaa Pedolle, vaikka itselläkin kotona vilistää kolme malinoisia.  Arvostan suuresti että näin autetaan. Ne, ketkä pennunostajista agilityä haluaa meidän opeilla alkaa harrastamaan tulevat tutustumaan myös lähemmin Niinaan ja Vesaan sillä tarjolla on agikoulutusta pennuille Riihimäellä noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Me halutaan että pennuille tehdään ne alkeet agilityyn oikein. Tässä pari kuvaa kun Peto on hoitolapsena Niinalla ja Vesalla…..

Peto ja äitinsä Kotko ulkoilemassa..

Harun omistaja Katja on ollut myös suurena apuna kuin myös pitänyt hyvää huolta sijoituskoira Harusta. Nyt kun Haru on asunut meillä parisen viikkoa niin voi vaan todeta että Harua on kohdeltu hyvin, sitä on rakastettu ja se on saanut olla juurikin sellainen kainaloinen kun pitääkin. Sen vaan huomaa Harusta. Ja tulipa Katja jo pentujakin hoitamaan kun Kepolla ja minulla oli hieman menoa. Hyvin oli Katja viihtynyt pentujen kanssa laatikossa 🙂

Myös Kim on mainittava niiden ihmisten joukossa josta on ollut suurta apua. Ilman Kimiä eivät Hilun taidot ja osaaminen olisi ehkä koskaan tullut esiin. Kim on pitänyt Hilua kuin omaa koiraansa, kouluttanut siitä esiin sen timantin mitä se nyt on. Alkeet koulutin toki minä mutta hiomisen arvokilpailukisaajaksi ja ihan Suomen maksikoirien kärkeen, se on Kimin ansiota. Nyt Hilu on asunut Kimin luona jo melkein vuoden ja tulokset alkavat näkymään. Nyt kun Hilu on astutettu Kimin uroksella, tulee väkisinkin taukoa kisaamiseen kun Hilu jää mammalomalla. Ikävästi tulee Kimin MM matkakin tähän paikkaan kun Hilulla vielä voisi kisata. No, pennut ovat tärkeämmät kuin kisaaminen. Täytyy vain toivoa että Hilun pisteet riittävät FMBB joukkueeseen pääsemiseen ja kisamatka Ranskaan toukokuussa 2016 olisi seuraava iso kisa.  Sitä ennen kuitenkin toivottavasti on mammaloman aika.  Ultrassa taas sitten selviää onnistuiko Hilun astutus Yodalla.