Cänä on kunnostautunut Anun kanssa agilityssä. Nyt on ykkösluokasta nollat kasassa. Kauaa ei pikku Nääpällä ykkösissä mennyt, kuten  kuvasta ja tuloksista näkyy.

Anu on nostanut myös Pedon kakkosluokkaan. Hyviä ratoja alkaa tulemaan, kun ollaan saatu vihdoin ja viimein ne kontaktitkin osumaan. Pedolla on kyllä julman kokoinen laukka-askel, joten joskus se tassu ei mahdu kontaktialueelle eikä Peto muutenkaan aina saa rytmitettyä isoa kroppaansa radalle. Linkistä voi katsoa Pedon tuoreen hyppärin JANKKin kisoista heinäkuulta.

Peto & Anu &  Cänä = hyvä tiimi !

Tässä alla Cänän voitto/nousu/nolla/rata JANKKi kisoita 29.7.17

Agilityn lisäksi Peto on kunnostautunut myös TOKOssa. Yhdessä Jennan kanssa Peto on hankkinut alkukeväästä koulutustunnukset TK 1. Kiitos Jennalle ja treenit ja matka jatkuu kohti AVO luokkaa.

C pennut täyttävät reilun kuukauden päästä jo – tai ehkä vasta- kaksi vuotta. Hienoja tuloksia on silti aika monella ja siitä olen äärettömän onnellinen. Ylpeä olen myös siitä, että kaikki pikku malien omistajat ovat jaksaneet olla liikunnallisia ja puuhakkaita ja yhteiselo on sujunut kaikilla hyvin. C pennut ovat olleet helppoja ja sosiaalisia pakkauksia ja sellaisiahan me toivoimmekin.

Ahkerin kaikista lienee Kimillä asuva Leia (Jusards Cruella). Tällä energisellä malineidillä on tuloksia niin rally-tokosta, tokosta  (RTK1, AGI 2, TOKO AVO)  kuin agilitystäkin. Leia oli myös huhtikuussa Saksan FMBB kisoissa ja edusti Suomea. Harmittavasti kisahulina hieman sekoitti nuoren koiran päätä eikä keskittyminen ollut ihan toivottua luokkaa. Tulosta ei siis tullut mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän.  Kuvassa Mari ja Leia hienosti edustamassa !

Toinen ahkera kisaaja on ollut Neri (Jusards Clarissa). Tämä pikku neiti on ehtinyt kisata jo TOKOn AVO luokastakin heinäkuussa 2017 ykköstuloksen 271,5 pistettä. Eli seuraavaksi kutsuu sitten haastava VOI luokka. Tämä pari kyllä sen klaaraa mutta treeniä se toki vaatii. Kuvassa taitava Neponen.

Kaiken virallisen kisaamisen ohessa tästä nöösilaumasta kolme kävi koirauinnin SM kisoissa testaamassa miten lujaa pääsee vedessä. Ja kyllähän nämä hienosti suoriutuivat.  Maksikoirissa tuli joukkue hopeeta ja Frank (Jusards Colt ) sai pronssia vielä yksilöissäkin ! Ihan mahtavaa ja kiitos Marialle ja Anulle että tulitte mukaan.

Frank ja pokaali.

Sisarukset Comtesse, Colt ja Candy. Hyvin tulivat edelleen toimeen ja painit olivat huimat.

Sisarukset Caspar, Comedienne ja Criminal kävivät toukokuussa Sipoossa käyttäytymässä hyvin eli kaikki kolme suorittivat käyttäytymiskokeen hyväksytysti ja saivat koulutustunnuksen BH sekä luvan lähteä kisaamaan palveluskoirakokeissa. Onnea ja Kiitos Jasmine, Marika ja Mika !!

No niin, hetki on vierähtänyt sitten viime päivityksen, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö kaikenlaista olisi ehtinyt tapahtua. Yksi syy siihen ettei päivityksiä ole ehtinyt juuri kirjoitella on kuvassa.

Eli sain opiskelut vihdoista viimein päätökseen 🙂  YAMK opinnot veivät kaiken vapaa-ajan keväällä. Koiraharrastuksetkin hieman pääsivät kärsimään eikä olla ehditty juuri mitään treenailemaan.

Huhtikuussa kuitenkin otin viikon lomaa ja ajelin yhdessä Hilun kanssa Saksaan, jossa järjestettiin belgianpaimenkoirien MM kisat. Hilu oli Suomen agijoukkueessa. Joukkue maailmanmestaruus tuli jo kolmannen kerran. Hilu oli lopulta myös Suomen paras agikoirakko, sijoitus taisi olla 8. Haikeat oli fiilikset sillä Hilu jää pikkuhiljaa eläkkeellä näistä isoista arvokisoista. Toivotaan kuitenkin että Hilulla terveyttä riittää ja se pääsee hyppelemään vielä normikisoihin.

Kuvassa alla kolme belgikasvattajaa mm mitalikoirien kanssa. Hyviä ystäviäni toki myös. Vasemmalla Mervi Huurros (Finn Noir kennel ) keskellä mä ja Hilu ja oikealla Erja Juvakka ( Eloisa kennel).

Hilu palkintopallilla

Kaksi kovaa; Kim ja Hilu !

HARU (Red Coyotes Ataentsic)

Haru muutti takaisin meille alkukeväästä 2017. Katjan laumassa tapahtui muutamia tappeluita ja Haru oli tietenkin niissä osallisena. Lopulta päädyimme siihen lopputulokseen, että Haru tulee meille ja katsotaan tilannetta. No, siinähän kävi sitten niin, että Haru sopeutui heti meidän laumaa eli tuli kuin kotiinsa eikä me haluttu enää Harua antaa pois. Niin se sitten on meille jäänyt. Vähän olen Harun kanssa agilityä treenaillut ja siitä se tykkää… Kisoja voisi pikkuhiljaa alkaa rouvalle katsella. Tässä olisi nyt hetki aikaa harrastella, koska ensi kesäksi on suunniteltu taas mammalomaa ja pieniä malinöösejä  ! Niin siis jos suunnitelmat toteutuvat kuten ollaan ajateltu. Nyt loppuvuodesta Haru on tarkoitus viedä silmäpeilaukseen niin sen osalta on sitten  kaikki OK. Urostakin on tässä jo mietitty mutta siitä ei vielä sen enempää.