No niin, hetki on vierähtänyt sitten viime päivityksen, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö kaikenlaista olisi ehtinyt tapahtua. Yksi syy siihen ettei päivityksiä ole ehtinyt juuri kirjoitella on kuvassa.

Eli sain opiskelut vihdoista viimein päätökseen 🙂  YAMK opinnot veivät kaiken vapaa-ajan keväällä. Koiraharrastuksetkin hieman pääsivät kärsimään eikä olla ehditty juuri mitään treenailemaan.

Huhtikuussa kuitenkin otin viikon lomaa ja ajelin yhdessä Hilun kanssa Saksaan, jossa järjestettiin belgianpaimenkoirien MM kisat. Hilu oli Suomen agijoukkueessa. Joukkue maailmanmestaruus tuli jo kolmannen kerran. Hilu oli lopulta myös Suomen paras agikoirakko, sijoitus taisi olla 8. Haikeat oli fiilikset sillä Hilu jää pikkuhiljaa eläkkeellä näistä isoista arvokisoista. Toivotaan kuitenkin että Hilulla terveyttä riittää ja se pääsee hyppelemään vielä normikisoihin.

Kuvassa alla kolme belgikasvattajaa mm mitalikoirien kanssa. Hyviä ystäviäni toki myös. Vasemmalla Mervi Huurros (Finn Noir kennel ) keskellä mä ja Hilu ja oikealla Erja Juvakka ( Eloisa kennel).

Hilu palkintopallilla

Kaksi kovaa; Kim ja Hilu !

HARU (Red Coyotes Ataentsic)

Haru muutti takaisin meille alkukeväästä 2017. Katjan laumassa tapahtui muutamia tappeluita ja Haru oli tietenkin niissä osallisena. Lopulta päädyimme siihen lopputulokseen, että Haru tulee meille ja katsotaan tilannetta. No, siinähän kävi sitten niin, että Haru sopeutui heti meidän laumaa eli tuli kuin kotiinsa eikä me haluttu enää Harua antaa pois. Niin se sitten on meille jäänyt. Vähän olen Harun kanssa agilityä treenaillut ja siitä se tykkää… Kisoja voisi pikkuhiljaa alkaa rouvalle katsella. Tässä olisi nyt hetki aikaa harrastella, koska ensi kesäksi on suunniteltu taas mammalomaa ja pieniä malinöösejä  ! Niin siis jos suunnitelmat toteutuvat kuten ollaan ajateltu. Nyt loppuvuodesta Haru on tarkoitus viedä silmäpeilaukseen niin sen osalta on sitten  kaikki OK. Urostakin on tässä jo mietitty mutta siitä ei vielä sen enempää.