Huh, olipa viikonloppu tämä 22.-23. helmikuuta… Lauantaina pitkä päivä agihallilla kun oli talkoilut ja Hilun kisat perään.  Sitten talkoita jatkettiin vielä sunnuntaina suoraan ansiotyöstä.  Pitkästä aikaa tuli nähtyä myös 1 ja 2 luokkien menoa. Ja alkoi ihan vähän myös omaa juoksujalkaa vipattaa; jospa mekin Aikun kanssa joskus uskaltaudutaan kisaamaan. Kun on seurannut vain kolmosluokkalaisten menoa ja Kimiä varsinkin niin on se oma rima kisaamaan lähtöön noussut ehkä turhan korkealle. Ei musta IKINÄ tulis niin hyvää kun nää huippu ohjaajat joten turha haaskata aikaa treenilöihin. Kisoihin vaan ja tuurilla kohti tuloksia – tai hyllyjä 🙂 Vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava että oli kyllä varsin kirjavaa ohjausta alaluokkien kisoissa……. Ehkä ikävintä oli kuulla erään nuoren naisen kommentti omasta koirastaan: ” Tällä mun koiralla todettiin selässä niitä semmosia luupiikkejä niin ei me enää voida oikein mitään oikeeta harrastella. Onneks on tää agility mitä voidaan tehdä… ” Just joo, spondarithan ei agilityssä haittaa.

Hilun kisoista vielä. Kotona lauantai-iltana  Hilmu kiipesi soffalla syliini vaatien jokailtaisen hierontansa. Kuvassa hierottavana.

Niin siinä kun se rötkötti sylissä huomasin että kisoissa jossain se oli raapinut alaleukansa verinaarmuille. En kyllä yhtään tiedä että missä 🙁    Tässä kuvassa alla se punoitus näkyy hieman.

Ja tässä lötköttely kuvassa se verinaarmu näkyy vähän paremmin. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan.

Yksi toinen juttu kiinnitti sunnuntaina kisahallissa huomioni. Siellä oli yksi kisaaja jolla oli nuori, pentubortsu mukana. Sitä hän siinä hieman treenaili. Ei siinä mitään että on ”turistikoira” mukana mutta kun tuo nuori koira köhi ja yski erittäin kuuluvasti – kovasti vaikutti kennelyskältä 🙁  Ja siellä vaan koiraa treenaili…. Vastuutonta tai jos johtui tietämättömyydestä niin voihan huoh ! No, nyt on taas kisahommat hetkeksi tehty.  Seuraavaksi voi taas keskittyä treenaamiseen 🙂

Olin lupautunut talkoilemaan Hyvinkään hallissa pidettäviin aksakisoihin. Ajatelin että siinä samallahan Hilu voisi hypellä pari rataa ihan niinku huvikseen…. Oma kartturi Kim ei päässyt ohjaushommiin kun oli ansiotöiden vuoro mutta onneksi kaivettiin  yli vuoden kisatauolla ollut Anu ohjaushommiin. Anuhan on se joka Pauli paapan nosti kolmosiin ja on muutenkin noilla maliskoilla kisaillut. Hilu ei vierastanut Anua yhtään; päinvastoin pummas koko ajan vaan lihapullaa ja liehitteli Anua 🙂

Kisapäivä alkoi mini ja medi luokilla joten jätin Hilun kotiin. Kävin sitten päivällä nappaamassa Hilun himasta. Ekana ratana makseilla oli hyppäri. Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea rata vaikka Anua hieman jännittikin. Hilu onneksi on aika pehmoinen ohjattava ja kuuliainenkin. Hienostihan se sit meni. Nollatulos ja sijoituksena 3. Tulos oli jotain -8 alle ihanteen.

Toinen rata oli agirata ja siinä oli pari hankalaa kohtaa. Hyvin se meni mutta harmittavasti taas tuli se vitonen sieltä puomin ylösmenolta 🙁 Nyt on mennyt jo monen monta kisaa niin että ylösmeno on ollu OK, siksi harmittaa että vanha virhe taas toistui. Muuten ihan OK rata.

Kolmas rata oli sitten ihan killeri. Siellä oli ennen A:ta este joka piti hypätä ns. poispäin ja miten saat siihen koiran ilman että se menee renkaalle tai että käy A:n kontaktipinnalla… Anu ratkaisi sen sylkkärillä ja se toimi; harmi vaan että ihan pikkuisen liian aikaisin Anu ”irroitti” Hilun käsistään ja niin se meni ja hyppäsi esteen väärinpäin. Muuten taas ihan OK menoa. Lopussa vielä Hilu putosi puomilta kun ei katsonut riittävästi eteensä. Kisan jälkeen saivat toki suorittaa tuon puomin vielä uudestaan ja ei siitä mitään mörköä Hilulle jäänyt mieleen.

Kiva päivä ! Oli kiva tavata paljon tuttuja ja jutskailla niitä näitä 😉