Koiraurheilun täyteinen viikonloppu

Huh, olipa viikonloppu tämä 22.-23. helmikuuta… Lauantaina pitkä päivä agihallilla kun oli talkoilut ja Hilun kisat perään.  Sitten talkoita jatkettiin vielä sunnuntaina suoraan ansiotyöstä.  Pitkästä aikaa tuli nähtyä myös 1 ja 2 luokkien menoa. Ja alkoi ihan vähän myös omaa juoksujalkaa vipattaa; jospa mekin Aikun kanssa joskus uskaltaudutaan kisaamaan. Kun on seurannut vain kolmosluokkalaisten menoa ja Kimiä varsinkin niin on se oma rima kisaamaan lähtöön noussut ehkä turhan korkealle. Ei musta IKINÄ tulis niin hyvää kun nää huippu ohjaajat joten turha haaskata aikaa treenilöihin. Kisoihin vaan ja tuurilla kohti tuloksia – tai hyllyjä 🙂 Vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava että oli kyllä varsin kirjavaa ohjausta alaluokkien kisoissa……. Ehkä ikävintä oli kuulla erään nuoren naisen kommentti omasta koirastaan: ” Tällä mun koiralla todettiin selässä niitä semmosia luupiikkejä niin ei me enää voida oikein mitään oikeeta harrastella. Onneks on tää agility mitä voidaan tehdä… ” Just joo, spondarithan ei agilityssä haittaa.

Hilun kisoista vielä. Kotona lauantai-iltana  Hilmu kiipesi soffalla syliini vaatien jokailtaisen hierontansa. Kuvassa hierottavana.

hieronnassa

Niin siinä kun se rötkötti sylissä huomasin että kisoissa jossain se oli raapinut alaleukansa verinaarmuille. En kyllä yhtään tiedä että missä 🙁    Tässä kuvassa alla se punoitus näkyy hieman.

leuka

Ja tässä lötköttely kuvassa se verinaarmu näkyy vähän paremmin. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan.lepoa

Yksi toinen juttu kiinnitti sunnuntaina kisahallissa huomioni. Siellä oli yksi kisaaja jolla oli nuori, pentubortsu mukana. Sitä hän siinä hieman treenaili. Ei siinä mitään että on ”turistikoira” mukana mutta kun tuo nuori koira köhi ja yski erittäin kuuluvasti – kovasti vaikutti kennelyskältä 🙁  Ja siellä vaan koiraa treenaili…. Vastuutonta tai jos johtui tietämättömyydestä niin voihan huoh ! No, nyt on taas kisahommat hetkeksi tehty.  Seuraavaksi voi taas keskittyä treenaamiseen 🙂