Hilu on aloittanut juoksut etuajassa. Juoksuja odoteltiin marraskuulle mutta Hilu nopsana koirana tekaisi juoksutkin etuajassa. Hyvä ajoitus sinänsä että D-pennuilla ei tule isoa ikäeroa C-pentuihin. Tämä on hieno homma siinä mielessä että saadaan molemmat pentueet sitten samoihin treeniryhmiin – jos omistajat niin haluavat. Ja molemmat pentueet ovat sitten ensi keväänä ja varsinkin kesänä mukavassa iässä kaikkea kivaa puuhailua ajatellen ! Ja jos joku nyt ei saakaan sitä pentua Harusta niin ei hätää, jos Hilu & Yoda yhdistelmä kelpaa niin sitten varataan pentu siitä 🙂
Itse innolla odotan näitä pentueita. Hilusta jää pentu Kimille ja Marille ja kyllä jää minullekin narttupentu. Väliä ei ole, kumpaankin pentueeseen olen lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen ja luottavainen siihen, että sieltä sen seuraavan harrastuskoiran saan.
Harun pentuihin on jo kivasti varauksia olemassa. Muutamia varauksia on myös Hilun pentuihin mutta Hilun pentueeseen otan edelleen alustavia varauksia vastaan…
Blogia kannattaa seurailla jos malinoispentu kiinnostaa 😀
Tänään tuli Katjalta viestiä että pennut liikkuvat vatsassa kovasti 🙂 Eli niin isoja jo ovat että liikkeet voi kädellä tuntea. Oli kuulemma aika jännä ja ihana tunne. Haru itse ottaa aika lunkisti tilanteen. Se on niin mahtava ja toivottavasti myös mahtava Mammana. Synnytykseen hieman reilu pari viikkoa 😀
Tänään oli Frodo Cupissa kakkosluokan kisojen vuoro. Olin ilmoittanut Aikun molemmille radoille, kun se viimeinen LUVA = SERT puuttui. Ajattelin että tauon jälkeen omassa hallissa se nollarata tulisi ja riittävän korkealla sijoituksella. Aikulla oli taukoa alla muutama viikko kun hän satutti takajalkansa siinä surullisessa keinuonnettomuudessa 🙁 Lepoa ja lepoa vaan …..
No, tänään sitten starttasimme Rima hallilla A agiradalle luokan toiseksi viimeisenä. Tuomarina oli Seppo Savikko, ihana ihana tuomari jonka luona olen käynyt yksityistunneilla Hilun kanssa. Rataan tutustumisessa oli pari pahaa paikkaa, keppien ja pussin jälkeinen kääntö A esteelle (moni koira hyppäsi siinä ns. ykköshypyn jos haltuunotto oli myöhässä) ja sitten ihan lopussa pituuden jälkeinen kääntö, ettei ota väärää hyppyä…. Onneksi paikalla oli Rimalaisia joilta sain hyviä neuvoja. Otto Niinikoski antoi neuvot pituuden jälkeiseen elämään ja Arppa Kuparinen neuvoi miten tehdään pussin jälkeiset esteet. Vesa tsemppasi meitä tuttuun tapaansa että menkää pitämään hauskaa ja koko Riman porukka ”hengitti niskaan” 🙂 toki positiivisella tavalla !
Rata meni muuten hyvin mutta olin suunnitellut puomin jälkeisen esteen taa valssia. No, puomin alastulo oli varmistettava niin sitten olin myöhässä valssilta. Onneksi en jäätynyt vaan vein esteet sitten hieman eri suunnitelmalla 🙂 Sitten jännitti kepit, sinne kun tultiin vauhdilla. Ja sitten se pussin jälkeinen elämä, onneksi sain suuni auki ja kutsuin Aikkua riittävästi niin kääntyihän se sinne A:lle päin. Lopussa vielä tarkasti se pituuden jälkeinen kääntö ja paniikinomainen tiukka keinu niin siinä se oli. Me tehtiin se !!! Olin oikeesti niin onnellinen koska Aikulla on ollut hieman motivaatio ongelmia ja se on näkynyt vauhdin katoamisena. Tänään oli kuitenkin kaikki kohdallaan. VITSI, EKA OMA KOULUTTAMANI KOIRA JOLLA OLEN ITSE KISANNUT JA PÄÄSSYT KOLMOSLUOKKAAN !! Hilunhan mä koulutin mutta Kim sen kanssa on kisannut alusta asti…. Tuntuu siis niiiiiin hienolta ja me nautitaan hetki tästä tunteesta. Kiitos kaikille meitä auttaneille; erityisesti Vesa Lindberg (Harun ja Pedon isäkasvis) ! Vesan oppiin pääsevät myös tulevat Jusard´s pentujen omistajat jos niin haluavat.
Tässä tunnelmia …… Yritän saada videon tänne myös ja se on näkyvissä jo mun FB seinällä…. Mutta kun kaikki ei oo FB kamuja niin yritän saada videon myös tänne .
Tässä myös video radasta. Kiitos Niinalle kuvauksesta !
Tuli käytyä Pedon kanssa Riman Frodo Cupin kisoissa. Peto teki hyvän ekan radan (lue mentiin kaikki esteet siinä järjestyksessä kuin pitikin) mutta A:n ja puomin alastulot olivat ihan karmeat ! Virheitä 20 ja aika hyvä aika huomioiden että yhdeltä esteeltä tuli kaksi kieltoa. Toisella radalla keskityinkin sitten niihin kontakteihin ja A ja keinu olivat Super hyvät, puomin ylösmeno OK mutta alastulossa olin hieman liian myöhässä joten sen loikkasi. Me tehtiin sitten puomi treenimielessä vielä kahteen kertaan ja kyllä se sitten osasi.
Katja toi myös Harun kisapaikalle hengaamaan. Kovin oli mamma touhukkaalla tuulella ja mielellään olisi mennyt myös agiesteitä. Semmosii nää malit on että virtaa olis vaikka kroppa pistää hanttiin 😀 Harua siinä ihan porukalla katseltiin ja on se iso kun sen ihan livenä näkee! Tässä yks nappaamani kuva
Kisoista menin sitten suoraan yöksi töihin. Siinä tuli monistettua Katjalle lisää pentuohjetta ja tulipa laskettua sitä pentujen syntymäajankohtaakin tarkemmin. No, hämmästykseni oli suuri kun huomasin että hitsi vie, nehän syntyy jo KAHDEN VIIKON KULUTTUA !! Siis mitä, onko tää aika mennyt niin hitsin nopeesti. Pari tarkastuslaskentaa suoritettuani oli pakko todeta että juu, kyllä ne kohta syntyy (laskettu aika on noin 25.-27.9 ja viikonloppu tietenkin ). Pitääkin alkaa sitä pentulaatikkoa ostamaan, äidinmaidon vastiketta, ruokaa Harulle, eläinlääkärillä käydä sopimassa mahdollisesta ”päivystyksestä” synnytysviikonloppuna jne jne jne…… Eli ei se nyt mikään ihme ole että Haru on jo aika valtava, niinhän sen jo kuuluukin olla 🙂 Ja hyvässä kunnossa Haru on noin muuten, energinen ja hyvinvoiva !
Haru se turpoaa ja kasvaa siinä määrin että nyt alkaa kohta jo oikeesti hirvittämään että montako malinöösiä tuonne mahan kätköihin oikein on piiloutunut. Jos siellä on VAIN ne ultran näyttämät kuusi niin ne on kyllä sitten jättiläisiä 😀
Ruoka maistuu 🙂
ja ruuan päälle tietenkin lepo.
Ja joskus pitää käydä ulkoilemassakin, ainakin rappusilla istumassa 🙂
Pakko ensin kertoja hieman taustaa… Minähän olen nyt ihan parin viime viikon aikana aloittanut uudelleen tutustumisen lajiin nimeltä henkilöhaku. Joskus 90-luvulla tuli sitä harrasteltua ja kisattuakin, sitten Olli sitä huvikseen treenaili kunnes se sitten jäi. Itseäni ei oikein koskaan ole innostanut metsälajit ja syy on se, että eksyn helposti metsään eikä ne muutenkaan ole paikkoja joissa olen viihtynyt. No, nyt kun ajattelin että Tikulle pitää keksiä joku eläkeläislaji ( kun tuo TOKO on jo aikalailla katsottu kun se TVA titteli saavutettiin) niin mieleen tuli että josko sitä hakua sitten kokeilisi…. Ja sitten kun asiat lähtee rullaamaan niin sittenhän ne rullaa. Melko pian sain tarjouksen tulla kuokkimaan yhteen pienehköön hakuporukkaan. Siellä tehtiin ekat ilmaisut Tikulle ja Pedollekin. Pojat ei raadelleet ketään vaan käyttäytyivät ihan mallikkaasti niin saimme luvan tulla joskus toistekin. No, se toinen kerta oli eilen 🙂
Eilen ajelin Nastolaan jossa oli tarkoitus pelastuskoirakokeen jälkeen treenailla hakua. Menin paikalle ajoissa ja koe oli vielä kesken. Paikalla oli muitakin tuttuja kuin hakuporukka joten juttua riitti. Heidi oli jo koesuorituksensa tehnyt ja siinä sitten juteltiin siitä, miten ihmeessä minä olen ”eksynyt” hakukoisoihin. Hommassahan kävi sitten lopulta niin että Heidi, jolla on kultaisia noutajia, innostui Pedon kassa vähän tottistelemaan. Peto lähti mukavasti ihan vieraan ihmisen mukaan (tosin en sitä yhtään epäillytkään). Heidi siinä seurautteli Petoa ja opettipa pojan antamaan tassua ja pitämään namipalaakin kuononsa päällä. Kaikkea toooosi hyödyllistä… Koe päätettiin ja me jäimme treenailemaan.
Myöhemmin näin Heidin kommentin FB:ssä ja hän kiteytti juurikin sen seikan, mikä näissä malinoiseissa viehättää. Se on se VOIMA !! Heidi kuittasi sen näin ” Malinois, ekaa kertaa tein seuraamista malin kanssa, ihan mahtava voima jyllää kyllä siinä sun koirassa Sari …hieno tyyppi !” Sehän se tosiaan on ja siihen niin moni malissa ihastuu. Se on se VOIMA jolla mali tekee kaiken. Työskentelyvoima, viettivoima, voima jota se ilmentää kaikessa tekemisessä. Mali ei tee puoliteholla, se tekee aina täysillä. Tai jos ei tee niin silloin on jotain pielessä….. koulutuksellisesti tai fyysisesti.
Eilen opetin varmuuden vuoksi Pedolle myös ne pelastuskoirapuolen tikapuutkin. Ihan vaan siltä varalta että jos Heidi tykästyy Petoon enemmänkin niin pääsevät sitten vaikka sinne pelastuspuolelle kisaamaan.
Seuraan säännöllisesti Juha Kareksen Blogia. Siellä on koskettavia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Nyt Blogissa oli kirjoitus jota en vain voinut ilman kyyneleitä lukea. Otsikko kaikessa karmeudessaan oli ” VALMISTAUTUMISTA VANHAN KOIRAN KUOLEMAAN” Tässä linkki tuohon koskettavaan mutta niin hyvään kirjoitukseen http://chicchoix.com/blog/?p=5542
Kirjoituksessaan Juha Kares kirjoittaa siitä, miten raskasta on se, kun Rakastettu lauman jäsen alkaa olla jo niin kovin vanha. Tiedossa on että yhteistä matkaa ei ehkä enää ole kovin kauaa, ei vaikka se vanhus siinä mukana edelleen köpötteleekin. Toisaalta on hyvä, että voimme tarjota Rakkaalle Ystävälle sen viimeisen palveluksen ja voimme helpottaa jos se on kovin tuskissaan esim. sairauden vuoksi. Päätös ei koskaan ole helppo, ei sen tietenkään pidä ollakaan, ja aina se koskee niin kamalasti. Sydämestä viedään iso pala ja ikävä on pitkän aikaa niin hirveä että itkua saa pidätellä monen monta kertaa. Suru on koettava, se on elettävä ja sitä Rakasta Ystävää on muisteltava hartaudella. Kaikki ne yhteiset retket, kisat, treenit, onnistumiset ja koettelemukset – ihan kaikki tunteet on käytävä läpi ja se ei ole helppo tie…… Kuten Kares kirjoittaa ”Pelkkä ajatus rakkaan ystäväni ikiunesta kouraisee syvältä ja lujaa. ”
Moni varmasti ihmettelee miksi yht´äkkiä pentuhuumasta tällaiseen aiheeseen. En tiedä itsekään miksi tällaisia ajatuksia….. Ehkä yksi syy on se, että laumassa on kaksi tällaista ihanaa, Rakastettua vanhusta joilla jalka ei enää nouse niin kovin ripeästi, kuulo on jo kovin valikoiva ja kaikenlaisia vanhuuden vaivoja on tullut. Laumamme kuningas ja kaikkien Pomo, malinois uros Pauli täytti kesäkuussa jo 14 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin isosti ja julkisesti skumpan ja kermakakkujen kanssa. Se oli niin hieno tapahtuma. Paulin kaverina on laumassa ollut holskuneiti Mimmi. Mimmi ostettiin aikoinaan Paulille seuralaiseksi ja sitä virkaa Mimmi on hoitanut ansiokkaasti. Nyt, kun Mimmilläkin ikää alkaa olla jo kohta 11 vuotta, on tämä rakas seuraneiti menettänyt näkönsä. Täysin umpisokeana se kyllä tulee hyvin toimeen, on virkeä ja touhukas. Silti tiedossa on että kaikki ei ehkä ole niin hyvin kuin mitä ulospäin saattaa näyttää… Loppu voi Mimmille tulla hyvinkin pian. Ja Paulilla ikää on jo niin hurjasti että joka ikinen päivä on meille tärkeä. Aamuisin on halattava pitkään ja tunteella, koskaan ei tiedä vaikka se olisi viimeinen yhteinen aamu. Yhteisestä ajasta pitää nauttia, tehdä vain kaikkea kivaa. Tänä kesänä se oli lähinnä uimista, siitä tykkäsivät molemmat seniorit.
Muistakaa siis kaiken pentuhuuman keskelläkin se, että jos hyvin käy saatte pitää rakkaan pentunne vielä monen monta vuotta mukana touhuamassa, kuolaamassa, tekemässä ilkeyksiä, karvastamassa kotinne ja sotkemassa aikataulunne. Se elää ollakseen aina täydellä mukana, yhtenä lauman jäsenenä. Se rakastaa omaa ihmistään ilman mitään vaateita, se tarvitsee seuraa, ruokaa ja ulkoilua. Ei sille merkitse maallinen mammona eikä se, onko sillä viimeisen päälle kalliit loimet ja taluttimet. Ei, tärkeintä sille koiralle on se, että se saa olla omien ihmistensä kanssa. Se odottaa kun tulet töistä kotiin, se ei murjota vaan ottaa Sinut vastaan aina innostuneena. Se vanhenee yhdessä Sinun kanssasi !
Tässä vielä meidän lauman vanhusten riemua elokuun uimareissulta. Ne on niin Rakkaita…… Mimmi ja Pauli ……
Joo, varovaisia mutta melko pakollisia pentuvalmisteluja ollaan alettu niin tekemään kuin suunnittelemaankin. No, pakkohan se on pikkuhiljaa. Tosin syntymäänhän on vielä se noin viisi viikkoa mutta H-hetki, se lähestyy !!!
Alustavasti on sovittu Harun omistajan eli Katjan kanssa että jos se heille vaan sopii niin Haru synnyttää omassa kodissaan ja tutussa ympäristössä. Minä autan tietenkin niin paljon kuin mahdollista ja tiedän että myös Harun kasvattajat Niina ja Vesa ovat apuna ja tukena niin paljon kuin vaan mahdollista. Meillä on tässä projektissa niin hyvä tiimi takana että ei kuulkaa monella ole ! Tarmon omistaja Marika on myös aika kivasti sitoutunut tähän yhteiseen projektiin joten olen TODELLA ONNELLISESSA asemassa kun näin kivojen ihmisten kanssa saa pentuja kasvattaa.
Paljon on tullut kyselyitä pennuista ja muutamia ihan oikeita ja vakavia varauksia on jo nyt !! Kiitos Maria, Taru, Jyrki, Heidi ja pari muuta. Teidän kiinnostus ja paneutuminen on jotain niin hienoa !! Kyselyitä pennuista tulee koko ajan -kiitos kaikille, yritän vastata aina mahdollisimman pian. Puhelimellakin saa tavoitella, jos en vastaa niin se vaan tarkoittaa että olen koiratreeneissä (jossa en kanna puhelinta mukana) tai sitten olen töissä ja sellaisessa tilanteessa että en vain voi vastata. Kannattaa sitkeästi soitella jos sähköpostiin ei halua viestiä laittaa.
Ai niin, niihin valmisteluihin 🙂 No joo, Katja on jo ihan vauvvakuumeessa !! Hän jo virkkailee pennuille puuvillalangasta niitä ihan ensimmäisiä kaulapantoja joilla pennut tullaan syntymän jälkeen merkkaamaan. Tässä nyt vähän niitä tunnelmia…… Sovittiin että ekaks pannaksi tuota ohuempaa oranssia ja sitten tuota paksumpaa lilaa kun ovat vähän kasvaneet…..
Ja kotona Kepo kävi kaivamassa autotallista ne B pentueelle hankitut ruokakipot… Meillä pennut syövät sitten sitä kiinteää ruokaa jokainen omasta kupista kun meillä on nämä kätevät ruokakuppijutskat. Helppo on viedä isommillekin pennuille ruoka tarhaan ! Noissa kupeissa voi myös syömisen jälkeen nukkua kuten Jusard´s Burlequella oli tapana ihan pikku pentuna tehdä. Onpahan sitten taas ruoka-aikaan varmasti paikalla. Malit vaan osaa 😉
Ja loppuun se IHAN PAKOLLINEN MAHAPÄIVITYS.. AWWWW !
