FB:ssa oli taas mielenkiintoinen linkki liittyen koirankasvatukseen.  Kannattaa lukea vaikka ei itse koiria kasvattaisikaan, sillä linkin juttu on kirjoitettu lähinnä informoimaan pennunostajia.  http://kuono.fi/koirankasvatus-kallis-harrastus-vai-tuottoisaa-liiketoimintaa/

Linkissä käydään hieman läpi sitä mistä pennun hinta koostuu, miksi kannattaa ostaa SKL:n kasvattajasitoumuksen tehneeltä kasvattajalta jne. Tuon jutun lukeneena voi itsekin todeta että kyllä, koirien kasvattaminen tai pentujen teettäminen on kyllä ”hullun hommaa”. Paljon työtä, paljon rahanmenoa ja paljon vastuuta. Toisaalta, pennut ovat vaan niin ihania. Suuri huoli niistä on jo nyt ja vielä suurempi huoli siitä, että kaikki saavat arvoisensa, rakastavan ja hyvän kodin. Parhaimmillaan se kuitenkin on sitä, että uusien omistajien kanssa tullaan hyvinkin tutuiksi, melkeinpä ”sukulaisiksi”. Ollaan yhteyksissä, nähdään koiraharrasteiden parissa, soitellaan ja pidetään yhteyttä, ehkä enemmänkin kuin oikeiden sukulaisten kanssa pidetään.

Koiraharrastuksen kautta olen saanut niin monia, todella hyviä ja luotettavia Ystäviä ! Osa heistä on nytkin suurena tukena tässä pentubuumissa joka  meillä nyt vuosien tauon jälkeen taas on.  Ensimmäisenä tulee mieleen Harun ja Pedon kasvattajat Niina ja Vesa.  Siinä sitä on sellainen kaksikko joka aina jaksaa olla tukena ja apuna. Agilityn parissa ollaan treffattu ja yhä vaan ollaan ystäviä, vaikka joskus otetaan (lähinnä toki vaan treenien merkeissä) kiivastikin yhteen 😀  Nytkin Niina ojensi heti auttavan kätensä kun Harun pennut syntyivät. Niina tarjosi heti hoitopaikkaa Pedolle, vaikka itselläkin kotona vilistää kolme malinoisia.  Arvostan suuresti että näin autetaan. Ne, ketkä pennunostajista agilityä haluaa meidän opeilla alkaa harrastamaan tulevat tutustumaan myös lähemmin Niinaan ja Vesaan sillä tarjolla on agikoulutusta pennuille Riihimäellä noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Me halutaan että pennuille tehdään ne alkeet agilityyn oikein. Tässä pari kuvaa kun Peto on hoitolapsena Niinalla ja Vesalla…..

Peto ja äitinsä Kotko ulkoilemassa..

Harun omistaja Katja on ollut myös suurena apuna kuin myös pitänyt hyvää huolta sijoituskoira Harusta. Nyt kun Haru on asunut meillä parisen viikkoa niin voi vaan todeta että Harua on kohdeltu hyvin, sitä on rakastettu ja se on saanut olla juurikin sellainen kainaloinen kun pitääkin. Sen vaan huomaa Harusta. Ja tulipa Katja jo pentujakin hoitamaan kun Kepolla ja minulla oli hieman menoa. Hyvin oli Katja viihtynyt pentujen kanssa laatikossa 🙂

Myös Kim on mainittava niiden ihmisten joukossa josta on ollut suurta apua. Ilman Kimiä eivät Hilun taidot ja osaaminen olisi ehkä koskaan tullut esiin. Kim on pitänyt Hilua kuin omaa koiraansa, kouluttanut siitä esiin sen timantin mitä se nyt on. Alkeet koulutin toki minä mutta hiomisen arvokilpailukisaajaksi ja ihan Suomen maksikoirien kärkeen, se on Kimin ansiota. Nyt Hilu on asunut Kimin luona jo melkein vuoden ja tulokset alkavat näkymään. Nyt kun Hilu on astutettu Kimin uroksella, tulee väkisinkin taukoa kisaamiseen kun Hilu jää mammalomalla. Ikävästi tulee Kimin MM matkakin tähän paikkaan kun Hilulla vielä voisi kisata. No, pennut ovat tärkeämmät kuin kisaaminen. Täytyy vain toivoa että Hilun pisteet riittävät FMBB joukkueeseen pääsemiseen ja kisamatka Ranskaan toukokuussa 2016 olisi seuraava iso kisa.  Sitä ennen kuitenkin toivottavasti on mammaloman aika.  Ultrassa taas sitten selviää onnistuiko Hilun astutus Yodalla.

Kyllä, otsikko on totista totta…. Hilun juoksut tulivat viikonloppuna siihen vaiheeseen että astutuspuuhiin päästiin tänään.  Yoda ja Hiluhan asustelevat Kurkisen Kimin laumassa mutta astutus päätettiin toteuttaa sitten aksakoirille sopivasti Riihimäen Agility ry:n pihassa 🙂 No, tämä oli kyllä pakon sanelema juttu; minä olin töissä joten ruokatunnilla ehti juurikin toimenpiteen hoitamaan kun Kim ajeli koirien kanssa hallille.  Ei siinä kauaa mennyt, suurimmat höyryt Hilu ja Yoda juoksivat pois ja sitten tuumasta toimeen. Nyt vaan toivotaan ja odotetaan että tulee sitten ne toiset pennut tähän samaan hässäkkään !

Hilu & Yoda yhdistelmä tehdään yhteistyössä Kimin kanssa. Meillä on ajatus siitä, mitä tässä pentueessa haetaan… Toiveena on saada pennuille vanhempiensa nopeus ja ketteryys, molemmat ovat kevytrakenteisia maleja vaikkakin Hilulla on melkoinen lihaksisto. Luonteeltaan molemmat ovat sosiaalisia ja ohjattavia, Hilu temperamenttisempi kuin Yoda.  Taistelutahtoa löytyy molemmilta ja se on hyvä moottori tekemiseen. Molemmilta vanhemmilta löytyy vahvaa linjaa takaa. Yodalla  isänä Blackneck´s A´Best joka on  Ruotsin Mestari suojelusta, Käyttövalio, Tottelevaisuusvalio, Maailman Mestari mondioring  2, MH testattu ym.   Hilulla isänä Harmaahurstin C´Bang  joka on  Pohjoismaiden Mestari sekä Ruotsin ja Suomen käyttövalio lajina IPO, tokossa VOI, AGI 3, FH 1 jne.

Joten jos kiinnostaa tämä pentue kannattaa olla yhteyksissä ! Pari pentua on jo alustavasti varattu joten toivotaan että HYVÄT ja HARRASTAVAT kodit löytyvät näillekin.  Tavoitteena on antaa näillekin pennuille ja omistajilleen hyvät eväät harrastukseen. Kaikki mahdollinen tuki tullaan tarjoamaan niin agi-, TOKO- kuin PK lajien suhteen.

Yoda ja Hilu tulevat toimeen myös lasten kanssa. Itseasiassa lapset taitaa olla hurrrjan kivoja, jos saa tiskata niiden lautaset 🙂

Tänään taas punnittiin nuo ”pienet” pentulit…. Painot on noussut kaikilla ja se on hyvä se. Syntyessään narttujen pienin oli 310 ja tänään narttujen pienin oli 480 (se on se tumma tyttö jolla on ne viivat rinnassa). Narttujen isoin oli syntyessään 410 ja tänään tuo Hilu II ristitty painoi jo 620 🙂  Uroksien pienin oli syntyessään 320, tänään pienin painoi 550 . Suurin syntyessään oli ns. valkorinta 450 ja se painoi tänään jo huimat 700 !!  Painot ovat siis nousseet noin 200 grammaa jokaisella ja se on ihan hyvä tahti. Nyt olen jo hieman rajoittanut sitä Harun pentulaatikossa oloa, kun nuo imukoneet, ne vaan söisi ja söisi koko ajan.  Iloksemme myös Haru on nyt alkanut syömään, sehän ei kolmena ekana päivän syönyt kuin herkkuja. Nyt menee jo nappulatkin – toki ne on edelleen herkuilla höystetty, tietenkin 🙂

Tänään kävin katsomassa kun Hilu kisasi JANKKin kisoissa. Eka rata meni hyvin, Hilu teki suht nopsan nollan ja oli kakkonen.  Toiselta radalta kontaktilta vitonen. Hyppäriltä päivän nopein aika mutta loppusuoran muurilta palikka alas. Harmittaa mutta minkäs teet…. Nyt Hilu tuli yöksi kotiin, tarkastellaan tuon juoksun tilaa 😉  Eilen Pauli näki Hilun, kiinnostui mutta ei välittänyt ihmeemmin. Tänään sitten on ollut hieman eri ääni kellossa. Pappalla silmät pyöri kuin hedelmäpelissä ja kovin kiinnosti se Hilun hännänalunen…. Taitaa olla tärpit tulossa. Nyt vaan peukut pystyyn että onnistuu tuo Yodan ja Hilun astutus. Saataisiin sitten näitä agikiitureita lisää, ihan vaan BC ihmisten harmiksi, jos ei muuten ! Kivasti on jo tullut kyselytä näihin Hilun pentuihinkin. Kiitos kaikille viestiä laittaneille !! Nyt vastaaminen ei ole enää ihan niin nopeaa kun ei tuolta pentulaatikosta vaan pääse tähän koneelle. Me vaan istutaan olkkarissa ja tuijotetaan noita ihania pentuja. Siivota ja imuroida pitäisi mutta kun ei vaan kiinnosta. Pakko kai se on jotain pian tehdä, ei tänne kehtaa kutsua ketään pennunostajiakaan kun karvoja ja pölyä on lattiat väärällään, pyykkiä joka paikassa ja muutenkin kuin kaatopaikalla. Siis oikeasti, kuin kaatopaikalla !! Pieni selitys ja lievennys on toki se että täällä nytkin on 6 aikuista koiraa ja nuo 10 penneä… Kun asunnon koko on 2 huonetta ja keittiö niin voitte vaan kuvitella… Ja yhdellä nartulla vielä juoksut siinä :-/ Välillä vaatii ihan pikkusen huumoria, mutta väliaikaistahan tää vaan on.

Tässä vielä kuva kuinka Pauli ja Hilu teki lähempää tuttavuutta 🙂

Nyt alkaa arki olla ihan kohillaan.  Ei tarvitse telkkaa avata kun tuo pentulaatikon tuhina on paljon mielenkiintoisempaa kuin mikään muu. Maanantai ja tiistai oli meille kaikille, myös Harulle, uutta ja jännää. Unet ja syömiset jäi kaikilla, paitsi pennuilla tietty, aika vähiin. Mutta tänään keskiviikkona tuntuu siltä että homma alkaa sujumaan. Haru lähtee jo mielellään lenkille ja saa viettää jo aikaa ihan itsekseen pentujen kanssa tuolla olohuoneessa. Harullekin jo uni maistuu. Me Kepon kanssa toki vielä vuorotellaan ja ollaan vielä vahtimassa että mammalla ja pennuilla on kaikki hyvin.

Minulta jo tiedusteltiinkin että onko Haru jotenkin huono emä vai onko meille jotain ongelmia kun ei jätetä Harua yksinään pentujen kanssa 🙂 No ei, ei oo ongelmia  mutta Ari ja minä haluamme olla Harun kanssa ja tarkkailla pentuja koko ajan. Me ei vaan haluta jättää Harua ja pentuja yksin, varsinkin kun ei tarvitse. Ari on työttömänä kotona joten on ihan luontevaa että Harun ja pentujen kanssa ollaan mahdollisimman paljon. Me pelataan ihan varman päälle – jälleen kerran 🙂

Harun kanssa tosiaan kävin taas pienelä kävelylenkillä. Mamma alkaa olla hienossa kunnossa kropaltaan. Ei uskoisi että pari yötä sitten hän teki 10 täydellistä malivauvvaa maailmaan.

Ja pieni videopätkäkin Harun päiväkävelystä. Alkaa olla Harulla jo virtaakin kun piti fleksin kanssa alkaa riehumaan.

Ja loppuun vielä pentu”saastetta” ihanien kuvien muodossa 🙂

No niin, pennut ovat nyt pari päivää vanhoja ja painot varmasti nousevat reipasta vauhtia sillä kovin ahkerasti koko pentue viihtyy emän tisseillä. Ja Harusta on tullut ylihuolehtiva malinoismamma ! Se ei jätä pentuja hetkeksikään, siellä makaa laatikossa pentujen nukkumakopan vieressä.  Maanantaina oli pakosti jätettävä pennut hetkeksi kun oli asioita hoidettavana. No, samalla kun kävi ruokakaupassa hakemassa Harulle raejuustoa, maksalaatikkoa ja muita herkkuja niin tuli haettua pennuillekin hieman ruokaa. Näillä pienillä purkkiruuilla ne aloittavat sitten kiinteään ruokaan tutustumisen. Ja tuo maito maistuu Harulle  !!

Pennut ovat siis todella pirteitä, kiukkuisiakin jos tissi ei heti suuhun löydy. Kovin liikkuvia olivat heti vuorokauden ikäisinä. Kuvassa pieni tyttö antaa näytteen sitkeydestään, tuon  nukkumakopan laidat kun ovat noin 15-20 cm korkeat. Sieltä pitää kuitenkin punnertaa pois 🙂

Ihuniahan nuo petoliinit ovat, eihän siitä pääse mihinkään !!

Sunnuntaina illalla noin klo 22 aloimme mennä nukkumaan. Yöpuvut oli vaihdettu ja koirat jaoteltu pieneen pirttiin niin että kaikilla oli sopuisaa. Idylli rikkoutui sitten aikas pian… Haru alkoi petaamaan, häntä meni kaarelle jalkojen väliin ja alkoi se takapään nuoleminen. Oli se HETKI käsillä… Sanoin Kepolle että nyt alkaa tapahtumaan ja saa viedä Timon ja Aikun ulos, pois häiritsemästä tulevaa perheonnea.

Kun tilanne oli rauhoitettu alkoi pikkuhiljaa tapahtua.  Yö meni lyhennetysti jotenkin näin:

22:20 syntyi eka tyttö. Siitä tunti niin tuli kaks isoa poikaa ja tyttö 15 min sisään. Sitten tulikin luova tauko. Kovin näytti tytöt pieniltä. Haru on synnyttänyt  hyvin mutta hoitaminen vielä ihmettyttää.

Kello 24:00 yks tyttö lisää. Sitten syntyi poika. Tuli ilman istukkaa ja kalvoja… mitsubishin merkki rinnassa. Sitten taas  poika….hirveen pieni, laiha rääpäle…. :-/ Tilanne 4+ 4…

Yks iso tyttö. Ilman kalvoja. Nyt 4+5. Lopulta 4+6 kaikki hyvin …..

Kello oli 5  aamulla, koko yö synnytetty. Oli aika väsy olo, yritettiin hieman nukkua kaikki.  Melko Tummia ovat, toki joukossa oli myös pari vaaleampaa vauvvaa….  Monella on valkoiset varpit ja valkoista rinnassa. Narttujen painot: 320, 310, 360, 340, 410, 410. Urokset: 450, 350, 400 ja 320. Haru hoitaa loistavasti. Just imetti kaikkia puolituntia jäi laatikkoon makaamaan. Siis kaikesta väsymyksestä huolimatta on niin onnellinen olo ! Pieni huoli on siitä löytäkö kaikki pennut hyvät  kodit…. Muutama narttu on vielä vailla kotia :-/ mutta luotan että hyvät koirat kodin kyllä löytää, ennemmin tai myöhemmin….. Nyt me vaan nautitaan pentu tohinasta ja tästä onnesta !! Vauvvat vaan on …. IHQUJA !! kunnes niistä tulee riiviöitä, mutta ei hei kerrota kenellekään että nuo ihanaiset kasvaa maligaattoreiksi 😀 kerrotaan että niistä tulee Mestareita Supereit Ihania Kumppaneita !! Niistä tulee MALINOISEJA .. ja tämähän on täyden KYMPIN pentue 🙂

Eilen oli Tuusulassa Hollanninpaimenkoirien Rotumestaruus agilityt. Siinä vaiheessa kun Aikun ilmoitin niin se kisasi vielä kakkosissa. Nyt piru vie kun se nousi kolmosiin jouduimme tässä tärkeässä kisassa kolmosluokkaan. Kummallekin ihan eka kisa IKINÄ kolmosluokassa.  No, ajattelin lähteä kisaamaan kun kerran maksettu oli …  Ihan vaan kokeilemaan että miten vaikeita ne kolmosen radat sitten ovat.  Asiaa ei tietenkään helpottanut mitenkään se, että siinä olil 24 tuntinen työvuoro ennen kisoja. Eli pääsin aamulla klo 8 töistä, parin tunnin unet ja sitten klo 13 lähtö Tuusulaan.

Se Rotumestaruusrata oli kiva rata. Miettimistä aiheutti viisi ekaa estettä ja este nro 14. Niihin kumpaakin tein tarkan ohjaussuunnitelman, valssilla vedettäisiin molemmat kohdat. Vaan toisinpa taas kävi…  Ne kohdat meni kuitenkin hienosti ja toi varmuutta siihen  miten Aikkua voi ohjata. Ja vauhtiakin oli taas ihan kivasti, se ei näyt tuloksissa sillä ohjasin Aikun ohi viimeisestä esteestä ja se piti tehdä sitten uudestaan… Siinä meni ehkä semmoiset 4-5 sekuntia.  Siitä siis kieltovirhe.

Toinen virhe oli kuulemma tullut esteeltä viisi, siinä en ilmeisesti saattanut tarpeeksi tai sitten otin liian tiukasti haltuun, mutta jotain tyhmää tein että Aikku sitten pudotti riman. Muuten meni niiiiiin siististi  ! Meillä oli kivaa ja Aikku nautti hyppelystä myös. Tästä on hyvä startata uudestaan kolmosiin – kunhan tää tilanne täällä kotona edes hieman rauhoittuu.

Mun eka kisa ikinä kolmosissa. Oma kouluttamalla koiralla. Nyt olen startannut RM kisoissa niin agissa, PK:ssa kuin TOKOssakin !

Sunnuntaina oli sitten Hilun ja Kimin vuoro kisata pari kisaa Tampereella. Kim metsästää Hilulle EO pisteitä ennen pakollista Mammalomaa.  Illalla tuli sitten viestiä että Hilu on kone, ylivoimaiset voitot molemmista radoilta. Agiradan voitto olikin todella ylivoimainen ! Hyvä Hilmanteriiiiii ! Tässä tulokset:

Tänään kävin vihdoin ostamassa pentulaatikkoa varten ne filmivanerit. Harun kasvattaja Vesa oli käynyt ne minulle tilaamassa paikallisesta Rautiasta. Vesa kun on sellainen nikkaroitsija että siltä nuo hommat sujuu.  Harun emällä oli samanlainen pentulaatikko eli tällainen se sitten on ….Ja sitten muutaman viikon päästä siellä Toivon mukaan on tällaisia ihanaisia pieniä nöösejä !!

Muutamat malinoispentua haluavat ovat jo olleetkin minuun yhteydessä niin puhelimitse, sähköpostitse kuin treffaamallakin. Pari rohkeaa on tullut maleja tapaamaan ja yllättyneet kun malit ovatkin ihan rapsuteltavia ja leppoisia koiria. Myös se, että ne tulevat toimeen myös pienten lasten kanssa on ollut yksi ”yllätyksen” aihe.  Ymmärrä kyllä sen, että monella on mielikuvia mielipuolista maleista mutta ne kyllä menee romukoppaan kun esim. Harua pääsee halaamaan.

Kyselyitä on tullut paljon, mutta ne ovat jääneet ns. kyselyiksi.  Niinpä nyt ne, ketkä eivät ole olleet hetkeen yhteyksissä, mutta ehkä pennun haluaisivat omakseen niin kannattaa pistää viestiä.  Pennut siis syntyvät ensi viikolla (viikko 39) ja siitä noin 7 viikkoa (marraskuun puolivälissä ) ovat pienokaiset valmiita lähtemään omaan kotiin. Mukaansa vauvat saavat kirjalliset ohjeet, pannan ja taluttimen ja koiranruokaa säkin. Pennut myydään sirutettuina ja madotettuina. Lisäksi kaupan päälle tulee tämä meidän mahtava turvaverkko, jos uuden pennun omistajat niin haluavat. Jo talvella on tarkoitus treffata pentutreffien merkeissä, katsotaan miten pennut ovat kehittyneet jne. Myöhemmin sitten on apua tarjolla niin tottelevaisuuden treenaukseen kuin agilityynkin.

Pentuja siis näkyi 10 siellä massussa. Varmoja ostajia on muutama, muille sitten etsitään sitä oikeaa kotia. Jos meinaa pentunsa saada, tulee treffata meitä ainakin kerran, mielellään useamminkin. Tapaamisten ja keskustelujen perusteella sitten mietin että onko malinois juuri se oikea rotu vai pitäisikö ostajan harkita jotain muuta rotua…..

Mihin sitten tulee varautua…. NO, tällaista menoa se voi olla 😀

Jep, Hyvinkään Animuksessa kävimme Harun massua näyttämässä ja todentamassa hieman pentujen lukumäärää. Eläinlääkäri Johanna Saatsi otti pari röntgenkuvaa ja näytti kuvat meille. 10 pääkalloa sieltä massusta erottui.  Haru on kyllä ISO. Samalla reissulla Haru kävi myös vaa´assa ja se näytti lukemia 34 kiloa. Eli reilut 10 kiloa on tullut pentujen myötä, toivotaan että ne lähtevät sitten pikapikaa pois kun Haru pääsee imettämään.  Tässä kuvia eläinlääkärireissulta.

Siellä niitä ”vetoketjuja” ja pääkalloja 10 kappaletta on. Yläkuvassa näkyy myös aika mainiosti Harun selkäranka ja aika terveeltähän se näyttää niin kuin pitääkin 🙂

Animuksesta ajeltiin sitten Riihimäkeen ja käytiin luottoeläinlääkärillämme eli Satu Olkkosen vastaanotolla. Satu lupautui olemaan päivystävänä kun Haru synnyttää eli saamme soittaa Sadulle jos ongelmia ilmenee. Toivotaan että Satua tarvitaan sitten vasta sirutuksissa ja tarkastamassa pennut ennen kuin ne lähtevät omiin koteihinsa. Mutta kyllä se rauhoittaa mieltä kun tietää että apua on saatavissa. Lopuksi vielä kävin ostamassa RC:n Babydog äidinmaidonvastiketta. Se toimi viimeksi Ollilla hyvin eli äidillä maitoa riitti pennuille ja samaa hommaa tehdään nyt Harun kanssa. Ja jos leikkaukseen joudutaan niin sitten on hyvä olla pullomaitoa pennuille. Yritämme siis varautua ihan kaikkeen.

No niin, H-hetkeen alkaa olla kaksi viikkoa aikaa ja Haru se paisuu paisumistaan 🙂  Voi että sitä sen massua.  Tässä teille kaikille ihailtavaksi 😀  Massun tila 14.9.