Tiku kävi FMBB reissun jälkeen hammasremontissa – tai no, poistettiin yksi pieni hammas edestä ylhäältä. Samalla kun Tiku oli nukutettuna pyysin eläinlääkäriä ottamaan selkäkuvat. Selän terveystilanne kiinnosti itseäni vaikka eihän Tiku olekaan mitenkään oireillut tai muuta. Kuitenkin koko ikänsä IPO hommia tehneenä oli mahdollisuus että selässä voisi olla jotain treenien ja kisaamisen tuottamaa traumaa…

Selkäkuvissa ei sitten löytynyt mitään muuta kuin priimaa. Luusto oli kaunis kuin helminauha. Sen sijaan poskihampaasta löytyi pieniä halkeamia jotka hoidettiin nyt pinnoituksella samalla kuin poistettiin se rikkoutunut hammas siitä edestä. Ohessa Tikun selkäkuvat kun ikää koiralla oli jo se kunnioitettavat 7 vuotta.

21.6.-16 täyttivät C-pennut jo 9 kuukautta. Vastahan ne ihanuudet temmelsi meillä olohuoneessa ja tuoksuivat niin ihanille kuin vain pennut voi tuoksua.

Nämä rakkauspakkaukset onneksi löysivät kaikki aivan mahtavat kodit. Uroksista Caterpillar kutsumanimenä Repo, muutti hyvälle ystävälleni Jyrkille Askolaan. Nyttemmin nämä kaksi hääräävät IPOilun parissa ja ovat aika lupaavia siinä hommassa. Lopulta Tarmon omistaja Marika tahtoikin itselleen pennun ja niin Caspar eli Urho muutti Porvooseen. Urho ja Marika treenailevat nyt niin IPOa kuin pelastushakuakin. EIkä se varmaan jää noihin, varmasti Urho pääsee myös vetohommiin ja suksien eteen kunhan kasvaa ensin luustoltaan valmiiksi. Colt on kutsumanimeltään Frank ja hän on jo eritaitava vepeilijä… Harmi että ikä ei riitä vielä kisaamiseen vaan joudutaan odottamaan ensi kesää. Taitava pikku uimari hän jo on. Criminal ei nimestään huolimatta ole mikään ”ongelmalapsi” vaan hän on Kentsu ja asustelee Jusards Bulletin eli Ellen seuralaisena Hämeenlinnassa.  Kentsu on taitava ja uskottava IPO koiran alku ja kyllä se agilitykin jo aika hyvin sujuu.

C tytöt löysivät kotinsa ja omat ihmisensä myös helposti.  Candy eli Cänä eli Näpsä jäi sitten kotiin. Hän treenailee vain agilityä ja siinä onkin varsin pätevä pikku malinöösi. Cinnamon eli Kina muutti Poriin taitavan Tarun agilitykoiraksi. Tästä parivaljakosta kuulemme vielä !  Clarissa muutti hyvälle ystävälleni Jonnalle Hämeenlinnaan, kutsumanimeksi tuli Neri. Neri taituroi TOKON ja agilityn parissa ja luulenpa että Neri tekee ensimmäisten joukossa tuloksia, sen verran ahkera treenaaja Jonna on. Comedienne eli Loru asuu Järvenpäässä Jasminen ilona. Tämä ahkera pari harrastaa TOKOa, pelastuskoirahommia ja ovat super taitavia vepessä ! Ja Loru on se pentueen ”koru”  = kaunis koira . Cruella, pentueen vilkkain ja rohkein otus meni Kimille testiin ja sille tielle se jäi. Kutsumanimeksi tule Leia ja lajeina ovat agility ja mondioring. Haastava koira mutta kovin taitava ja hyvät ominaisuudet omaava ! Odotan Leialta ja Kimiltä PALJON tuolla agililtyn saralla.  Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä on Comtesse eli Tessa. Tessä asuu Vantaalla ja on oman perheensä ilopilleri. Tokoa ja agilityä, vetohommeleita ainakin kuuluu tämän aktiivisen koirulin ja hänen perheensä puuhailuihin.

Tähän loppuun muutamia kuvia C penneleistä. Ne ovat niin taitavia ja kauniita malilapsosia.

Candy 9 kk

Loru 9 kk

Leia

Kentsu

Urho

C pennut ovat sosiaalisia, avoimia ja hyvä hermoisia monitoimikoiria jo nuoresta pitäen. Juuri sitä mitä halusinkin !!  Toivotaan että Leia ja Cänä ovat luustollisesti terveitä ja voivat jatkaa Jusards nimellä jalostusta tuottaen hyviä, terveitä ja ominaisuuksiltaan hyviä koiria jatkossakin.

Ihan kuulkaa yleisön pyynnöstä nyt päivittelen tätä Blogia.  Niin hirmusti kaikkea on tapahtunut että en varmaan kaikkea enää edes muista. Päivitykset ovat jääneet tekemättä lähinnä siksi, että olen opiskellut tässä nyt vuoden päivät (ylempää ammattikorkeakoulututkintoa)  ja tietokoneella on saanut (tai joutunut) istumaan ihan riittämiin koulutehtäviä tehden. Ei ole siinä sitten jaksanut enää kirjoitella päivityksiä. Olisi toki pitänyt tehdä päivityksiä, varsinkin kun niin paljon hyviä uutisia olisi ollut……  No, yritän korjata tässä asiaa……….

FMBB 2016 

FMBB 2016 järjestettiin Ranskassa, Aubigny sur Nere nimisessä paikassa. Sinne ajoin yhdessä Hilun ja Tikun kanssa. Kilometrejä tuli yhteensä reilut 4300 km ja yksin olin autolla reissussa….. Hieno reissu, antoi uskoa omiin kykyihin . Laivamatkat ja automatkat sujuivat hienosti, koirat nauttivat olostaan omassa autossa ja kaikki oli OK.  Majoitus oli viimeisen päälle ranskalaisessa linnassa. Muuten voi kyllä todeta että ranska on kyllä aika omituinen maa… ei siitä sen enempää 🙂

Selvisimme ongelmitta ja kokemuksena FMBB oli taas juurikin sitä mitä aina. Mahtavia suorituksia, elämyksiä, ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttavuuksia – kaikkea mitä koiraurheilu vaan voi tarjota !! Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvata, se pitää itse kokea !!

FMBB oli hieman kaksijakoinen…. Tikun kisat meni juoksunarttujen hajuihin L Eläinlääkärin tarkastuksessa havaittiin, että juoksuja ei mitenkään kisakoirilta tarkasteta ja niitähän sitten oli siellä kisoissa. Saksan joukkueen juoksuiset koirakot oli ilmoitettu, mutta nekin saivat sitten virallisissa treeneissä treenata juurikin sillä kisa—areenalla. Tiku teki osittain ihan hyviä suorituksia mm. ruutu, ohjattu ja merkinkierto- hyppy-nouto onnistuvat. mutta muuten liikkeet meni enempi vähempi haisteluksi. Tulosta emme kumpanakaan kisapäivänä saanut, mutta kokemuksia sitäkin enemmän.. Toisena päivänä tulos olisi tullut jos en itse jännityksessäni olisi mokannut Tikun loistavia kaukoja. Siinä luin väärin ja käskytin koirani asentoa liian aikaisin maahan… Jäi sitten yksi asento tekemättä ja se liike nollautui .

Agilityssä sen sijaan oli parempi onni, johtui varmaan siitä, että en ohjaamassa tai osallisena ollut mitenkään. Hilun luovutin Kimille heti kun se oli mahdollista ja Hilu otti Kimin taas omaksi luotto ihmisekseen. Kisapaikalla en Hilun lähellekään saanut mennä joten kun olivat radalla kuvasin ja kannusti kaukaa, ettei Hilu vaan saa hajua minusta …. Hienosti meni joukkuekilpailu, vaikka olosuhteet olivatkin ihan hirveät. Piti pelätä ettei koira tai ohjaaja loukkaannu kun radan pohja oli aivan pelkkää mutaa. Siitä hyvin kertoo kuvat Tanja Lehdon juoksukengistä.

Itsekin katsojana vain piti käydä ostamassa Ranskan kumisaappaat, ne ei olleet mitään Haute Coturea J Yksilöissä Hilu pääsi heti ekalta radalta finaaliin eikä Kim tainnut siellä kurassa sitten ihan kaikkia kisoja kisatakaan. Finaalissa sitten ei ollut onni ihan myötä. Hilu liukastui kepeille menossa ja sai siitä virheen. Hilun kisa oli sitten sillä taputeltu kun tuli se vitonen. Hilu oli lopulta yksilöissä sijalla 23, toiseksi paras suomalaiskoirakko yksilöissä heti Zorron jälkeen. Joten ei huono sekään.

Joukkuekilpailussa Kim Zorrolla ja Hilulla sekä Tanja Lehto Ansalla ja Iida Vakkuri Kitkalla olivat vakuuttavia. Ylivoimainen voitto Suomeen jälleen !! Joukkuekultaa tuli viimeksi kotikisoissa Tuusulassa 2014 ja nyt Ranskanmaalta. Hilulle ja Kimille siis jo toinen FMBB Maailman Mestaruus. Kyllä se oli jännää  ja niiiiiiin makoisaa 😀

Onnelliset mitalistit Kim ja Zorro & Hilu

Ja tässä vielä video joukkuekisan kultamitalisteista finaalissa. Ota äänet pois, saattaa kirkuminen satuttaa tärykalvoja….