Viikko Pieksämäen TOKOkisoista oli meillä vielä maksettu TOKO kisa Hyvinkäällä. Kisa oli maksettu, oman seuran koe ja mukava tuomari niin ajattelin että mennään vielä se koe tekemään ja sitten jäädään tauolle. Kyse oli siis Hausjärven Haukkujen kokeesta ja HauHaun kokeissa on AINA kiva kisata. Pientä kutinaa toi se, että kyse oli ekasta ulkokenttä kisasta ja vieläpä erittäin suuren kentän kisasta. Ulkokentillä häiriöt on isommat ja se tilan tuntu tuo vaikeuksia hahmottaa kaikkea. Paljon ei ehditty treenata, luotin että kyllä kai se jotenkin menee… Ainoa mikä voisi nollaantua oli tunnari sekä viime hetken treenien perusteella myös ohjattu. Ohjatussa Tiku ei ulkokentällä malta pysähtyä merkille.  Kokeella ei enää ollut merkitystä kun se TVA tuli jo eli oli mahdollisuus mennä vain nautiskelemaan.

Koepäivän aamuna herätys oli jo ennen kuutta sillä olin luvannut mennä kehänrakennukseen avuksi. Aamulla oli pikkupakkanen ja vesisadettakin hieman lupailtiin. Niinpä lämpöisesti päälle ja ulkoilmaan. Koepaikalla liikkuri teki kehän ja liikejärjestyksestä huomasin että tunnari oli liike 8. ja ohjattu olisi viimeinen liike. Jännitys tuloksesta säilyisi siis loppuun asti. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että liikkuri käytti kehässä vain matalia, punaisia merkkejä. Niitä koiran olisi vaikea hahmottaa varjoisalta kentältä.

Kisaajia EVL luokassa oli kahdeksan ja Tiku oli lähtölistalla numerolla 5. Paikallaolot kahdessa erässä, neljä ja neljä koirakkoa. Mennäänpä koe lyhyesti liike liikkeeltä ……

Paikallaolot oli täydelliset, ei haistelua.   Molemmista 10.

Seuruu, zeta ja hyppynouto, meille varmat liikkeet myös 10. Luoksetulo 9, seisominen olisi saanut olla napakampi ! Tunnari oli myös 9, haisteli kapuloita kauan, löysi oman ja toi loppuun asti !

Kaukot oli 8, sitä en tajua mikä virhe niissä muka oli. Itse olin todella tyytyväinen kaukoihin ja kaverit kehän laidalla sanoivat että Tiku ei ollut liikkunut yhtään. Ja siltä se näytti myös omaan silmääni; silti vain 8….

Lopulta hairahdukset tuli liikkeissä joista hieman oinastelinkin…. Tiku ei oikein hahmota niitä matalia merkkejä ja niinpä ruudun merkillä se lähti melko lailla suoraan ja  vauhdilla menemään ruutuun. Sain pysäytettyä ennen ruutua ja en itsekään uskonut että saisin koiraa sieltä asti enää merkille mutta niin vaan Tiku ”merkki” käskyllä tuli seisomaan merkille !!! Ja siitä olikin helppo sitten ohjata ruutuun kun koirakin jo tiesi missä se ruutu on. Huh, miten jännää !! Meinasin hermostua mutta sitten muistin että ei ole menetettävää ja pystyin kuin pystyinkin hymyilemään ! Ohjattu oli viimeinen liike. Siinä myös merkillä pieni kartio ja vaikeutta liikkeeseen toi se, että liikkuri jätti sinne kapuloiden taakse parit merkit sekä sivuille myös. No, se sivumerkki meinasi koitua meidän kohtaloksi. Arvoin noudettavaksi oikean. Lähetin koiran aika vaativalla käskyllä merkille ja sinne se onneksi meni. Siitä lähetin oikealle kapulalle mutta mihin juoksee koira. Merkin tasalla olevalle, noin 15 metrin päässä olevalle kartiolle. ! Ajattelin jo hetken että miten sen sieltä enää kapulalle saa mutta näytin kuitenkin käsimerkin ja sanoin hae ! Hitsi vieköön, Tiku tajusi mikä liike ja mitä tarkoitan. Meni kapulalle ja toi sen vieläpä vauhdila !!  Siis Wow mikä tuuri, ja Wow miten ohjattava koira !! On se mieletön  !  Alkuvuosi 2015 on ollut mahtava. Tammikuussa starttasimme eka kertaa EVL luokassa, heti nippanappa ykkönen eli 259,5. Helmikuussa oman ohjausvirheen takia vaan kakkonen eli 255. maaliskuussa kolmas koe ja taas ykkönen nyt jo hyvillä pisteillä eli 282. Huhtikuussa sitten  kaksi EVL koetta, 18. päivä kolmas ykkönen 279,5 ja nyt 25.4 upea tulos 284. Käsittämättömän hienoa ja hyvää kisavarmuutta  Tikulta !

Hienon päivä kruunasi Tikun tyttö eli sijoitusnarttu Haru ohjaajineen.  Harun omistaja Katjahan katkaisi tammikuussa akillesjänteensä ja on ollut toipilaana siitä asti. Nyt vihdoin Katja pääsee jo kävelemään ilman keppejä joten oli mahdollista lähteä kisaamaan. Treenit parivaljakolla on jäänee vähiin, edellisenä iltana liikkuroin heille ALO liikkeet. Tämä siksikin että tulisin liikkuroimaan heidät myös kokeessa ja se saattaisi olla Harulle tiukka paikka……

Mutta hienosti Katja ja Haru tekivät ! Paikkamakuussa tuli kaksi käskyä mutta muuten ei lisäkäskyihin tarvinnut turvautua. Hienosti ykköstulos ja se TK 1 koulari !! Upeaa  !! Kiitos Katjalle hienosti ohjatusta kokeesta.  Ensi viikonloppuna Haru sitten meneekin luonnetestiin joten sekin on sitten pois päiväjärjestyksestä.

Alla kuvassa ylpeä iskä tyttärensä kanssa 🙂

Valioituminen vaati lopulta vain 14 koetta (vaikka haettiin jokaisesta luokasta ne koularit eikä menty ”lyhyintä” tietä EVL:n)  joten aika hyvällä tahdilla mentiin. Aloitettiin kisaura 9.6.2012 ja TVA:n titteliin oikeuttava viimeinen ykkönen tuli 18.4.2015.

TAUSTAA…..

Nyt kun tuo tavoite FI TVA on saavutettu on ehkä ihan sopivaa muistella mistä idea lähti ja miten se toteutui…..

Alunperinhän TOKO tuli Tikulle ihan vaan hauskaksi sivulajiksi. Tiku oli teknisesti taitava ja nopea oppimaan joten kävimme kahmimassa ALO ja AVO luokista menestystä ja ne koularit. Debyytti TOKOkentille aloitettiin vaatimattomasti suoraan Kuopion SM kisoista 2012. Sieltä hieno ykköstulos pistein 189,5. Seuraava ALO ykkönen tuli  elokuussa 2012 piirinmestaruuskisoista joissa voitimme ALO luokan pisteillä 192,5 ja olimme  kultamitalin voittaneessa joukkueessa. Viimeinen ALO ykkönen tuli Belgien Rotumestaruuskisoista Kirkkonummelta pistein 185,5. Kolme kisaa, kolme kuukautta ja TK1.

AVO luokka korkattiin huhtikuussa 2013 ihan tavallisista kisoista. Pistesaalis oli 178. Toinen AVO kisa oli sitten taas Rotumestaruudet Sievissä. Luokkavoitto tuli pistein 189,5 ja koulari tammikuussa 2014 pistein 186.

Yläluokkiin harppasimme sitten hieman keskeneräisinä sillä haave jonka sain päähäni oli toteutettava. Se Iso Haave oli kisata Tikun kanssa FMBB kotikisoissa ja luokkana kansainvälinen kakkosluokka. Tätä varten meidän oli tehtävä VOI luokasta mahdollisimman hyvä tulos jotta saisimme joukkuepaikan. Niinpä lähdimme vajaa kuukausi TK2 koularin jälkeen jo VOI luokkaan….. Ja eihän se koira ollut vielä valmis. Nollattiin metallinouto ja tunnistusnoudossa joudun antamaan käskyn tuo. Siitä huolimatta pisteemme riittivät ykköstulokseen 260 ja luokkavoittoon. Tiku todellakin teki parhaansa mutta ne vaikeat liikkeet (metallinouto ja tunnari ) olivat hankalia.  Sitten olikin vuorossa ne Tuusulan FMBB kisat ja isonkisan tuntu….  Ihan ei parhaalla tavalla onnistuttu vaikka kyllä me tehtiin kolmostulokset molemmilta päiviltä ja oltiin sen kakkosluokan paras suomalaiskoirakko.  Toisena päivänä meillä oli mahdollisuudet jopa ykköstulokseen mutta se kaatui siihen että Tiku lähti ennen käskyä hyppynoutoon ja se nollasi liikkeen. En voinut olla ”vihainen” sillä olimme tehneet metallinoutoa paljon ja varsinkin tunnetilaa siihen. Tiku ei tykännyt noutaa metallikapulaa joten tein paljon duunia sen eteen että siitä tuli oikein kiva liike. Ja se työ näkyi FMBB kisassa kun poika innoissaan karkasi siinä hyppynoudossa.  Tulos, paras tulos siis kirjattiin, näistä arvokisoista oli 221,75. ( Huomio lukijalle: Kansainvälisessä kakkosluokassa oli siis hyppynoudossa metallikapula kun taas meidän VOI luokassa metallinouto on tylsänä tasamaanoutona. )

Kuvassa ollaan FMBB kisassa edustusasuissa.

FMBB kisojen jälkeen alkoi mielessä pyöriä ajatus siitä että teen Tikusta TVA:n ihan niin kuin tein Ollistakin. Ajatuksena oli kisata se titteli sitten joskus kun Tiku ei enää kisaisi suojelussa mutta suunnitelma ei ihan pitänyt. VOI luokka aiheutti meille hieman enemmän työtä ja päänvaivaa. Siihen astihan kisaura oli ollut huippu hieno eli kolmella kokeella VOI luokkaan….. VOI luokassa meidän kisoja haittasi se, että metallinouto tehtiin tasamaanoutona. JOS se olisi hyppynouto ei ongelmaa olisi mutta se on vasta EVL luokan liike. Toisessa VOI luokan kokeessa Tiku taas nollasi metallinoudon. Ei pystynyt sitä tuomaan. Pisteet 238 ja vain kakkostulos. Tämä koe oli vain reilun kuukauden FMBB kisojen jälkeen joten vire ei ollut ehkä ihan kohdallaan…. Taas kuukauden päästä kokeilimme miten harjoittelu on toiminut ja menimme kokeeseen.  Nyt sitten onnistui KAIKKI ! Luokkavoitto ja toinen ykköstulos. Pisteet upeasti  303 ! Vielä piti se kolmas ykkönen metsästää ja sitä lähdettiin kokeilemaan jälleen kerran Rotumestaruuskisoihin. Tällä kertaa eli vuonna 2014 ne olivat Porvoossa. Ennen koetta oli tehty töitä niin tunnarin kuin sen metallinoudon kanssakin… Tunnari sujui, metallinouto taas ei ! Kokeen jälkeen olikin iloinen yllätys edessä kun kuulimme että pisteet riittivät kuin riittivätkin ykköstulokseen ja vieläpä ainoaan siitä luokasta. Se oli siis taas ns. rotumestaruus plakkarissa. Päivä oli mahtava sillä olimme myös joukkuemestareita !

Kuva Janne Lönnqvist

Kun VOI luokka oli kunnialla tehty ja saavutettu se TK 3 koulari niin kisaamiseen tuli reilun kolmen kuukauden tauko. Saimme nyt sen metallinoudon kuntoon koska siihen tuli nyt se hyppy mukaan.  Ja EVL luokkaa varten olin jo tehnyt uusiksi kauko-ohjauksen seiso –istu vaihdon sekä saanut muutenkin tarkkuutta siihen liikkeeseen.  Mutta kuten yleensäkin niin kun saat yhden asian kuntoon niin joku muu menee sitten ”rikki”. No, näinhän meillekin kävi ! Eli ihan yht’äkkiä Tiku alkoi paineistumaan  tunnistusnouto liikkeessä… Vaikeudet alkoivat yllättäin kokeessa kun Tiku toi varmoin ottein kapulan joka ei ollutkaan ”oma”. Asiaa en noteerannut kokeessa mitenkään vaan ajattelin että näin joskus vaan tapahtuu. Siitä kuitenkin alkoi vaikeudet jotka kärjistyivät siihen että Tiku kyllä treeneissä merkkasi oman, ei ”uskaltanut” sitä ottaa – tai jos otti niin ei kyennyt sitä sitten tuomaan.

Nämä hankaluudet näkyivät kokeissa. EVL korkattiin tammikuussa 2015. Koe meni muuten aivan loistavasti MUTTA se tunnari oli NOLLA… Siinä menetimme 30 pistettä. Yllätys oli kuitenkin suuri sillä pisteet riittivät niukasti ykköstulokseen. JEEEE eka EVL koe ja heti ykkönen.  Tasan kuukauden päästä oli taas koe. Tunnarissa ei treeneissä enää ollut suurta ongelmaa mutta kisanomaisessa treenissä se paineistuminen vaan näkyi.

Toinen EVL koe meni ohjaajan hermostuneisuuden vuoksi  pieleen. Tunnarin nollasimme taas. Tiku kyllä otti oikean mutta ei tuo käskystä huolimatta pystynyt kapulaa tuomaan.  Lopullisesti mokasimme ykköstuloksen ohjaajan näppärään ajatukseen ruudun ohjauksessa. Ohjaan Tikun ruudussa aina ensin  STOP käskyllä seisomaan ja siitä maahan. No, kokeessa ajattelin vetää varman päälle ja käskeä koiran suoraan maahan. No, eihän se mennyt vaan jäi seisomaan.  Toisella käskyllä sitten sain Tikun maahan ja homma oli OK. Pettymys oli suuri kun kuulin suorituksen jälkeen pisteet sillä ne olivat 255. Siis VAIN PISTEEN (tai kerroin liikkeestä 0,5 pisteen) päähän jäi se toinen ykkönen !!! Pitikin mennä siinä ruudussa keksimään ”nerokas” ohjaus…  HUOH !  Tämän kokeen jälkeen tuli tunne että se tunnari ei ilman apuja aukea.

Koska olen aika pitkän linjan koiraharrastaja on minulle ONNEKSI kertynyt todella hyviä ja ihania koiratuttuja ympäri Suomen. Tunnariin hain apua Jyväskylästä Hanna Närheltä. Hanna on ”vanha” tuttu jo Paulin tokoharrastusajoilta. Hannan vinkein tein sitten kotona tunnaria ja SE jokin juttu oli kissanruokapurkki KAIKISSA treeneissä. Ja se tunnetilan muuttaminen. Siinä sivussa vaihtui myös tunnarin käskysana. Tämä uusi treenityyli alkoi pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Ehkä hieman liian ahneesti lähdin taas kokeisiin. Oli PAKKO koska oma seura järjesti kokeen ja saatiin varma koepaikka.

Kolmas EVL koe oli sitten 8.3 – taas kuukausi edellisestä. Sitten olikin vuorossa sellainen koe jossa KAIKKI onnistui. Huimat pisteet 282 !! Virittely tunnaria varten onnistui ja asiaa auttoi myös se, että tunnari oli ensimmäisenä liikkeenä. Kun tunnari onnistui vapautui sekä ohjaaja että koirakin tekemään sitten lopuista liikkeistä hyviä suorituksia.  Jee, enää yksi ykkönen puuttui TVA tittelistä.  Koska olin PÄÄTTÄNYT tehdä Tikusta valion ennen kuin uudet TOKO säännöt elokuussa astuisivat voimaan tuli kiire etsiä kisapaikkoja ! Etelässä EVL luokkaan ei vaan pääse kisaamaan, ei muuten kuin omiin kisoihin. Meillä oli kyllä varattu kisapaikka huhtikuun 24. päivän kisaan mutta  paine valioitumisesta ajoi etsimään kisoja kuumeisesti. Asiaan vaikutti myös se, että en enää luottanut Tikun tunnariin ja ajattelin että kisoja tarvitaan useita siihen viimeiseen ykköseen.  Lopulta sain kaksi kisapaikkaa Pieksämäeltä Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen kokeisiin. Pitkä matka kokeeseen mutta kun paikan sai niin pakko lähteä. Jos ei yritä ei voi myöskään saada tuloksia.

Ennen neljättä EVL koetta ja Pieksämäen reissua oli meillä taas kuukausi aikaa treenata. Muut liikkeet olivat varmalla ja hyvällä mallilla mutta se tunnari.  Siinä oli treeneissä vuoron perään onnistumisia ja epäonnistumisia. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että ohjaaja jännitti tuota liikettä niin että se vaikutti kaikkeen. Koska mikään ei mee niin kuin kuuluisassa Strömsössä niin ei mennyt meilläkään. Treeniaika hupeni koska mä jouduin tekemään töissä aika paljon ylitöitä. En siis päässyt juurikaan treeneihin. Lisäksi viikkoa ennen koepäivää sain kuulla että perjantai ei olekaan vapaapäivä vaan siihen tuli työvuoro kello 8-24… Ja kisat Pieksämäellä siis lauantai aamuna jossa paikalla tuli olla klo 8:30. Jep jep, piti tehdä suunnitelmia pikaisesti !! Asian ratkaisin siten että kun pääsin töistä klo 24 niin pikapikaa kotiin, makuupussi ja koira kyytiin ja auton nokka kohti pimeyttä.  Töissä oli ollut hyvää aikaa tehdä reittisuunnitelma ja se oli että ajan yöllä suoraan Pieksämäen ABC:lle ja nukun siinä sen mitä ehdin. Näin teimme ja olimme ABC:llä yöllä kello 2:30. Yö oli melkoisen vilakka mutta Tiku nukkui tiiviisti vieressäni ja lämmitti joten ihan hyvät unet me saatiin siinä parkkiksella. Aamulla oli suunnitelmana nauttia hyvä aamiainen mutta kuten aina, jännitys ennen koetta oli niin kova että ruoka ei maistunut ja tyydyin vain isoon take away mukiin kahvia. Ajoimme 15 minuutin matkan kisapaikalle Hau Hau halliin. Olimme ensimmäiset paikalla joten ajattelin ulkoiluttaa Tikun hienoissa maastoissa.  Tuumasta toimeen, koira autosta ja lenkille. Kun päästin Tikun remmistä irti niin se singahti metsään nenä maassa ja korvat täysin lukossa. Sain huutaa pää punaisena että sain sen sivulleni, kytkin koiran välittömästi  mutta nenä se vaan pysyi maassa…. Silloin muistui mieleen että niinpä niin, Hilullahan oli kotona tärppipäivät ja se näköjään saa Tikunkin sekaisin kuin seinäkello. Voihan PRKLE…. Melkein kolmen tunnin ajomatka ja koira on ihan kuutamolla. Fiilistä laski myös se että ilmoittautumisessa huomasin että EVL koirakoita on 14 ja me olemme siellä ihan viimeisessä ryhmässä. Odottelua ja jännittämistä siis riitti…. Tuomari oli meille hieman uusi tuttavuus, toki hän oli Tikun arvostellut SM kisoissa alaluokissa mutta muuten meille outo. Alkupuheenvuorossa tuomari Erkki Shemeikka totesi että kehääntulotarkastuksessa koiran tulee olla irti ja sen tulee käyttäytyä hyvin. Siihen pitää saada koskea ilman että koiraa pidetään kiinni. Vaikka Tiku osaa tuon uuden kehätarkastuksen niin paniikkihan siinä tuli taas. No pari ryhmää seurattuani totesin että ei hätää, moni ohjaaja piti koiraa kiinni ja siinä oli muutama koira joka väisti tuomaria oikein kunnolla. Tikuhan seisoo käskyllä ja antaa kyllä tarkastaa itsensä hyvin. Kiitos vaan Riitta Räsäselle vinkistä, onneksi opetin tuon Tikulle ajoissa.  PPKY:n hallissa oli hienot tilat. Suorituspaikka oli selkeä ja häiriötön. Yleisöä hemmoteltiin lämpimällä kanttiinitilalla josta pystyi esteettömästi seuraamaan koetta ja tulokset tulivat välittömästi näyttöruutuun. Siinä ehdin reilun parituntia seurailla hienoja suorituksia yksi toisensa jälkeen. Ykkösiä tuli kuin liukuhihnalta vaikkei arvostelu ollutkaan löysää.

 Tikun neljäs EVL koe vaihe vaiheelta

Ihan ensiksi oli paikkaistuminen sekä paikkamakuu. Ne tehtiin heti ensiksi ja sitten jokainen vuorollaan yksittäisliikkeet. Seinälle oli laitettu suoritusjärjestys joka oli  seuraava:

Tunnari

Hyppynouto

Ruutu

Kaukot ( I-S-M-S-I-M)

Zeta  ( I-S-M )

Luoksetulo

Seuraaminen

Ohjattunouto (oikea)

Paikallaolot meni suht OK. PAITSI että se nenä meni niissäkin maahan ja oli kuulemma haistellut… niinpä molemmissa pisteen vähennys ja molemmista arvosana 9. Varsinaiset liikkeet sitten seuraavasti:

Tunnari oli onneksi ensin. Tein siihen autolla viritystä… Näytin Tikulle että kato, mulla on se kissanruokapurkki täällä, käskin istumaan ja menin laittamaan kapuloita ympyrämuotoon. Käännyn mennäkseni koiran luo niin mitä tekee Tiku….. Käveleskelee kentällä nenä maassa ja HAISTELEE.  Siinä meni hermot eka kerran. Koira sivulle ja viritys ja käsky etsiiiiii. No haki se sen oikean mutta ei tuonut ! Pudotti kapulan  ja lähti taas haistelemaan  !!  APUVA !!  Riipaisin Tikua kaulapannasta kiinni, raahasin autolle ja annoin pienen Soo Soon !! Sitten mieleeni tuli että voi ei, miksi menin vielä kurmottamaan ! Tiku sai hetken olla autossa ja yritin rauhoittaa itseni. Sitten olikin meidän vuoro. Koira autosta suoraan remmiin ja nenä ylös niin että ei vahingossakaan pääse hajujen maailmaan !  Arvatkaa vaan jännittikö.  Nostatin Tikua remmileikillä siinä ennen kehään menoa ja se tuntui unohtavan haistelun ja sen että oli saanut kurinpalautusta hetki sitten. Tunnarissa ääni vapisten annoin etsi käskyn. Haisteli hyvin ja otti oikean. Toi kyllä aika hitaasti mutta toi ja se oli mahtavaa, pisteet  8,5 ! Kun tämä liike saatiin onnistumaan tuli ohjaajalle paniikki ja PAKKO saada loputkin liikkeet onnistumaan jotta se ykkönen sieltä tulisi.

Hyppynouto oli peruskauraa, pisteet 9.

Ruudussa oli merkiltä lähtö oikealle kohti hallin nurkkaa. Viritellessäni Tikua liikkeeseen se haukahti pienesti pari kertaa, pelästyin koska tuomari oli aika ankara ääntelyitä kohtaan. Onneksi ne oli ainoat Tikun ääntelyt joten ei niistä huomautusta. Merkille meno oli OK, samoin meno ruutuun oli sopivan vauhdikas. Ruudussa muistin huutaa ensin STOP ja vasta siitä maahan. Muistin myös Hannan ohjeen siihen liikkeen lopun seuraamisvaiheeseen joten ehkä siitä johtuen saimme pisteet 10 !

Kaukoihin mennessä liikkuri käski minut keltaiselle merkille josta sitten alkoi myös zeta. Minä luulin että olemme zeta liikkeessä ja tein viritykset sen liikkeen mukaan…. paniikki tuli kun tajusin liikkuria katsoessani että vuorossa onkin kaukot ! Kaukoissa tuomari oli ollut todella ankara. Vain yksi koirakko sai siitä täydet, kaikilla muilla tuomari näytti että koira liikkui puoli metriä. Tiku teki onneksi ohjaajan tyhmyydestä huolimatta ihan hyvät kaukot, liikkui kyllä hieman eteenpäin mutta ei pahasti. Pisteet 8. Tuomari kehui koiraa että  hienostihan se osasi vaikka ohjaaja virittikin väärään liikkeeseen.

Kaukojen jälkeen sitten se pirun zeta. Olin jo ihan pyörällä päästäni mutta ilmeisesti se meni hyvin koska pisteet liikkeestä oli 10. Luoksetulossa muistin viritykset ja Tiku tuli hyvällä vauhdilla. Seisominen olisi saanut olla hieman täpäkämpi samoin maahanmeno olisi voinut olla nopeampi mutta ihan OK, pisteet 8. Seuruu oli pitkä kuin mikä…. Käännöksiä ja siksakkia oli ihan kiitettävästi. Lopun käännöksissä mä luulin jo mokanneeni mutta oikein taisi mennä. Sen huomasin että yhdessä pysähdyksessä Tiku teki hitaasti perusasennon. Muuten ihan perussettiä, pisteet 8.  Lopussa oli sitten vielä jännitysmomentti eli ohjattu. Siinä kun on kolmosen kerroin niin kyllä jännitti, ei olisi ehkä ollut varaa nollata kun tuli kuitenkin niin paljon kaseja.  Arvoin siis haettavaksi oikean puolen kapulan. Lähetyspaikassa tuomari seisoi aivan meidän takanamme enkä uskaltanut yhtään Tikua siinä virittää. Merkille meno olikin huono, tai siis hidas, eikä se ollut ihan siellä merkin takana vaan vähän vasemmalla puolella. Siitä kun koira kääntyy ja lähtee niin se näkee ekaksi sen keskikapulan. Onneksi Tiku seurasi ohjausta ja jätti keskikapulan huomioimatta. Otti oikean ja toi, jäi edessä hieman vinoon. Ei tullut tästäkään nollausta vaan pisteet 8.

Juostessani pois kehästä, näyttivät koetoimitsijat merkein että se on ykkönen !! Voi hitsi sitä iloa ja riemua –tosin en ihan vielä ollut varma… Vein Tikun autoon ja annoin sille palkat ja kunnon rapsutukset. Sitten takaisin halliin ja kysymään pisteet….. Loppupisteet 279,5 ja se viimeinen YKKÖNEN !!!! JEEE JEEEE !! Kyllä kannatti tulla !! Paikalla oli todella hyviä TOKOkoiria joten en ajatellut meidän olevan palkinnoilla, eikä se ollut tavoitekaan. Meillä oli ihan oma kisa jossa tarkoitus oli raapia kasaan vain se tarvittava eli 256 ja muulla ei väliä. Lopulta olikin yllätys että meidän tulos riitti ihan kolmanneksi asti vaikka kisaajia oli se 14 kappaletta.

Pari sanaa Pieksämäen reissusta

Kun päätin lähteä kauemmas kisaamaan niin päällimmäisenä oli mielessä se, että pitää nauttia yhteisestä laatuajasta. Päätin että tapahtuu mitä tahansa niin me ollaan retkellä ja pidetään hauskaa. Ja kyllä meillä oli kivaa ja mulle jäi hyvät muistot. Ja oli tämä reissu nyt hyvä harjoitus kesää ajatellen; nyt tiedän että TassuBussissa mahtuu hyvin nukkumaan jos on tarvetta. Eli voi lähteä toistekin kotinurkista pois. Pieksämäkeä suosittelen lämpimästi muillekin ja varsinkin yläluokissa kisaaville. EVL paikkoja on ulkopuolisillekin, kisamaksut edullisia ja mikä parasta niin se kannustus ! Meitäkin kannustettiin ja mukana jännittivät. Kisan jälkeen vielä tuli kirje kaikille kisaajille jossa kerrottiin kokeen tulokset sekä onniteltiin vielä meitä valioitumisesta ! Esimerkillistä toimintaa malliksi muille kisajärjestäjille !!

Alla kuvaa kisakatsomosta.

Mietteitä jatkosta

Nyt kun tämä VALIOprojekti on saatu päätökseen on hieman haikea fiilis. Tiku on vielä nuori koira joten mitäpä sitten ? Vaihtoehtoja on monia ja ehkäpä nyt on aika keskittyä hieman enemmän siihen IPO:n ja tekemiseen siellä. KVA titteliä emme enää edes haaveile saavuttavamme eikä se harmita. Tikulla on monta monta hyvää tulosta IPO 3 luokasta joten se riittää. Yksi idea voisi olla  että menisimme kokeilemaan taitojamme rally-TOKOn pariin. Sen luulisi sujuvan kun koira on noin nöyrä, sosiaalinen ja ohjattava.  Ja onhan tässä mahdollista nyt sekin että pidetään hetki taukoa ja opetellaan ne uusien sääntöjen mukaiset TOKO liikkeet ja yritetään sitten päästä esim. 2016 FMBB kisoihin edustamaan Suomea. Joten ei kai se kisaura vielä tässä ollut – kyllä me jotain keksitään !!

 Tiku ja Mä – ja hauskaa on…..

Kevät on pikkuhiljaa jo saapunut. Ihanaa kun aurinko paistaa. Pentukuume alkaa olla aika korkea, nyt pitäisi olla se penneli mistä tehdä seuraava agility tykki. Toki, onhan minulla tuo Harun velipoika eli Peto. Se vaan on, yllätys yllätys, sellainen kiituri että en ehdi sen kanssa yhtään mihinkään ! Mutta niin kiva noiden malien kanssa on touhuta kun ne jaksaa jaksaa vaan ja antavat anteeksi ohjaajan töpeksinnän ja kaiken. Ne vaan menee ja tekee ja ennenkaikkea ne OSAA !! Ei tarttee houkutella tai viritellä tai miettiä että ne kyllästyy siihen ohajuskuvioiden hinkkaamiseen. Sitten asia, josta en ole pystynyt kirjoittamaan enkä kirjoita nytkään mutta kun Olli poistui laumastamme, se oli pysähdyspaikka minulle. Ymmärsin taas sen, että nämä ihana koirat eivät ole tässä kuin määrätyn ajan – sitten joudumme raskain sydämin niistä luopumaan. Onneksi Olli muistutti tämänkin arvokkaan asian minulle ! Ja nyt olen muistanut pitää huolta laumamme vanhuksista edes hieman paremmin. Usein kun tulee touhuttua vaan noiden nuorten kisaikäisten kanssa…. No, me ollaan otettu vanhusten kanssa tavaksi ns. päiväkävely eli kävellään rauhakseen asuntoalue ympäri. Tässä kuvatodistetta kun ollaan Mimmin 10, 5 v ja Paulin 10v 9 kk  kanssa kävelyllä. Nuo vanhukset, ne on vaan niin rakkaita !!

Ja loppukevennykseksi vielä videomateriaalia Paulin uimareissusta Hyvinkään koirauimalaan. Voi että tuo vanhus NAUTTI ! Ja ui sydämensä kyllyydestä. Meillä oli niin kivaa että mennään pian uudestaan …..  Linkistä pääset uimavideoon 🙂

https://www.facebook.com/video.php?v=10206406770552266&l=2914796033216723784

Kävin tänään 27. helmikuuta moikkaamassa tulevan pentueen isää. Tässä kuvatodistetta siitä miten rakastettava koira on kyseessä vaikka IPO 3 tulos on tehtynä ja muutenkin herrasta kyllä tavaraa löytyy. Kotioloissa koira kuitenkin on normaalikoira jota vieraankaan ei tarvitse pelätä. Tämän jälkeen vain vahvistui ajatus siitä että tämä on juuri oikea uros Harulle.  Kuvien välityksellä pusuterkkuja kaikille jotka miettivät malinoisin ottamista mutta epäröivät; kyllä siellä näitä tervepäisiä uroksiakin löytyy !

Ja sitten vielä Tarmosta se toinenkin puoli eli käyttöominaisuudet .

Kotoisasti Haru. Mukava malinoisityttönen. Nöyrä, kuuliainen, hyvän työmoottorin omaava, sosiaalinen niin ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan. Sijoituksessa hyvällä Ystävälläni Riihimäellä. Harun isä on oma urokseni eli BH IPO 3 TK 1, TK 2, TK 3, EVL 1 Jusard´s Beauregard.

Harun kasvua pienestä pennelistä nuoreksi malinootiksi olen saanut hyvin läheltä seurata. Olen saanut olla mukana sen kouluttamisessa TOKOn ja PK lajeihin.  Nyt talven tullen olemme käyneet agilitaamassa yhdessä Harun kasvattajien Niina ja Vesan kanssa. Samalla on koulutettu Harun veljeä eli Petoa. Agitreenit ovat menneet niin hyvin että sisarukset ovat jopa jo startanneet agikisoissakin. Haru toki on kilpaillut jo BH tittelin ja pari tulosta TOKOn ALO luokastakin. Hyviä koiria siis molemmat !!

Haru on tarkoitus astuttaa kevään / kesän juoksusta. Toiveissa on saada mukavia, sosiaalisia ja  terveitä harrastuskoiria. Suvuissa on käyttökoiria monta sukupolvea taaksepäin joten geenit on kohillaan. Ja kylläpä Harukin on jo nuoresta iästään huolimatta todistanut oman osaamisensa. Pennut on tarkoitus myydä pääasiassa TOKO / AGI harrastajille, toki PK lajeihinkin pennuista varmasti on.  Virkakoiriksi en myy yhtäkään pentua.

Agilityssä ja TOKOssa voin olla pennun omistajien apuna jos he niin toivovat. Agilityssä pennunomistajat pääsevät Vesan tarkan silmän alle joten alkeet agilityyn voidaan luvata pentupakettiin 🙂

Tässä videota 20. tammikuuta agilitytreeneistä. Videolla Harua ohjaa vierasohjaaja koska Harun omistaja Katja loukkasi akillesjänteensä viikonlopun kisoissa. Hyvin tuo Haru kulkee lainaohjastajan kanssakin. Pian sieltä niitä nollatuloksia tulee – niin on varmaa menoa !!

Tässä vielä video Harun velipojan Pedon kisaradasta 17.1. Se oli nollarata ja sijoitus kolmas !!

Uusi vuosi 2015 alkoi heti aktiivisesti. Lauantaina 10. tammikuuta oli Tikulla oman seuran järjestämä TOKO koe. Tarkoitus oli kokeilla miten se EVL luokka sujuu… Paljon ei ehditty treenailla ja tunnari ja ohjattu olikin ne liikkeet joita jännitin. Hyvässä seurassa oli kuitenkin kiva kilpailla. Paljon oli tuttuja mukana mm.  Tikun tytär Haru ohjaajansa Katjan kanssa. Heillä vuorossa oli toinen ALO koe.

Evl koirat aloittivat. Tikun kisa meni jotakuinkin seuraavasti:

paikalla istuminen 9, (oli haistellut maata) , paikkamakuu 10, seuruu 9, ( musta se uudelleen rakennettu seuruu tuntui hyvältä ja kuulemma näyttikin)   zeta 9, oli ollut hidas maahanmeno, luoksetulo 8, stopit ois saanu olla vieläkin napakammat ja tulla nopeammin suoraan sivulle. Ruutu 10  ohjattu nouto 8…, ( ei mennyt heti ihan merkille joten annoin toisen käskyn, sit meni keskikapulalle johon huusin seiso ja sit sain sen sinne vasemmalle kapulalle. Loppu OK) metallihyppynouto 9, vähän hidas luoksepäin, tunnari NOLLA, ( toi pokkana väärän)   Kauko-ohjaus 8,5 liikkui aika reippaasti ehkä noin 40 cm….. Loppupisteet tänään 259,5 ja EVL 1 . Jee, eka EVL ykkönen, vielä tarvitaan kaksi lisää jotta saisin toisen TVA koiran …..

Tässä pari kuvaa Tikusta … Kiitos HauHau !!Ja vielä Sijoitusnarttu Harusta. Haru teki Katjan kanssa hienoa työtä ja palkkioksi tuli ykköstulos pistein 184,5 p.  Tässä vielä linkki tuloksiin : http://hausjarvenhaukut.com/?fancy-gallery=tokokoe-11-1-2015

Katja ja Red Coyotes Antaentsic ”HARU”

Ja sunnuntaina sitten olikin Pedon (Red Coyotes Akba-Atatdia) vuoro startata ekaa kertaa agilitykisoissa. Paikka oli Ojangon sisähalli ja kaksi rataa oli tarkoitus juosta. Hyl tuli molemmilta radoilta mutta ei se meitä haitannut. Hauskaa oli kuitenkin !!

Kuva Tiina Mikkilä

Huh, on päivitykset jääneet hieman hitaalle… Annettakoon se anteeksi sillä neljän koiran treenaaminen ja kisaaminen on vienyt kaiken aikani. Lisäksi kun kouluttaa muita ja yrittää itsekin mennä eteenpäin koiraharrastuksessa sekä käydä töissä jotta voi kustantaa tuon kaiken edellisen niin joskus vaan aika ei riitä kaikkeen !!

Pikapäivitys lienee siis paikallaan ! Aloitan tuoreimmasta eli viime viikonlopusta. Viikonloppuna tuli TOKOasiaa opiskeltua oikein huolella, kolme päivää ja ihan kamalasti kaikkea tärkeetä. Mutta NYT mä oon virallinen TOKOn liikkeenohjaaja. Nih. No joo, kovasti pitää vielä harjoitella jotta voi mennä kokeisiin liikkuroimaan mutta yksi tavoite on nyt saavutettu !!  Se iso tavoite siintää vielä horisontissa mutta pikkuhiljaa sitä kohti taaperretaan…  Ehkä mä joskus vielä olen oikea TOKO tuomarikin 😉

Koirarintamalla ei kummempaa…. Ollin kanssa luovutimme FMBB joukkuepaikan pois koska Olli on aika sairas 🙁 Imusolmukesyöpä joten ei ole toiveita toukokuulle 2015 päästä kisaamaan Suomen joukkueeseen Tsekkeihin…. Mutta ei se haittaa; Olli on mun eka TVA ja sehän riittää !! Ihana koira joka saa elää just niin kauan kuin Luoja kivuttomia elon päivä suo .   Pappa 13,5 v se vaan edelleen porskuttaa menemään. Sehän siis ei kuole koskaan !!

Nuoriso touhuaa jokainen omiaan. Tiku keskittyy nyt talvella saamaan sen pirun TVA tittelin ennen kuin säännöt muuttuvat. Hilu – no jaa, se kisaaminen kun ei  ole minusta kiinni niin enpä tiedä sitten…… Lapset Peto ja Aikku, ne touhuilee vielä kaikenlaista …. Aikulla on pieniä motivaatio ongelmia, Pedolla taas sitä motivaatiota ja virtaa tehdä on hieman liikaakin …. Mut joo aksakisoihin on molemmat ilmoitettu ja yleisö saa taatusti hupia !! Pääsääntö on että kaikilla on kivaa !!

Hilu (Jusard´s Burlesque) kävi lonkkakuvissa ja jalostuskäyttö ei onnistu. Lonkat lausuttiin B/C ksi ja se estää Hilun astuttamisen. Harmittaa vietävästi koska suunniteltu pentue sai suurta kiinnostusta osakseen.

Varasuunnitelma B onkin nyt sitten se, että terveeksi luustoltaan kuvattu ja lausuttu sijoitusnarttuni Haru (Red-Coyote´s Ataentsic) astutetaan keväällä. Haru täyttää marraskuun lopussa vasta kaksi eli nuori ja terve koira kyseessä. Haru on varsin taitava jo agilityssä ja tokon liikkeitäkin se on harjoitellut. Sosiaalinen ja kompakti koira, tervepäinen, kiltti ja helppo. Työskentelyhalua löytyy ja taistelutahtoakon kiitettävästi.

Nyt mietiskellään sitten sopivia sulhoja; pari ehdokasta onkin jo mielessä 😉 Mutta näistä lisää sitten keväämmällä !!

Tässä kun nyt on Blogia tullut päivitettyä ja yö istuttu hiljaisessa toimistossa intterneettiä selaillen niin ei voi kun ihmetellä – ihmetellä monen  montaa asiaa.

Ensinnäkin, taas menin lankaan asiassa Ystävyys. Tai no, tiesinhän mä että ei se ole Ystävyyttä isolla kirjaimella mutta jotain semmosta kuitenkin. Joo, mutta se oli vaan sitä, että tarpeen vaatiessa ja tuloksia tehdessä apu kyllä kelpaa ja tuloksilla on kiva hehkutella, mutta siihen se ”ystävyys” sitten päättyy. Että mun pitää olla aina vaan niin tyhmä ja ”sinisilmäinen” että näidenkin ihmisten kanssa mä aina vaan ja uudestaan menen samaan lankaan.

Sit se mitä mä en vaan siedä on tää mulle mulle, minä minä ja minä ja mun koirat….. Miten ei ihmiset tajua että jollain toisellakin voi olla ihna hyvä koira joka tekee ihan hyviä juttuja ? Ei, kun ollaan vaan minä minä ja mun upea,paras, mahtava koira ! Niin, mitä sitten että just se upea mahtava koira on jatkuvasti rikki ja sairas ja syö vitamiineja ym ym. Tai se, että pennutetaan se  ”ei-ihan-niin-priima” koira ja sitten ne pennun ostaneet tulee multa kyselemään neuvoja että mitä ihmettä nyt kun tää pentu ontuu ja pentu sitä ja tätä… Soittais vaan sille kasvattajalle niin voisivat yhdessä ihmetellä mistä ne ongelmat mahtaa johtua.

Niin, kuten huomaatte näin kello 5:35 mä en ehkä oo parhaimmillani  😀  Pitkä harrastuskesä varmaan myös omalta osaltaa saattaa vaikuttaa että nyt alkaa olla mitta täynnä tätä koiraHARRASTUSTA. Ei koirat ikinä kyllästytä mutta nää harrastuksen lieveilmiöt kyllä ! Kuten esim. se, että taas mennään talvikausi ilman ohjattua agitreeniä !! Tai no joo, käynhän mä Huittisen Annella kerran kuukaudessa mutta se ei yksistään riitä. Hilu makaa vaan kotona, sitä ei treenaa kukaan. On varmaan helvetin hyvässä iskussa taas keväällä kun ei oo niitä kontakteja kukaan hionut tai rataa muutenkaan juostu. Aikku on nyt siinä pisteessä että ennemmin tai myöhemmin se nousee kakkosiin. Sitten katsotaan mikä on sen taso, lähteekö tulemaan vauhtia ja nollia niin että päästään joskus jopa kolmosiin. Ai niin, eihän sitä huolita mihinkään Riman tai muunkaan seuran tositreenattaviin kun se ei oo BORTSU. Kun vallalla on aina vaan semmonen käsitys että ainoa koira millä voi mitenkään pärjätä agilityssä on bortsu ! Joopa joo, muhun toi mantra ei uppoo, onhan se nähty että Hilu pesee ne nopeimmatkin vauhdissa kun oikea päivä osuu kohilleen. Ja jos vertaa kuinka paljon noilla bortsuilla pitää treenata että ne tekee tuloksia (versus esim just Hilu) niin paskojahan ne on kun pitää kolme kertaa viikossa juosta Jaakolla ja Janitalla ja parilla muulla gurulla treenattavana 😛  Ja juu, bortsua mulle ei tuu ikinä, mä en halua sellaista ylisosiaalista herkkää koiraa….  Juu ei, ei mulla bortsu varmaan kestäiskään.

Thänk good,mulla on edelleen ne pari luottokamua jotka ymmärtää mun ajatuksenjuoksua jne. Uusia kivoja tuttavuuksia on löytynyt myös tuolta ykkösten agikisoista. Kiva on ollut kiertää ykkösten kisoja kun niissä se tunnelma vaan on erilainen kuin kolmosissa. Kolmosten kisoissa se on semmosta kyräilyä ja kilpailua…. tai sit mä oon vaan jotenkin herkkä. Nyt kun valmistaudutaan vielä kauden viimeiseen PK kisaan niin on kiva taas jutella noiden PK ihmisten kanssa. Ne on niin eri kuin TOKO tai agiharrastajat. Siellä sentään arvostetaan vahvaa ja vietikästä koiraa eikä mitään mielistelijöitä. On vaan noi PK treenit jääneet ihan turhan vähälle 🙁  Ja se surettaa kun Tikussa ja Pedossakin olisi kyllä kapasitettia sille puolelle… Ja se surettaa että ihan yksin saa aina puurtaa; paitsi TOKOssa jossa meillä on ehkä ihan paras ryhmä ikinä !! Nyt vaan on sielläkin motivaatio hukassa kun Tiku nousi nyt vihdoin sinne EVL luokkaan ja Olli alkaa pikkuhiljaa jäämään eläkkeelle.

Mut joo, paha olo on siirretty tänne virtuaalipaperille ja nyt vähän helpottaa. Kohta on taas 24 tuntinen duunivuorokin tehty, kotiin pääsee kahden tunnin kuluttua. Nukutaan hetki ja lähdetään taas treenaamaan. Sitä tää on, töitä, vähän lepoa ja hirveesti treeniä. Ja siitä huolimatta mä haaveilen siitä sukkatytöstä tai – pojasta. Malinoisista jolla olisi Hilumaiset merkit <3 Hipsteri – se vaan on niin magee ja upee rekku ! Ihan paras ! Nih !! Mut joo, jos merkit paikkansa pitää niin ketuiks se menee toikin suunnitelma, tavalla tai toisella……  Huoh !