Ihan kuulkaa yleisön pyynnöstä nyt päivittelen tätä Blogia.  Niin hirmusti kaikkea on tapahtunut että en varmaan kaikkea enää edes muista. Päivitykset ovat jääneet tekemättä lähinnä siksi, että olen opiskellut tässä nyt vuoden päivät (ylempää ammattikorkeakoulututkintoa)  ja tietokoneella on saanut (tai joutunut) istumaan ihan riittämiin koulutehtäviä tehden. Ei ole siinä sitten jaksanut enää kirjoitella päivityksiä. Olisi toki pitänyt tehdä päivityksiä, varsinkin kun niin paljon hyviä uutisia olisi ollut……  No, yritän korjata tässä asiaa……….

FMBB 2016 

FMBB 2016 järjestettiin Ranskassa, Aubigny sur Nere nimisessä paikassa. Sinne ajoin yhdessä Hilun ja Tikun kanssa. Kilometrejä tuli yhteensä reilut 4300 km ja yksin olin autolla reissussa….. Hieno reissu, antoi uskoa omiin kykyihin . Laivamatkat ja automatkat sujuivat hienosti, koirat nauttivat olostaan omassa autossa ja kaikki oli OK.  Majoitus oli viimeisen päälle ranskalaisessa linnassa. Muuten voi kyllä todeta että ranska on kyllä aika omituinen maa… ei siitä sen enempää 🙂

Selvisimme ongelmitta ja kokemuksena FMBB oli taas juurikin sitä mitä aina. Mahtavia suorituksia, elämyksiä, ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttavuuksia – kaikkea mitä koiraurheilu vaan voi tarjota !! Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvata, se pitää itse kokea !!

FMBB oli hieman kaksijakoinen…. Tikun kisat meni juoksunarttujen hajuihin L Eläinlääkärin tarkastuksessa havaittiin, että juoksuja ei mitenkään kisakoirilta tarkasteta ja niitähän sitten oli siellä kisoissa. Saksan joukkueen juoksuiset koirakot oli ilmoitettu, mutta nekin saivat sitten virallisissa treeneissä treenata juurikin sillä kisa—areenalla. Tiku teki osittain ihan hyviä suorituksia mm. ruutu, ohjattu ja merkinkierto- hyppy-nouto onnistuvat. mutta muuten liikkeet meni enempi vähempi haisteluksi. Tulosta emme kumpanakaan kisapäivänä saanut, mutta kokemuksia sitäkin enemmän.. Toisena päivänä tulos olisi tullut jos en itse jännityksessäni olisi mokannut Tikun loistavia kaukoja. Siinä luin väärin ja käskytin koirani asentoa liian aikaisin maahan… Jäi sitten yksi asento tekemättä ja se liike nollautui .

Agilityssä sen sijaan oli parempi onni, johtui varmaan siitä, että en ohjaamassa tai osallisena ollut mitenkään. Hilun luovutin Kimille heti kun se oli mahdollista ja Hilu otti Kimin taas omaksi luotto ihmisekseen. Kisapaikalla en Hilun lähellekään saanut mennä joten kun olivat radalla kuvasin ja kannusti kaukaa, ettei Hilu vaan saa hajua minusta …. Hienosti meni joukkuekilpailu, vaikka olosuhteet olivatkin ihan hirveät. Piti pelätä ettei koira tai ohjaaja loukkaannu kun radan pohja oli aivan pelkkää mutaa. Siitä hyvin kertoo kuvat Tanja Lehdon juoksukengistä.

Itsekin katsojana vain piti käydä ostamassa Ranskan kumisaappaat, ne ei olleet mitään Haute Coturea J Yksilöissä Hilu pääsi heti ekalta radalta finaaliin eikä Kim tainnut siellä kurassa sitten ihan kaikkia kisoja kisatakaan. Finaalissa sitten ei ollut onni ihan myötä. Hilu liukastui kepeille menossa ja sai siitä virheen. Hilun kisa oli sitten sillä taputeltu kun tuli se vitonen. Hilu oli lopulta yksilöissä sijalla 23, toiseksi paras suomalaiskoirakko yksilöissä heti Zorron jälkeen. Joten ei huono sekään.

Joukkuekilpailussa Kim Zorrolla ja Hilulla sekä Tanja Lehto Ansalla ja Iida Vakkuri Kitkalla olivat vakuuttavia. Ylivoimainen voitto Suomeen jälleen !! Joukkuekultaa tuli viimeksi kotikisoissa Tuusulassa 2014 ja nyt Ranskanmaalta. Hilulle ja Kimille siis jo toinen FMBB Maailman Mestaruus. Kyllä se oli jännää  ja niiiiiiin makoisaa 😀

Onnelliset mitalistit Kim ja Zorro & Hilu

Ja tässä vielä video joukkuekisan kultamitalisteista finaalissa. Ota äänet pois, saattaa kirkuminen satuttaa tärykalvoja….

Huomenna alkaa matka kohti neljänsiä FMBB kisojani, viime vuonna olin vain kannatusjoukoissa mutta nyt mukaan lähtee kaksi omaa kasvattia ja omaa koiraa eli Jusards´s Burlesque ja Beauregard.  Burlesque  kisaa agilityssä yhdessä Kimin kanssa ja Beauregard kisaa minun kanssani TOKOjoukkueessa.

Koko kevät on matka ollut mielessä mutta varsinaiset valmistelut ovat olleet aktiivisia vasta reilun viikon ajan. Huomenna sitten pakkaan koirat autoon ja lähden ajamaan kohti Ranskaa. ikävä on lähteä yksin mutta kun ei reissukaveria löytynyt niin yksin on uskaltauduttava matkaan.  Toivotaan että mitään hirveyksiä ei matkalla tapahdu.

Matkasuunnitelma on seuraava: sunnuntaina yölaivalla Turusta Tukholmaan. Aamu seiskalta sitten reilu 600 kilometriä Malmöön. Malmöstä taas laivalla Saksan Travemündeen jossa ollaan joskus yöllä kello 01. Yöllä sitten ajellaan Saksan ja Belgian läpi ja joskus lopulta sitten Ranskan maalle ja perillä Aubigny sur Neréssä ollaan viimeistään keskiviikkona -tai mieluusti jo tiistaina.  Paluu sitten samoin suunnitelmin ja kotona ehjänä ja terveenä keskiviikkona aamupäivästä.

Tässä kuvat edustuspuvusta. Kyllä kelpaa Tikun kanssa TOKOilla !

Saimme järjestää kansanedustaja Timo Heinoselle agilityyn tutustumispäivän Riihimäen agilityn eli RimA:n hallilla.  Pienellä porukalla ja nopealla aikataululla saimme treenikoirat ja harrastajat kasaan. Torstaina sitten Timo ajoi Rimahallin pihaan. Onneksi sää oli lauhtunut plussalle ja hallin pohja oli turvallinen niin koirille kuin ohjaajillekin. Ari Kuparinen ja Vesa Lindberg olivat kertomassa ohjauskuvioista ja Niina Lindberg ja mä pyörittiin mukana. Harjoituskoirina olivat Arin shetlanninlammaskoirat Senni ja Nonnih, meidän Hilu ja Niinan ja Vesan mali Kotko.

Päivä oli kiva ja ehkä hyödyllinenkin sillä agility lajina hakee taas urheilustatusta. Timo on Valtion liikuntaneuvoston jäsen (itseasiassa varapuheenjohtaja) ja on luvannut taas esittää agilityä virallisesti urheilulajiksi. Tällöin agility alkaisi saamaan valtiolta tukia, niitä samoja mitä muille urheilulajeille myönnetään. Koiraharrastajat ovat aina tienneet että agility ON urheilua, arvokilpailutasolla jopa huippu-urheilua. Nyt, toivotaan että Timon rohkea kokeilu tulla ohjaamaan agilitykoiria, saa muidenkin  päättäjien silmät auki ja tekemään päätöksen jolla agilityn status muuttuisi koiraharrastuksesta koiraurheiluksi !

Itse arvostan todella sitä, että Timo tuli ja halusi juosta koiriemme kanssa. Ensiksi Ari ja Vesa antoivat aika perusteelliset neuvot kuinka ohjata koiraa radalla ja miten tulisi itse liikkua. Koska Timo on urheilullinen kaveri, ei liikkuminen tuottanut vaikeuksia. Pieni flunssa toki vaivasi mutta reippaasti Timo juoksi useamman radan eri koirien kanssa.  Hilun kanssa Timo teki lopulta jopa nollaradan !!

Lopuksi oli hyvä poseerata hymyssä suin 🙂

Jos kiinnostaa lukea kansanedustajan omia mietteitä lajista ja tutustumispäivästä tässä linkki Blogikirjoitukseen. 

Ja vielä yksi kattava videokooste koko päivästä ! Alusta asti joten saa hyvän kuvan siitä, mitä se agility oikein on !

Kuten moni ehkä tietää opiskelen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Aiheena johtajuus ja kehittäminen. Nyt on opiskeluja jo jonkin verran takana, mielenkiintoisia aiheita. Viimeksi aiheena oli yhteiskuntavastuullisuus ja verkostoituminen. Puhuttelevia aiheita, ainakin minulle. Yhteiskuntavastuullinen toiminta on aika uutta Suomessa.  Hyvin lyhyesti ja selkokielellä tarkoitetaan että firmat toimisivat yhteiskuntavastuullisesti eli olisivat taloudellisesti ja ekologisesti tehokkaita, kantaisivat vastuuta teoistaan, tuottaisivat tuotteensa ekologisesti (luomu, kotimaiset sekä kierrätetyt raaka-aineet) , pienentäisivät hiilijalanjälkeään jne jne. Vastuullisuus on nykyajan megatrendejä. Yritykset kuin kuluttajatkin voivat toimia yhteiskuntavastuullisesti – tai kuluttajat voivat olla  vastuullisia kuluttajia. Vastuullinen kuluttaja kierrättää, kuluttaa vähän ja järkevästi, käyttää julkisia kulkuvälineitä jne. Siis ekologista, vihreää, järkevää == VASTUULLISTA !

Siitä heräsi mieleeni että mitä vastuullisuus voisi tarkoittaa koirankasvatuksessa ? Olenko minä ”koirankasvatus bisneksessä” vastuullinen toimija ? Ovatko kasvattajat yleensä vastuullisia ?

Niinpä aloin miettiä asiaa pidemmällä; en vähiten sen vuoksi että olen jo hetken hirvitellyt Käyttöbelgi.infon tulevien pentujen listaa…..  Tammikuussa yksistään on astutetaan kahdeksan pentuetta. Ja viime vuonna tuli pentueita myös ihan mukavasti. Toivon hartaasti että kaikille tuleville malipenneleille löytyy oikeasti HYVÄT ja SOPIVAT kodit…. Ettei käy niin  että muutaman vuoden päästä meillä on malirescue toimintaa käynnissä oikein laaja-alaisesti. En jeesustele tässä asiassa. Onhan niitä omia kasvattejakin ollut kotia hakevien listoilla ja on tullut myytyä pentuja ns. vääriin paikkoihin. Sitä  kadunkin ja olen yrittänyt olla esim. viimeisen pentueen tiimoilta vieläkin tarkempi. Tuntuu siltä että olen onnistunut hankkimaan C-pennuille ihan vastuulliset ja hyvät kodit.

Mutta joo, palataanpa vastuulliseen kasvattamiseen….. Mitä se voisi olla ? Se, että toimitaan vastuullisesti ei liikemaailmassa tarkoita sitä, että toiminta ei olisi kannattavaa bisnestä. Tai että vastuullisuus maksaisi lisää. Se on oikeiden valintojen tekemistä, vastuunkantamista niin ympäristöstä kuin omista tekemisistäänkin. Jotta voisi sanoa olevansa vastuullinen kasvattaja, se mielestäni pitää sisällään muutamia asioita:

• ole rehellinen niin itsellesi kuin muillekin. Yksikään koira, jalostukseen käytetty tai ei käytetty koira, ei ole täydellinen. Mitä se kertoo, kun aina vaan jollakin on niitä ”sadan” pisteen koiria, jotka eivät kuitenkaan näy kisakentillä.
• Yritä etsiä jalostukseen mahdollisimman terveet koira, joilla on vähintään riittävät ominaisuudet harrastamiseen.
• Kerro yhdistelmästäsi rehellisesti, miksi juuri tämä yhdistelmä,perustele. Millaisia koiria oletat yhdistelmästä tulevan.
• Ole tarkka pennunostajien suhteen. Älä myy koiraa vain saadaksesi pennut äkkiä pois. Pidä niitä mieluummin vaikka 10 viikkoisiksi ja etsi parhaat mahdolliset kodit. Silloin voi olla melkoisen hyvillä mielin, siitäkin huolimatta, että elämäntilanteet muuttuvat ja pentu voi vaikka palautua.
• Kanna vastuuta kasvateistasi. Takuun ja tuen pitää jatkua pidemmälle kuin auton perävalojen kantamaan.  Ole tarvittaessa läsnä, auta, neuvo, opasta vaikka sinulla voikin olla kiireitä omassa elämässä.

Listaa voisi varmaa kehitellä aika loputtomiin…. Mitä enemmän asiaa miettii sitä enemmän tulee kaikkea tärkeää mieleen.

Seuraava hyppäys voisi olla mitä on vastuullinen koiranomistaminen, mutta jääköön se toiseen kertaan 🙂  Kaiken paasaamisen ohessa, relatkaa ja nauttikaa yhdessäolosta <3  Niin me ainakin tehdään !!

Kuinka hienosti Juha Kares omassa Blogissaan paketoi vuoden 2015. Osaisinpa kirjoittaa yhtä fiksusti…… No, en osaa joten käykää lukemassa taas jotain fiksua linkistä http://chicchoix.com/blog/?p=5730

Vuosi 2015 on ollutta ja mennyttä. Se on historiaa, se mitä tapahtui on tapahtunut eikä se murehtimalla / märehtimällä enää muuksi muutu. Muutama koe tuli käytyä ja jotakin tuloksia tehtyä. Isoimpana saavutuksena heti vuoden alussa saatu TVA titteli Tikulle. Siihen titteliin se TOKO sitten tyssäsikin. Mielenkiinto uusien liikkeiden sekä muiden lieveilmiöiden vuoksi on lajista poissa. En sano etteikö enää koskaan, mutta nyt on ollut kyllä pitkä tauko. Ehkä se sitten taas alkaa kiinnostamaan jos / kun löytyy hyvä ja motivoiva tokoporukka jostain. Kyllähän Tikussa kapasiteettia on vaikka mihin, treeniseura vain puuttuu.

Hilulla oli ehkä paras agility vuotensa tähän mennessä, vaikka se joutuikin kaksi kuukautta olemaan kisatauolla, silti se sai EO rankigissa ihan hyvät pisteet 104 ja sijan 14. Ei jäänyt EO paikka kovin monesta pisteestä kiinni, eikä me kyllä sitä alkuvuodesta edes ajateltukaan. No, FMBB joukkuepaikka tuli ja Ranskan reissua pukkaisi toukokuuksi.

Muuten koirarintamalle ei mitään ihmeitä kuulu. C pennut syntyivät loppuvuoteen ja kaikille löytyi vielä hyvät kodit niin mikäs sen mukavampaa. Kotiin jäi pieni Cänä tyttö. Ja kyllä noiden pentujen kanssa vaan on antoisaa touhuta. Nyt odotellaan treenimotivaatiota että pääsisi pennun kanssa jotain pientä puuhastelemaan.

Kiitos ihan kaikille Ystäville, treenikamuille, pennun omistajille, työkavereille jne…. Kiva että ollaan jaksettu törmäillä ja touhuilla. Spesiaali kiitokset Team Limppusille sekä Katjalle. Olitte suurena apuna pentuprojektissa. Jatketaan tulevana vuonna samaan malliin 🙂

Kiirettä on pitänyt kun on Blogi jäänyt kokonaan päivittämättä. Korjataan tämä asia nyt pitkähköllä päivityksellä……..

Itsenäisyyspäivänä C-pennuilla omistajineen oli ensimmäiset ”pentutreffit” . Kaikki 10 pentuja omistajineen pääsi pyörähtämään paikalla; tai no Kim oli Thaimaassa mutta Leia edusti hyvin ilman Kimiäkin 🙂  Oltiin Riihimäen seudun kennelkerhon majalla. Ensin pennut saivat ulkona telmuta sen suurimman virran pois ja voi sitä riemua !!  Tarkoitus oli kuvata kaikki pennut yksinään mutta kun keli oli mitä oli (pimeää ja vesisadetta) niin ei kaikista saatu kuvia… Lorun oma ihminen eli Jasmine oli luvannut kuvata pennut ja hienoja otoksia tulikin … Tässä linkki kuviin  http://bitey.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat/Jusard’s+C-pennut+061215/

Iso Kiitos vielä Jasminelle !

Pentujen temmellyksen jälkeen oli tarjolla pentujen omistajille pieni joululounas…. Laatikoita, kinkkua, salaattia jne… Eikö meillä ollutkin vaan hieno Itsenäisyyspäivä 😉  

Ruokapöytäkin oli runsas, kuvassa ei vielä ruuan ruokaa……

Tapaamisen jälkeen jäi hieno fiilis. Vaikka pentuaika on nyt joitakin pentuja omistajineen koetellut ripulin muodossa niin hienosti pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet. Kaikki tuntuu olevan OK. Omistajat ovat tervejärkisiä ja yhteistyökykyisiä, mitäpä sitä muuta toivoisi. Jos tämä porukka vaan pysyy kasassa niin kyllä saa jatkossa kivoja treenejä ja koulutuspäiviä aikaiseksi !! Alustavasti olikin jo puhetta että keväällä maalimiehet testaavat kaikki pennut ja samalla aloitetaan agilityharjoitukset Vesa opissa.

Leia on tosiaan ollut meillä hoidossa. Kyllä on ollut kiva seurata miten Cänä ja Leia toistensa seurasta nauttivat. Peto on nyt loppuaikana toiminut seuranpitäjänä ja hyvin tulee kolmikko toimeen. Itse kävin Aikun kanssa kolmen kuukauden tauon jälkeen agikisoissa ja tottakai pennut oli mukana. Leia syttyi lajiin HETI. Ohessa Vesan ottama kuva tulevaisuuden agitykistä. 

Kisakirjat hommattiin  Leian lisäksi myös Cänälle ja Kinalle 🙂  Varsinaisia tulevaisuuden toivoja ….   😀

Hieman on haikea olo ….. Kun Comedienne ja Clarissa olivat meillä yli yhdeksän viikkoisiksi niin sitä jotenkin tottui niihin pikku vipeltäjiin. Nyt kun kotona on enää Candy niin tuntuu jotenkin hiljaiselta.  Kaikki pennut ovat saaneet hyvät kodit – ja se lämmittää mieltä kyllä.  Kerrataankin tässä mihin pennut ovat menneet ja millä nimillä niitä kylillä huudellaan 🙂

Ensimmäisien joukossa lähtivät pojat Criminal, Colt ja Caterpillar. Criminal on nykyään Kentsu ja asuu Turengissa Heidin ja Mikan laumassa. Laumaan kuuluu myös 6 v Jusard´s Bullet eli Ellu ja sakemanniuros Roki.  Colt on nykyään Frank ja hän lähti ihan Helsinkiin asti ilahduttamaan ainoana koirana Marian ja Janin elämää. Caterpillar tottelee nimeä Repo ja on Jyrkin koirana Askolassa. Repo pääsi isoon sakemannilaumaan edustamaan malinöösejä.

Sitten taisikin lähteä aika samoihin aikoihin Caspar ja Cinnamon. Caspar lähti isukkinsa Tarmon luo Porvooseen ja Marika huutelee häntä nykyään Urhona. Cinnamon lähti myös isoon laumaan. Porissa Taru huutelee cinnamonia Kina nimellä.

Lila tyttö joka sai nimekseen Comtesse löysi lopulta arvoisensa kodin Vantaalta. Kaverikseen hän sai parson pojan ja nimikin vaihtui Tessaksi.  Cruella lähti Kimille ja Marille aluksi vähän niin kuin kokeeksi. Iso on lauma Kimilläkin ja onhan siellä täti Hilukin. Cruellaa Kim ja Mari kutsuvat Leia nimellä.

Viimeisinä lähtivät tytöt sininen ja punainen reilun 9 viikon iässä. Síninen Comedienne lähti Jasminen luo Järvenpäähän ja siellä seurana on myös kääpiösnautseri poika. Comedienne sai hienon nimen ja Jasminen huhuileekin häntä nyt Loru tyttönä. Punainen tyttö lähti Hämeenlinnaan tutulle Jonnalle beuceronien kaveriksi. Tämä Clarissaksi kutsuttu tyttö sai kutsumanimekseen Nerin. Hyvin kuulemma uutta nimeään jo ”tottelee”.

Kotiin jäi siis Candy. Pieni hörökorvaeläin jota myös Cänä-Andyksi tai Cänäksi kutsutaan.

Nyt toivotaan että pennuilla elämä lähtee sujumaan hyvin eikä palautuksia tulisi. Jos joku pennusta haluaa, syystä tai toisesta, luopua niin meillä on aina paikka. Tietenkin on. Vastuu näistä lapsista on vielä vuosia. Toivotaan että yhteistyö pennun omistajien kanssa on vähintäänkin kohtuullista, mielellään tiivistä. Kaikki pennut jäivät ihan mukavan matkan päähänkin joten toiveissa on että näitä näkee sitten yhteisillä treenipäivillä !

Hyvää matkaa kaikki Rakkaat C-pennelit. Olette ihania, reippaita pieniä malinoisin alkuja. Älkää riivatko uusia omistajianne – älkää ainakaan kamalasti 🙂

Eilen Comtesse pääsi uuteen kotiinsa Vantaalle. Ihan perhe otti tulokkaan innoissaan vastaan. Varsinkin perheen parson poika oli jopa riehakas kun sai  tytön kaverikseen. Comtesse ei ihan heti lämmennyt Milon lähentelyille mutta eiköhän niistä kaverit tule. Tänään huomasin Facebookista että Comtessella on aika hienosti alkanut taival uudessa kodissa.  Alla oleva kuva on uuden omistajan FB seinältä…. toivottavasti Kari ei pahastu että nappasin kuvan sieltä ! Mutta jotenkin kuva on vaan niin mahtava !!

Kotona on vielä kaksi pientä ja pirteää malinöösityttöä. Kasvavat kovaa vauhtia, menoa riittää. Etsin tytöille aktiivista ja liikunnallista kotia. Mielellään harrastavaan paikkaan, ehkä TOKO tai agilityharrastajalle. PK- lajitkaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Jos kiinnostuit näistä söpöläisistä niin pistä viestiä pehkonen.s@gmail.com tai koita saatko puhelimella mut kiinni       040 827 5991 / Sari

Jo kotinsa löytäneillä pennuilla menee hyvin. Ensimmäisinä lähteneet Criminal (Kentsu) , Colt (Frank) ja Caterpillar (Repo) ovat sopeutuneet uuteen elämään paremmin kuin hyvin. Samoin myöhemmin lähteneet Caspar (Urho)  ja Cinnamon (Kina) ovat rakkaita perheenjäseniä uusissa perheissään.  Ihanasti on tullut myös kuvia näistä pienistä malinoisin aluista.

Repo on reipas pikku työkoira… Jyrkillä aina mukana töissä.

Urho meni Marikalle ja on täysin sopeutunut. Myös Tarmo on ottanut poikansa hienosti vastaan.

Kentsu meni laumaan jossa jo oli Jusards malinois Ellu sekä saksanpaimenkoira uros Roki. Hienosti ottivat nämäkin isot koirat pienen tulokkaan vastaan. Aluksi on kuitenkin turvallisin tutustua portin läpi, kiinnostus on molemminpuolista 🙂

Viimeisenä laumasta on lähtenyt meillä Pikku Hiluksi kastettu Cinnamon josta uudessa kodissa tuli Kina. Kina on osana suurempaa laumaa  sillä uudessa kodissa on kolme basenji narttua sekä pari uroskoiraa…. Hyvin on kuitenkin kaikki mennyt ja Kina on mieluisa lisä laumaan.

Rakkaita ovat omistajilleen – ja niin pitää ollakin ! Vielä meillä on kotona kolme pientä pirteätä malinoisin alkua jotka odottavat sitä omaa, loppuajan kotiaan. Ihan mihin vaan näitä pieniä riiviöitä ei voi myydä sillä jo nyt olen huomannut että näillä pennuilla on paljon omaa tahtoa, itsevarmuutta, rohkeutta ja uskallusta. Eivät siis  tule olemaan mitään ns. seurakoiria vaan vaativat koulutuksen ja jämäkän omistajan / perheen. Mielellään siis kokeneeseen koiraperheeseen ja sellaiseen jossa etsitään KOIRAA johonkin harrastukseen.  Toivotaan että ihan kaikki viisi jäljellä olevaa pentua eivät jää kotiin 😀

Niin, treenit ja kaikki ovat nyt jääneet täysin sivuun kun on olleet nuo riiviöt pentulaatikossa. Vapaapäivinä ei  ole ehditty treenaamaan mitään, koirien ulkoilutus on hoitunut metsässä juoksuttamalla.

Sunnuntaina 8. marraskuuta kuitenkin lähdin Tikun kanssa kohti jälkipeltoa. Olimme saaneet oman seuran FH kokeesta kisapaikan joten olin ilmoittanut Tikun kisaan. Silloin olin siinä uskossa että ehdimme vähän tuota FH jälkeä treenaamaankin mutta mitä vielä, kaksi kertaa kävimme pellolla. No, ajattelin että ei se mitään ota jos ei annakaan ja rohkeesti vaan mukaan. Aamulla ajelimme Askolaan ja siellä ilmoittauduimme ja arvoin meille päivän viimeisen jäljen. Niin tietenkin, saisin siis jännittää koko aamupäivän…. Olosuhteet oli kyllä aivan ihanteelliset, pieni sumuinen sade, kostea nurmipelto eikä juurikaan tuulta. Mietin että ei ainakaan olosuhteita voi syyttää jos tulos jää saamatta. Luotin kyllä että Tiku jäljestää mutta ne harhat pelotti. Yhtään kun ei niitä treenattu….Lopulta oli sitten minun vuoro lähteä ilmoittautumaan ja laittaa koira paalulle. Tiku lähti tosi hyvin, ehkä oli pikkuisen ”innokas” siinä alussa.Hieman nenä kävi jäljen molemmin puolin mutta koira pysyi koko ajan jäljen päällä. Tuntuma koiraan oli hyvä. Kulma OK, sitten odottelin vähän esinettä kun muilla oli ollut aika pian ekan kulman jälkeen esine. Mutta meilläpä ei ollut esine siinä kulman lähellä. No lopulta se eka esinekin löytyi, nopeasti Tiku meni maahan mutta sitten innoissaan käännähti vinoon kun piti minulle oikein näyttää että tänne ja pian, täällä se on.  Itseasiassa Tiku teki tuon saman virheen (vino asento) kaikilla neljällä esineellä. Esine kyllä etutassujen välissä korrektisti mutta koira vinossa. Näistä meni piste joka esineellä.

Muuten jäljen ajo tuntui hyvältä, paikoitellen Tiku ajoi jopa erinomaisesti jälkeä. Harhoja en itse nähnyt eikä Tikukaan niihin reagoinut. Kulmat meni ilman pyörimisiä ja paikoitellen ajoi todella keskittyneesti ja syvällä nenällä. Mä vaan lompsin kävelemään siellä liinan päässä ja yritin hengittää. Pitkä on kyllä tuo FH jälki mutta usko ei loppunut ajamiseen koska Tiku oli niin hyvällä fiiliksellä. Lopulta tulimme lähelle lähtöpistettä ja siinä oli se neljäs esine. Voi vitsi mikä riemu ! Mun ihana rehellinen malinöösi selvitti jäljen vaikka yhtään ei oltu treenattu ja muutenkin koira oli viime aikoina jäänyt totaali paitsioon mun huomion suhteen. Tiesin että kyllä koulari tulee mutta oli kiinnostava kuulla tuomarina toimineen Ari Kansikkaan arvostelu. Yllätyin iloisesti kun kuulin arvostelun ja varsinkin kun hän ilmoitti pisteet: 89 pistettä ja FH 1 koulutustunnus. Jiihaaa !!! Kyllä nyt voidaan hyvällä mielin jäädä sitten talvilevolle ja keskittymään niihin toukokuun FMBB kisoihin ja Ranskan reissuun. Pitäisi alkaa hiomaan niitä uusia EVL liikkeitä jos meinaa sinne  MM kisoihin lähteä.

Tässä me reteesti ja onnellisina kuunnellaan arvostelua 😀

Tässä vielä koko kisaporukka onnellisina. Kiitos talkoolaisille ja jäljenpolkijoille !    Hyvä T. O. P. K-9