Kuva yllä kertoo enemmän kuin tuhat typerää sanaa ! Ja tuo sylissäni olevan Tarmon ilme 😀 Onnellisia taidetaan olla molemmat !
Mutta joo, minä tässä jo epäilin Tarmon sukupuoliviettiä (hyi häpeä) kun Tarmo vain on ollut Herrasmies !! On kosiskellut Harua kiihkeästi kolme päivää ja nyt kun juoksujen alusta oli 14 päivää niin Tarmo alkoi tositoimiin. Tänään sitten tapahtui !!
Kun kyseessä on kaksi ensikertalaista ja malia niin mitä muuta voi alkuun odottaa kuin kovaa yritystä ja sitten epäonnistumista. Tarmollakin oli kovaa yritystä, milloin päähän ja milloin kylkeen. Lopulta päästiin jo vähän ”sinne oikeille alueille päin” mutta siinäkin kävi sitten niin että ainoa joka sai osumaa olin minä ja mun housut 🙂
Kun siinä pääsi käymään tuollainen huti tilanne niin pistettiin Tarmo lepäämään ja Haru autoon. Siinä sitten ihailtiin Tarmon emännän kasvimaita ja syötiin mustaherukoita – eli kulutettiin aikaa ! Lopulta otettiin koirat ja mä lähdin niiden kaa kävelylle.. Voi hemmetti, pariskunta siinä nätisti tallusteli päivälenkillä, ei aikomustakaan tehdä penneleitä ! Ei Tsiisus !! No, mentiin takas pihaan ja sittenhän alkoi tapahtua.. Tarmo tarmokkaasti jälleen yritti menemään mutta ihan väärään paikkaan, onneksi oli apureita paikalla niin sain auteltua Tarmoa sen verran että se ”oikea suunta” löytyi !! Jihaa ja niin ”SE” tapahtui, koirat jäivät kiinni eli ”nalkkiin” ja molemmat olivat nätisti. Ei tarvittu pakottamista eikä kuonokoppia. Uskomatonta tosiaan on se, että Tarmo antoi minun, ihan vieraan ihmisen, olla siinä mukana. Eikä Tarmoa todellakaan tarvinnut varoa, niin oli Gentelmanni Hän! Lipaisipa minuakin poskesta siinä kiinnivaiheen aikana 🙂 Myös Haru oli tavoilleen uskollisesti nätisti, kiltisti ja helppo! Hän tarjosi ja seisoi paikoillaan. Ei rimpuillut ei näyttänyt hammasta ei mitään sellaista … Lopulta kun koirat pääsivät irti niin Tarmo nautti elämästä piehtaroimalla nautinnollisesti ja Haru kiikutettiin suoraan autoon (jotta ei mene pissille tms.)
Toimenpide oli siis koirille ehkä ihan mukava. Meille ihmisille se oli tuskaa kaikesta ilosta huolimatta. Koirat kun päättivät tehdä aktinsa suoraan kusiaispesän päällä…. Ja juu, ne kusiaisethan sitten kiipeili meidän jalkoihin ja housuihin ja ne kuulkaa ihan PIKKUISEN pisteli ja poltteli… Me vuorottelimme siinä koirien pitämisessä ja jokainen vuorollaan irrotteli kusiaisia nilkoistaan ja koirien jaloista ja päästä ym. Vielä kotimatkallakin oli tunne että niitä saamarin polttiaisia menee pitkin vaatteita … mutta mitäpä sitä ei tekisi… Huomenna ehkä yritämme saada aktin tapahtumaan muualla kuin siellä kusiaispesässä !!
Yhtä kaikki, astutus numero yksi on tapahtunut, täysin luomuna, ilman sen kummempia virityksiä. Kiinni pidimme varmuuden vuoksi sen ”nalkissa olon ajan” ettei kummallekaan koirista vain tule mitään traumoja tms. Muuten en eivät meitä ihmisiä siinä apuna tarvinneet… Jäi kaikinpuolin hyvä mieli… Ja nyt sitten saamme odotella ja jännittää että onnistuiko se astutus sitten kuitenkaan…
Mutta tätä se on, se koiran kasvatus ! Ja sitten kun ne pennut syntyy ja lähtee omiin koteihinsa niin sittenhän se kasvattaminen vasta alkaa.. Kasvatetaan koiria ja niiden omistajia niiden yhteiselle taipaleelle. Miettikää hei, jos pentuja tulee niin mulla on kotona, 14 v. vanha IsoIsoIsä Pauli, Isoisä Tiku ja ehkäpä pojantyttären tytär. Sanotaan että kasvattaja joka on valmis jättämään itselleen ns. omaa kasvatustyötään tai kasvattiensa jälkeläisiä luottaa valintoihinsa. No, sen kertoo sitten tulevaisuus. Voihan olla että aina valinnat ei osu kohilleen mutta jos ei yritä ei voi onnistua !!
Tässä vielä kuva kun Tarmo putsasi (useaan otteeseen) Harun korvat
Ja tässä se idyllinen luomumetsä jossa astutus tapahtui, harmi vaan että just kusiaispesässä 😛