Noo, kyse on siis vain pienestä Sankariteosta mutta mulle se merkitsi paljon ! 

Olimme siis tänään metsälenkillä, muualla kun emme voi vielä oikein liikkua tuon karanteenin takia. No,käytiin viemässä peuroille ym. metsäneläville leipiä. Otin autosta ensiksi vain likat (Ollin ja Hilun ) mukaani kun matkaa oli pellolle aika reippaasti. Molemmille tietty tutit suuhun. Hilulle annoin kalliin magneettipatukan kun ei muutakaan ollut siinä käden ulottuvilla. 

Joo, niin mentiin metsän läpi keskelle isoa peltoa ja kaadettiin leivät sinne. Samalla Hilu tulee mussuttamaan leipiä ja huomaan että patukkaa ei enää olekaan Hilulla…. Arrrgh ! Aloimme siis etsimään kuumeisesti kallista patukkaa. Puoli tuntia hirveessä viimassa yritettiin  löytää patukkaa mutta oli lopulta luovutettava ja palattava autolle. 

No, koska mä harvoin annan periksi ihan noin vaan niin otin sitten käyttöön pläään B:n. Riskillä ajoin autoni lähemmäs jotta matkaa ei olisi niin paljon. Niin taas tarvottiin pellolle tällä kertaa Mimmin ja Paulin kanssa. Mimmi hyökkäsi heti leipien kimppuun  joten annoin Paulille käskyn etsi lelu ja huidoin epämääräisesti  ympäri peltoa…… Paappa laittoin nenän lumeen ja lähti juoksentelemaan ja etsimään. Aika pian se merkkasi mulle paikan reilun 5 metrin päästä leipäkasaa. En ihan heti uskonut sen löytäneen joten kehoitin vielä etsimään ja taas se merkkasi sen paikan mulle. No,kahlasin  katsomaan ja hädin tuskin oli näkyvissä jotain mustaa. Kuopsaisin lunta ja JES, siinä oli kallis patukka ! Voi sitä riemua; Pauli sai palkinnon ja minä niin hyvän mielen !!

On se vaan kone  Kohta mittarissa 13 vuotta ja edelleen nenä pelittää sekä työmotivaatio on kohdallaan…. Pauli Rakas ……