Torstaina 30. tammikuuta päästiin vihdoin kelkkailemaan. Kun muu lauma oli sairastellut sitä kennelyskää niin otin vain Ollin juoksemaan, se kun on ollut täysin oireeton koko ajan. Tiku ei enää köhi mutta on vielä hetken ns. toipilaana ja karanteenissa.
Facebookissa useat kaverit oli jo muutamia päiviä sitten hehkutelleet kelkkailu jutuillaan ja sain tietää, että jäät ovat hyviä paikkoja kelkkailla. Tiet kun ovat vielä liian vähälumisia ja saattaa hiekkaan meno töksähtää ikävästi. Hetken piti miettiä että mistä löytyisi sopiva järvi jonne mennä testailemaan kelkan luistoa. Muistin että ihan kauppareissun varrella on ehkä sopiva paikka, Valkjärvi nimeltään. Sinne siis !
No, kävin ensin yksinäni kelkkaa testaamassa, hiukan liukkaalta se alusta tuntui kun lumi oli sellaista ohuehkoa puuteria eikä sitä siellä jäälläkään hirmusti ollut. Sen verran kuitenkin että hain Ollin autosta. Kuten arvelinkin Olli sekosi täysin ! Haukkui ja riekkui kuin nuori malinöösi 🙂
Kyllä se sitten sen verran rauhoittui että sain vetonarun kiinni valjaisiin ja sitten MENTIIN !!
Aluksi hankalaa oli se, että edessä oli täysin valkoinen horisontti, ei siis mitään reittiä / ränniä mitä pitkin juosta. Nopsaan Olli kuitenkin hokasi että eteenpäin vaan. Kyllä oli hienoo !!!
Noin neljä kilsaa me kelkkailtiin ihan yksinämme siellä järvellä. Kunto oli molemmilla toooodella huono mutta me mentiin loppumatka ihan rauhakseen. Jos nyt pääsee vaan kelkkaileen säännöllisesti niin eiköhän me taas kuntoon päästä.
Tässä hieman fiiliksiä ekalta kelkkareissulta 🙂
Talven riemuja
Olli kelkkareissun päätteeksi, näkee että kivaa oli 🙂
Tuolta me tultiin, pysähdyttiin hetkeksi ja jatkettiin menoa kun tilaa oli !
Rauhallista oli……