Sitä tää mun elämä nyt on jo hetken ollut.  Pieni selitys jotta nekin jotka ei ihan hyvin mua tunne tietää mistä  puhun 🙂                                Eilinen päivä oli työpäivä eli aamulla kasiin töihin ja kolmelta kotiin. Kotona söin ja menin nukkumaan koska meillä on duunipäivän perään aina myös yövuoro. Heräsin klo 20 ja kattelin telkaa hetken ja sit oli aika pakata työreppu  ja muut kamat eli vaihtovaatteet. Töihin lähdin puoli kymmenen Olli ja Tiku mukana. Kävin koirat juoksuttamassa enne töihin tuloa ja nyt ne on nukkuneet yön autossa. Onneksi ei ole kovin kylmä – tosin sen verrran viileää että onneksi laitoin koirille lämppärin autoon puhaltamaan. Pari kertaa yön aikana yleensä käyn ne ulkoiluttamassa ja katsomassa että kaikki on hyvin.

Nyt kello on 06:00 sunnuntai aamuna ja se tarkoittaa sitä että kahden tunnin päästä lähdetään ajelemaan kohti Vantaata. Matkalla käyn juoksuttamassa koirat jossain, kun joutuvat sitten taas olemaan autossa. Vantaalla on SBPKY:n johtokunnan kokous.

Vantaan kokouksesta ajelemme Riihimäkeen jossa alkaa klo 16 TOKO harjoitukset. Tämän takia mulla on nyt noi TOKOkoirat mukanani – siis että ehditään varmasti treeneihin. Treenit kestää klo 18 asti ja sitten siitä päästään vihdoin kotiin ! Rankkaa reissaamista mutta ollaanhan me tähän totuttu. Ja kun nyt kesää kohti mennään niin tämmöistä se tulee taas olemaan !!  Hullun touhua mutta mä tykkään 🙂  toki joskus on raskasta ja väsyttää kun aina ollaan vaan menossa. Joskus tulee mieleen että pitäisi varmaan karsia näitä menoja kun kerran duunikin on vuorotyötä jossa pitkiä vuoroja.  Näillä taidetaan kuitenkin mennä niin kauan kuin jaksetaan 😉 Katsotaan nyt sitten onko kokouksen jälkeen mitään ilmoiteltavaa ja kirjoitettavaa tänne Blogiin 😛

Niinpä niin. Olli oli jotoisena vuonna peräkkäin Riihimäen Seudun kennelkerhon paras TOKOkoira 🙂  Samalla yhdistys muisti Ollia valioitumisesta TVA pokaalilla.  Olli on ensimmäinen koira jonka kanssa olen saavuttanut TVA tittelin, toivon kovasti että Ollin poika Tiku olisi sitten se seuraava TVA koirani 😉 Siihen tosin menee vielä pari vuotta ennenkuin poika kisaa EVL luokissa.

Olli jatkaa vielä kisaamista ja ehkä me asetamme tavoitteeksi sen kolmannen kiinnityksen tuohon kiertopalkintoon….  😉

Käytiin eilen ihan pikapikaa treenimässä hallilla TOKOliikkeitä.  Ajattelin keskittyä nyt vaan niihin uusiin liikkeisiin joita pitäisi hioa; varsinkin jos mennään sinne FMBB2014 kisoihin…….

Aloitin sillä kivalla merkillä ! Tiku tykkäsi juosta merkille ja palkaksi sai pallon. Ihan vielä se ei aina mene ihan merkin taakse asti tai jos menee taakse niin ei ole aivan korrektisti siinä merkin takana. Näitä vaan pitää vahvistella ja palkkailla vain oikeasta suorituksesta. Tiku onneksi kestää toistoja 😉

Merkin jälkeen ajattelinkin sitten heti mennä vaan hurjasti eteenpäin. Eli lähetys merkille ja siitä lähetys ruutuun. Juu-u, sillein vaan ihan kisamaisesti. Ihme ja kumma kyllä se onnistu, ekalla tosin piti merkillä antaa kaksi käskyä ruutuun (ei meinannut millään uskaltaa lähteä ruutuun) mutta sitten se jo sen hokasikin ja loput merkiltä lähetykset oli OK.

Sitten otettiin tunnari. Tiku istumaan ja vein itse 15 metrin päähän tunnarit. Oma oli kolmas oikealta. Hienosti haisteli, löysi oman, nappasi sen suuhun ja toi mulle. Tätä ei sitten jäätykään hiomaan vaan pallo palkaksi ja keräsin tunnarit pois.

Väliin kolme metallinoutoa joissa ei ollut mitään huomauttamista…. Ihme että kisassa ei tuonut metalli kapulaa, mikä lie ajatuskatko pojalle tuli.

Lopuksi sitten tehtiin ohajttua noutoa. Voi että se on vaikea 🙁  Seurautin Tikun merkille ja jätin seisomaan. Vasen haettiin kolme kertaa ja aina upea onnistuminen. Sitten ajattelin ottaa oikealta hakua. Koira merkille ja siitä vahva ohjaus oikealle, mutta ei se nyt oikein onnistunut….. Kaari ei ole riittävä oikealle puolelle ja siksi menee keskikapulalle. En antanut nostaa keskikapulaa joten paineistui hiukan. Otettiin sitten toistoja että saatiin pari onnistumistakin. Lopuksi jätti palkkaus ja kamat kasaan.

Tunti näissä pikku treeneissä taas vierähti ja kivaa oli meillä molemmilla. Pääsispä vaan treenilöimään oikein porukalla. Yksin treenaaminen kun ei ole kivaa.

Huh, olipa viikonloppu tämä 22.-23. helmikuuta… Lauantaina pitkä päivä agihallilla kun oli talkoilut ja Hilun kisat perään.  Sitten talkoita jatkettiin vielä sunnuntaina suoraan ansiotyöstä.  Pitkästä aikaa tuli nähtyä myös 1 ja 2 luokkien menoa. Ja alkoi ihan vähän myös omaa juoksujalkaa vipattaa; jospa mekin Aikun kanssa joskus uskaltaudutaan kisaamaan. Kun on seurannut vain kolmosluokkalaisten menoa ja Kimiä varsinkin niin on se oma rima kisaamaan lähtöön noussut ehkä turhan korkealle. Ei musta IKINÄ tulis niin hyvää kun nää huippu ohjaajat joten turha haaskata aikaa treenilöihin. Kisoihin vaan ja tuurilla kohti tuloksia – tai hyllyjä 🙂 Vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava että oli kyllä varsin kirjavaa ohjausta alaluokkien kisoissa……. Ehkä ikävintä oli kuulla erään nuoren naisen kommentti omasta koirastaan: ” Tällä mun koiralla todettiin selässä niitä semmosia luupiikkejä niin ei me enää voida oikein mitään oikeeta harrastella. Onneks on tää agility mitä voidaan tehdä… ” Just joo, spondarithan ei agilityssä haittaa.

Hilun kisoista vielä. Kotona lauantai-iltana  Hilmu kiipesi soffalla syliini vaatien jokailtaisen hierontansa. Kuvassa hierottavana.

Niin siinä kun se rötkötti sylissä huomasin että kisoissa jossain se oli raapinut alaleukansa verinaarmuille. En kyllä yhtään tiedä että missä 🙁    Tässä kuvassa alla se punoitus näkyy hieman.

Ja tässä lötköttely kuvassa se verinaarmu näkyy vähän paremmin. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan.

Yksi toinen juttu kiinnitti sunnuntaina kisahallissa huomioni. Siellä oli yksi kisaaja jolla oli nuori, pentubortsu mukana. Sitä hän siinä hieman treenaili. Ei siinä mitään että on ”turistikoira” mukana mutta kun tuo nuori koira köhi ja yski erittäin kuuluvasti – kovasti vaikutti kennelyskältä 🙁  Ja siellä vaan koiraa treenaili…. Vastuutonta tai jos johtui tietämättömyydestä niin voihan huoh ! No, nyt on taas kisahommat hetkeksi tehty.  Seuraavaksi voi taas keskittyä treenaamiseen 🙂

Olin lupautunut talkoilemaan Hyvinkään hallissa pidettäviin aksakisoihin. Ajatelin että siinä samallahan Hilu voisi hypellä pari rataa ihan niinku huvikseen…. Oma kartturi Kim ei päässyt ohjaushommiin kun oli ansiotöiden vuoro mutta onneksi kaivettiin  yli vuoden kisatauolla ollut Anu ohjaushommiin. Anuhan on se joka Pauli paapan nosti kolmosiin ja on muutenkin noilla maliskoilla kisaillut. Hilu ei vierastanut Anua yhtään; päinvastoin pummas koko ajan vaan lihapullaa ja liehitteli Anua 🙂

Kisapäivä alkoi mini ja medi luokilla joten jätin Hilun kotiin. Kävin sitten päivällä nappaamassa Hilun himasta. Ekana ratana makseilla oli hyppäri. Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea rata vaikka Anua hieman jännittikin. Hilu onneksi on aika pehmoinen ohjattava ja kuuliainenkin. Hienostihan se sit meni. Nollatulos ja sijoituksena 3. Tulos oli jotain -8 alle ihanteen.

Toinen rata oli agirata ja siinä oli pari hankalaa kohtaa. Hyvin se meni mutta harmittavasti taas tuli se vitonen sieltä puomin ylösmenolta 🙁 Nyt on mennyt jo monen monta kisaa niin että ylösmeno on ollu OK, siksi harmittaa että vanha virhe taas toistui. Muuten ihan OK rata.

Kolmas rata oli sitten ihan killeri. Siellä oli ennen A:ta este joka piti hypätä ns. poispäin ja miten saat siihen koiran ilman että se menee renkaalle tai että käy A:n kontaktipinnalla… Anu ratkaisi sen sylkkärillä ja se toimi; harmi vaan että ihan pikkuisen liian aikaisin Anu ”irroitti” Hilun käsistään ja niin se meni ja hyppäsi esteen väärinpäin. Muuten taas ihan OK menoa. Lopussa vielä Hilu putosi puomilta kun ei katsonut riittävästi eteensä. Kisan jälkeen saivat toki suorittaa tuon puomin vielä uudestaan ja ei siitä mitään mörköä Hilulle jäänyt mieleen.

Kiva päivä ! Oli kiva tavata paljon tuttuja ja jutskailla niitä näitä 😉

Niin vain saatiin  pikaisesti väsättyä uudet kotisivut joita ei, toivottavasti ihan heti tarvitse uusiksi laittaa. Edellisten kotisivujen kanssa kun on aina käynyt niin, että ensiksi ne on tehty ilmaispohjille jotka aina kuitenkin muuttuvat maksullisiksi.  Iso työ aina siirtää tietoja ja sitten vielä maksaa useita kymppejä. Usein kyse on myös siitä, että oma tietotaito ei riitä näiden maksullisten webbitilojen ja rakentelujen tekoon. Nyt onneksi löytyi läheltä hyvä Ystävä joka loi tilan ja auttoi sivujen kokoamisessa. Yhdessä tehden meni työpäivät mukavasti 🙂

Nyt yritän itsekseni vielä muokkailla sivustoja informatiivisemmiksi ja lisäillä kuvia jne. Blogi pysyy Blogina ja tänne päivittyy niin ajatukset kuin uutisetkin !! Näin ainakin toistaiseksi; voi olla että sitten kun pentuprojekti napsahtaa eteenpäin  tehdään sille projektille oma sivut / tila ….. Aika näyttää 😉