Tänään oli sovittu tuttujen kaa treffit järven jäälle. Ja mitäs muutakaan kun kikkailua tiedossa. Ne, ketkä ei tiedä mistä toi kikkailu tulee, tässä pari linkkiä ! 

http://www.kainpo.com/tuotteet/kickspark-potkukelkat

https://www.youtube.com/watch?v=zP6azhO6oE4

Toi koirakelkkailu tai mitä se nyt onkaan on vaan niin siistiä menoa ! Ja heti ei tietenkään tarvii ostaa kallista kelkkaa, se ihan perinteinen potkurikin käy, ainakin alkuun 😉 Kun vauhti ja into kasvaa niin sit suosittelen tuota ihan oikeaa Kikkaria.  

Mutta joo, tänään käytiin järven jäällä kikkailemassa. Mukana oli kaverit dobbereitten kanssa. Mä lähdin ensiksi Ollin kanssa Herolle jänikseksi ja hyvin meni vaikka oli tosi nahkee lumi ja paljon lunta. Sinne vaan pikku lenkki, kelkka ympäri ja takas. Parasta baanaa oli moottorikelkan jättämä ”latu”.  Olli väsähti aika nopsaan, mutta tsemppas taa autolle päin eli kirittämällä löytyy vielä vähän voimia 🙂 

Sitten vaihdettiin koiria. Mä otin Tikun (eka kertaa tänä talvena kelkan eteen) ja Niina otti Milan. Tiku lahti hemmetin hyvin ja mentiin lujaa, Mila ei oikein lähteny perään joten pian pysäytin Tikun. Siinä tovi mietittiin ja Niina lähti Milan kaa takas ja mä jatkoi Tikun kaa vielä eteenpäin.Tiku lähti taas tosi hyvin ja siististi ! Hetki mentiin, pysäys ja kelkka ympäri.  Takasin päin Tiku veti vähän laiskemmin mutta käskytin se vetämään ja hyvin se vastas! Ohitti hienosti Samin, Niinan ja Milan ja veti mut melkein autolle asti 😛   Tiku on PRO !!

Sit lähdin kotiin vaihtamaan koirat. Otin Hilun ja Pedon. Ja takas jäälle. Otin molemmat mukaani, ajattelin että juoksevat sovussa kelkan edessä, Hilu opetaa Pedon ja siinä se on. No, sehän ei nyt mennyt ihan noin !! Ensin Hilu tuli pois huskyvaljaista. Sitten ne kähisi siinä hetken. Sitten puin Hilulle valjaat ja sain sen lähtemään vetoon niin Peto kaatui kelkan eteen. Siitten taas siinä kähistiin hetki. Lopulta päästin Hilun kokonaan irti ja innostin Pedon lähtemään Hilun perään. Se toimikin – hetken ! Hilu lähti ”ladulta” sivuun ja sinnehän Petokin poukkas….. Noo, saatiin kuitenkin semonen parin kilsan lenkki tehtyä ja ajoittain Peto veti tosi hyvin kelkkaa. Se vaan tarvii jonkun jäniksen. No. onkse ihmekään, koira joka on ekaa kertaa kelkan edessä ei voi todellakaan tajuta mistä on kyse !! Mut joo, mä tykkäsin <3 siitä saa aikamoisen pelin vielä kun sillä on tuota massaakin varmaan lähemmäs neljäkymmentä kiloa :-P 

Loppu hyvin kaikki hyvin ! Nyt kotona on kovin hiljaista – vetokoirat nukkuu umpi unta ! Ja mullakin tuntuu kropassa että jotain on tullu tehtyä. Se vaan on parasta talviurheilua mitä mä tiedän 😀

Käytiin perjantaina treenilöimässä kun mahtava tilaisuus saatiin. Päästiin nimittäin meille uuteen ja lämpöiseen halliin tokoilemaan. Otin Ollin mukaani koska karenssi alkaa olla ihan lopuillaan ja Olli on ollut koko ajan terve. 

Tein Ollin kanssa kaikki EVL liikkeet (no, yksin en viitsinyt paikallaoloja ottaa) ja ne meni tosi hyvin. Seuraamisessa näkyi että outo paikka vähän jänskätti, piti pälyillä normaalia enemmän ympärilleen. Kauko toli hienot, ei liikkunut yhtään ja oli skarppina. Metallinoudossa hyppy tuotti ongelmia, ei meinannut millään hypätä takaisin päin tai sitten jätti kapulan. Kisassa täytyy kapula heittää lähelle estettä muuten Olli ei sitä älyä hakea. Lopulta saatiin tähänkin onnistuminen. Tunnari oli hieno enkä sitä sitten jäänyt hinkkaamaan. 

Ohjatussa, joka on meille vaikea, tein kaksi kertaa vasemman. Molemmilla kerroilla hienosti haki. Lopuksi vielä haetutin oikean ja sekin sujui. Luoksetuloissa oli vauhti hukassa :-/  tein sitten lopuksi vielä ihan läpijuoksuja että sain vauhtia liikkeeseen !! Ja treenit päätettiin hienoon ruutuun. Se on yksi Ollin bravuureista 🙂

Hyvä mieli jäi treeneistä – vaikkakin koiran vaisuus jäi ihmetyttämään. No, jos se vielä kotihallissakin on vaisu niin sitten pitää asiaa alkaa tutkimaan. Ettei vaan alkais jo nyt tekemään juoksuja  ….  !!!!

Torstaina 30. tammikuuta päästiin vihdoin kelkkailemaan. Kun muu lauma oli sairastellut sitä kennelyskää niin otin vain Ollin juoksemaan, se kun on ollut täysin oireeton koko ajan. Tiku ei enää köhi mutta on vielä hetken ns. toipilaana ja karanteenissa. 

Facebookissa useat kaverit oli jo muutamia päiviä sitten hehkutelleet kelkkailu jutuillaan ja sain tietää, että jäät ovat hyviä paikkoja kelkkailla. Tiet kun ovat vielä liian vähälumisia ja saattaa hiekkaan meno töksähtää ikävästi. Hetken piti miettiä että mistä löytyisi sopiva järvi jonne mennä testailemaan kelkan luistoa. Muistin että ihan kauppareissun  varrella on ehkä sopiva paikka, Valkjärvi nimeltään. Sinne siis !

No, kävin ensin yksinäni kelkkaa testaamassa, hiukan liukkaalta se alusta tuntui kun lumi oli sellaista ohuehkoa puuteria eikä sitä siellä jäälläkään hirmusti ollut. Sen verran kuitenkin että hain Ollin autosta. Kuten arvelinkin Olli sekosi täysin ! Haukkui ja riekkui kuin nuori malinöösi 🙂
Kyllä se sitten sen verran rauhoittui että sain vetonarun kiinni valjaisiin ja sitten MENTIIN !! 
Aluksi hankalaa oli se, että edessä oli täysin valkoinen horisontti, ei siis mitään reittiä / ränniä mitä pitkin juosta. Nopsaan Olli kuitenkin hokasi että eteenpäin vaan. Kyllä oli hienoo !!!

Noin neljä kilsaa me kelkkailtiin ihan yksinämme siellä järvellä. Kunto oli molemmilla toooodella huono mutta me mentiin loppumatka ihan rauhakseen. Jos nyt pääsee vaan kelkkaileen säännöllisesti niin eiköhän me taas kuntoon päästä. 

Tässä hieman fiiliksiä ekalta kelkkareissulta 🙂

Noo, kyse on siis vain pienestä Sankariteosta mutta mulle se merkitsi paljon ! 

Olimme siis tänään metsälenkillä, muualla kun emme voi vielä oikein liikkua tuon karanteenin takia. No,käytiin viemässä peuroille ym. metsäneläville leipiä. Otin autosta ensiksi vain likat (Ollin ja Hilun ) mukaani kun matkaa oli pellolle aika reippaasti. Molemmille tietty tutit suuhun. Hilulle annoin kalliin magneettipatukan kun ei muutakaan ollut siinä käden ulottuvilla. 

Joo, niin mentiin metsän läpi keskelle isoa peltoa ja kaadettiin leivät sinne. Samalla Hilu tulee mussuttamaan leipiä ja huomaan että patukkaa ei enää olekaan Hilulla…. Arrrgh ! Aloimme siis etsimään kuumeisesti kallista patukkaa. Puoli tuntia hirveessä viimassa yritettiin  löytää patukkaa mutta oli lopulta luovutettava ja palattava autolle. 

No, koska mä harvoin annan periksi ihan noin vaan niin otin sitten käyttöön pläään B:n. Riskillä ajoin autoni lähemmäs jotta matkaa ei olisi niin paljon. Niin taas tarvottiin pellolle tällä kertaa Mimmin ja Paulin kanssa. Mimmi hyökkäsi heti leipien kimppuun  joten annoin Paulille käskyn etsi lelu ja huidoin epämääräisesti  ympäri peltoa…… Paappa laittoin nenän lumeen ja lähti juoksentelemaan ja etsimään. Aika pian se merkkasi mulle paikan reilun 5 metrin päästä leipäkasaa. En ihan heti uskonut sen löytäneen joten kehoitin vielä etsimään ja taas se merkkasi sen paikan mulle. No,kahlasin  katsomaan ja hädin tuskin oli näkyvissä jotain mustaa. Kuopsaisin lunta ja JES, siinä oli kallis patukka ! Voi sitä riemua; Pauli sai palkinnon ja minä niin hyvän mielen !!

On se vaan kone  Kohta mittarissa 13 vuotta ja edelleen nenä pelittää sekä työmotivaatio on kohdallaan…. Pauli Rakas …… 

No niin, pitihän tähän hehkutukseen stoppi tulla ennemmin tai myöhemmin – ja se tuli siis NYT ! Kaikkien näiden hallikisojen jälkeen oli odotettavissakin se, että joku tauti sieltä koiriin tarttuu. Nuo isot hallikisat ja hallien matot varsinkin ovat aika bakteeripesiä. Meille kulkeutui Vuokkosilta Hilun mukana kennelyskä 🙁 Kisat oli sunnuntaina niin tiistain mentiin sitten eläinlääkäriin tutkimuksiin ja diagnoosi vahvistui kennelyskäksi. Eläinlääkäri kuunteli kuitenkin keuhkot ja tunnusteli kurkun ym. todetakseen että ei ole mitään vakavampaa. Lääkekuurina antibiootti ja yskänlääke ja paljon lepoa !! Just joo ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi alkoivat lauman muutkin koirat sitten köhimään….Torstaina köhivät Tiku, Aikku ja Peto, vanhukset eli Olli, Pauli ja Mimmi olivat oireettomia. Ei muuta kuin koko lauma lepoon ja karanteeniin että ei mennä tartuttamaan tautia muihin, vaikka kyllä tuota kennelyskää nyt on niiiiin paljon liikkeellä että sen voi saada melkein mistä vaan. 

On se hirveetä katsoa kun yleensä niin terve koira on kippeenä ! Tiku ottaa sairastelun ainakin kovin vakavasti, muilla se menikin ohi paljon helpommin. Tiku on ollut normaalia enemmän kyljessä kyhnäämässä ja yskinyt ja oksennellut kuolaa. Se on vaatinut huomiota paljon enemmän kuin muut. Yleensä tuo köhä onneksi helpottaa parissa- kolmessa päivässä mutta lepoa toki siihen päälle tarvitaan vielä reilun viikon verran. Vaikka ei näitä kipeinäkään voi vaan lepuuttaa, rauhallisia (tai siis niin rauhallisia kuin mahdollista) lenkkejä on kuitenkin tehtävä. Tuo yli kahdenkymmenen asteen pakkanen vaan ei tee hyvää hengityselimille. 

Nyt sitä taas osaa sitten arvostaa terveitä koiria kunhan saa tämän epidemian pois päiväjärjestyksestä. Sitten haetaankin koko laumalle se KC eli Nobivac KC sumute. Jospa sillä sitten pärjätään taas hetken aikaa- tosin nyt taas tuli oppia eli en tuo Hilua halleihin liian aikaisin hengaamaan ja altistumaan bakteereille. Ja onhan tuo nenäsumute sitten vielä yksi konsti jolla voi ehkäistä kennelyskää – tosin mikään ei anna 100 % suojaa tautia vastaan. Tästä saa lisää tietoa tuosta inhottavasta Kennelyskästä 

Meillä onneksi kaikilla tuo kennelyskä on ollut lievää ja toivotaan että ei kenelläkään menisikään keuhkokuumeeksi asti. Mutta nyt päivitykset ovat näin ikäviä ja tulee taukoa treeneihin ja kaikkiin tapahtumiinkin. 

Tammikuun 19. päivä oli kiireinen. Olin yövuorossa töissä mutta siitä huolimatta olin ilmoittanut  Tikun (Jusard´s Beauregard)  TOKO kisoihin uudelle hienolle Naurava Koira Areenalle   TOKO kisoihin. Tiku ei ollut kisannut TOKOssa (eikä paljon treenannutkaan) sitten kesän Rotumestisten. Pikkusen mua jänskätti koska treeneissä Tiku ei lähtenyt luoksetuloon kun se piti tehdä istumasta eikä oikein hyppykään ollut hallussa sillä herkästi kiersi takaisinpäin. 

Hallilla kisasivat ensin ALO koirat joten ehdin yövuoron jälkeen käydä kotona. Toisaalta oli vaarana että jos kisat venyvät niin ehditäänkö ajoissa Vantaalle ja Vuokkoset Areenalle agikisoihin. Hilu oli näet ilmottu vielä kisaamaan vaikka ne nollat nyt kasassa olikin. Harmitti sillä keli ei oikein suosinut meitä. Koirat joutuivat olemaan koko pitkän päivän kylmässä autossa ja pakkanen oli kovin kireää. Paljon loimia päälle ja puoli tankillista dieseliä niin sillä pärjättiin 🙂 

Mutta siis ensiksi kuulumiset Tikun AVO kisasta. Lähdimme rohkeasti tavoittelemaan ykköstulosta jotta saamme sen TK 2 koularin. Vähempi ei riittäisi.  Me olimme ensimmäisenä AVO koirakkona, tuomarina tuttu Hannele Pörsti ja liikkurina tuttu belgiharrastaja Tiia Närkki. Paikallamakuu meni hienosti; Tiku on sillalailla rauhallinen että ei liiku eikä piipitä. Siitä heti aloitimme liikkeillä jotka tehtiin sääntökirjan mukaisessa järjestyksessä.  Seuraaminen oli ihan OK, tuntui ihan hyvältä vaikka taisi se paikoitellen hieman poikittaa. Hiljainen oli kyllä ja hyvä asenne.  Liikkeestä maahanmenossa annoin  melko voimakkaan käskyn ja ajattelin että siitä otetaan pisteitä mutta eipä sitten otettukaan…. Luoksetulo oli huono -tosin se oli tiedossakin. Sen verran taktikoin että aika nopsaan annoin seiso käsimerkin jota Tiku noudatti hyvin. Siitä loppuun asti tuli sitten melko hyvällä vauhdilla, toki vain ravilla mutta kuitenkin ! Tästä aika huonot pisteet.  Liikkeestä seisomisen tiesin olevan ihan priimaa ja niin se olikin.  Nouto oli OK, toki saisi olla vieläkin ripeämpi takaisinpäin. Kaukot oli super ja hyppykin onnistui ! Ihan mielettömät pisteet saatiin kasaan, 186 pistettä ja luokkavoitto ! Saatiin se TK 2 koularikin.

Tässä vielä nuo Hilun nollat joilla siis päästään kisaamaan sekä Suomen Mestaruuskisoihin Tampereelle 13.-15.06.2014  sekä MM karsintoihin 18.-29.06.14 ihan Rovaniemelle asti ! Taas saa ajaa oikein kunnolla kun kisat on noinkin kaukana….

SM nollat jotka pitää olla ajalta 04.06.13-02.06.14

Agiradat 
14.06. -13  KKK sij. 12/102 tulos -4.78
05.07.-13  YLÖKK sij. 2/ 70  tulos – 10.66

Hyppyradat: 

05.01.-14   JAU  sij 6.  tulos -10.10

Tänään Hilu ja Kim starttasivat Lempäälässä kaksi agirataa ja hyppärin. Hilultahan puuttui vielä se viimeinen aginolla MM karsintakriteereistä. Kisat alkoivat hyppärillä. Hilu oli hyvässä vireessä, mutta liukasteli melkoisen paljon. Pohja ei ilmeisesti ollut ihan Hilun mieleen. Hyvää ja nopeaa rataa Hilu teki; harmillisesti radan loppupuolella muurin palikka putosi. En kyllä ymmärrä miksi, ei oo Hilun tapaista pudotella…. Tässä videota radasta, saa itse kukin analysoida 😀

Jeps, tällä kertaa suunnattiin Vantaalle ja Vuokkoset areenalle. Totesin siinä areenalla ollessamme että se on eka kerta kun Hilu siellä kisaa. Halli tuntui sopivan Hilulle hyvin; ei liukastellut ja oli mukavan rauhallinen ympäristö. Myös parkkipaikkoja oli riittävästi että auton sai hyvään paikkaan parkkiin ! Sehän on toki tärkeää …..

Makseissa oli taas kova taso, mukana oli kaikki huippu bortsut hyvine ohjaajineen ! Tuomarina oli meille tuttu Jari Suomalainen. Tiesin että vauhdikkaita ratoja tulossa. Yllätys oli se, miten hyviä ansoja Jari olikaan saanut kehiteltyä sinne radaoille – oli kiva katsoa kun koirakot yrittivät parhaansa mukaan suoriutua ! Hyppäri oli kyllä mun mielestä helppo, mutta siinä vauhti nousi aika hurjaksi ja se taisi olla juuri se ansa. Hilulla kävi hyppärillä pieni virhe ja se olikin sitten HYLLY. Kepeille tultaessa Kim ihan pienesti heilauttaa kättä kohti ei suoritettavaa hyppyä ja sinnehän se Hilu sitte lipsahti. Karstusen Janne sanoi myös rataa eri suunnasta katsoneena että Kimin liike vei hypylle ja pois keppilinjalta = oli siis ihan looginen valinta koiralle suorittaa se hyppy. Parasta oli kuitenkin se, että virheen jälkeen Hilu meni Kimin luo ja pystyivät suorittamaan radan ihan vauhdilla ja draivilla loppuun asti; viime aikoinahan Hilu ei ole kestänyt virheitä ja on lähtenyt radoilta minun luo, joten kehitystä havaittavissa tässäkin asiassa.  Tässä tuo harmillinen hylly hyppäri (tosin ei harmittanut yhtään koska niitä hyppärinollia Hilulla on ihan riittämiin ). 

Mennyt vuosi on taputeltu pois. Tuleva vuosi ei varmaan hirmuisesti sisällöltään muutu; koiria, koiria, treeniä ja treeniä -sitähän se tulee paljolti olemaan. Toiveissa on ennenmuuta terveyttä koko laumalla, varsinkin meidän vanhuksille Paulille ja Mimmille. Heille terveyttä ja pitkää ikää ! Suurin odotettavissa oleva tapahtuma tulevalle vuodelle on mahdollinen C-pentue !! Suunnitelmissa on teettää Ollille vielä yhdet pennut, mutta jos etukäteisvarauksia ei tule, niin pentue ei tule toteutumaan. Ei ole mitään järkeä teettää pentuja jos mahdollisia HYVIÄ koteja ei ole jo ennakkoon. Toivon että pentue suunnitelmat voidaan toteuttaa, se selviää sitten kevään aikana…….

Toivon että työelämässä ei tapahtuisi mitään radikaaleja muutoksia. Toivon että vuorotyöläisenä saisi edelleen jatkaa, se kun paras koiraharrastuksen kannalta 🙂  Jatkan edelleen SBPKY:n johtokunnassa toimimista ja yritän kehittää itseäni koiraharrastuksen parissa muutamilla kouluttautumisilla, jos se vain suinkin on mahdollista. Toukokuussa olisi tarkoitus pyrkiä liikkurikoulutukseen ja pakko on keväällä käydä läpi myös PK tuomareiden jatkokoulutukset jotta voi sitten taas arvostella parit kokeet ensi vuonnakin ! 

Tavoitteet vuodelle 2014 koirakohtaisesti lienee seuraavat:

Pauli 
* toivon että saamme viettää kesäkuussa 2014 Paulin 13 vuotis synttäreitä !! Ja toiveena on myös että Pauli pääsisi kisaamaan vielä parit kisat agilityn parissa, ehkä ei enää virallisia kisoja mutta epiksiä nyt ainakin ja miellellään medihypyillä.

Mimmi
* tovotaan että terveyttä riittää Mimmillekin. Mimmi ei enää puuhastele mitään muuta kuin irvistelee Kepolle ja makaa vieressä tyynyllä. Raskas seuraneidin paikka siis <3

Olli
* Tavoitteena olisi että Olli tekisi Jusard´s C-pentueen.
* Pysyisi terveenä kisakoirana.
* jatkaa Pian kanssa agilityn harrastamista ja kisaamista.
* jatketaan yhdessä Ollin kanssa TOKOilua ja pyritään ensi vuonna FMBB joukkueeseen vaikka tiedän kyllä että taso on koko ajan kovenemaan päin !

Tiku
* Tikun kanssa jatkamme keväällä sen IPO ykköstuloksen metsästystä. Siitä riippuu pääsemmekö 2014 PK SM kisoihin vai ei… Jos treent menevät hyvin niin todennäköisesti kisaamme IPO Rotumestiksissä sitten syksyllä.
* TOKOssa yritämme päästä FMBB joukkueeseen class 2 luokkaan. Sitä ennen pitää tehdä AVO ykkönen ja treenata ahkerasti ylempien luokkien liikkeitä. Tavoite on osallistua ehkäpä piirinmestiksiin ja TOKO SM kisoihin. Rotumestiksiinkin varmaan mennään – tosin silloin jo VOI luokassa. EVL luokkaan meillä ei vielä ensi vuonna ole mikään kiire. Rauhassa edetään.
* Jos talvella on lunta niin Tiku saa juosta niin kelkan kuin hiihtäjän kanssakin niin paljon kuin haluaa….

Hilu
* Hilu todennäköisesti jatkaa Kimin kanssa kisaamista vuonna 2014. Agilityn SM nollat on jo parivaljakolla kasassa. MM karsintaan tarvitaan vielä pari aginollaa ja niitä kuumeisesti metsästetään. Jokatapauksessa toukokuussa Hilu ja Kim edustavat FMBB kotikisoissa SBPKY:tä ja lajina tietty agility. Hilu ei muuta treenaa kuin aksaa ja se on sen laji !
* 2014 pitäisi saada Hilulle se näyttelystä se H jotta Hilu valioituisi niin agivalioksi kuin hyppyvalioksikin. Se on yksi tärkeimmistä tavoitteista !

Aikku
* jatkaa edelleen agilityn treenaamista. Toivotaan että vuonna 2014 Aikku voisi jo startata agikisoissa. Ainakin epiksiin Aikku voi jo mennä kokeilemaan miten se agi sujuu…..

Peto
* Jatkaa suojeluharjoituksia koska sillä on niin luontaiset lahjat siihen lajiin. Puruote on ollut optimaali – saa nähdä mitä tauko sitten on pojalle tehnyt.
* Peto jatkaa myös agilityn treenimistä tavoitteena sitten joskus hypellä myös agikisoissa. 

Siinä sitä on tavoitetta niin koirille kuin ohjaajallekin !! Aika näyttää miten noi totetutuu 😛