Niinpä niin. Olli oli jotoisena vuonna peräkkäin Riihimäen Seudun kennelkerhon paras TOKOkoira 🙂 Samalla yhdistys muisti Ollia valioitumisesta TVA pokaalilla. Olli on ensimmäinen koira jonka kanssa olen saavuttanut TVA tittelin, toivon kovasti että Ollin poika Tiku olisi sitten se seuraava TVA koirani 😉 Siihen tosin menee vielä pari vuotta ennenkuin poika kisaa EVL luokissa.
Olli jatkaa vielä kisaamista ja ehkä me asetamme tavoitteeksi sen kolmannen kiinnityksen tuohon kiertopalkintoon…. 😉
Käytiin eilen ihan pikapikaa treenimässä hallilla TOKOliikkeitä. Ajattelin keskittyä nyt vaan niihin uusiin liikkeisiin joita pitäisi hioa; varsinkin jos mennään sinne FMBB2014 kisoihin…….
Aloitin sillä kivalla merkillä ! Tiku tykkäsi juosta merkille ja palkaksi sai pallon. Ihan vielä se ei aina mene ihan merkin taakse asti tai jos menee taakse niin ei ole aivan korrektisti siinä merkin takana. Näitä vaan pitää vahvistella ja palkkailla vain oikeasta suorituksesta. Tiku onneksi kestää toistoja 😉
Merkin jälkeen ajattelinkin sitten heti mennä vaan hurjasti eteenpäin. Eli lähetys merkille ja siitä lähetys ruutuun. Juu-u, sillein vaan ihan kisamaisesti. Ihme ja kumma kyllä se onnistu, ekalla tosin piti merkillä antaa kaksi käskyä ruutuun (ei meinannut millään uskaltaa lähteä ruutuun) mutta sitten se jo sen hokasikin ja loput merkiltä lähetykset oli OK.
Sitten otettiin tunnari. Tiku istumaan ja vein itse 15 metrin päähän tunnarit. Oma oli kolmas oikealta. Hienosti haisteli, löysi oman, nappasi sen suuhun ja toi mulle. Tätä ei sitten jäätykään hiomaan vaan pallo palkaksi ja keräsin tunnarit pois.
Väliin kolme metallinoutoa joissa ei ollut mitään huomauttamista…. Ihme että kisassa ei tuonut metalli kapulaa, mikä lie ajatuskatko pojalle tuli.
Lopuksi sitten tehtiin ohajttua noutoa. Voi että se on vaikea 🙁 Seurautin Tikun merkille ja jätin seisomaan. Vasen haettiin kolme kertaa ja aina upea onnistuminen. Sitten ajattelin ottaa oikealta hakua. Koira merkille ja siitä vahva ohjaus oikealle, mutta ei se nyt oikein onnistunut….. Kaari ei ole riittävä oikealle puolelle ja siksi menee keskikapulalle. En antanut nostaa keskikapulaa joten paineistui hiukan. Otettiin sitten toistoja että saatiin pari onnistumistakin. Lopuksi jätti palkkaus ja kamat kasaan.
Tunti näissä pikku treeneissä taas vierähti ja kivaa oli meillä molemmilla. Pääsispä vaan treenilöimään oikein porukalla. Yksin treenaaminen kun ei ole kivaa.
Huh, olipa viikonloppu tämä 22.-23. helmikuuta… Lauantaina pitkä päivä agihallilla kun oli talkoilut ja Hilun kisat perään. Sitten talkoita jatkettiin vielä sunnuntaina suoraan ansiotyöstä. Pitkästä aikaa tuli nähtyä myös 1 ja 2 luokkien menoa. Ja alkoi ihan vähän myös omaa juoksujalkaa vipattaa; jospa mekin Aikun kanssa joskus uskaltaudutaan kisaamaan. Kun on seurannut vain kolmosluokkalaisten menoa ja Kimiä varsinkin niin on se oma rima kisaamaan lähtöön noussut ehkä turhan korkealle. Ei musta IKINÄ tulis niin hyvää kun nää huippu ohjaajat joten turha haaskata aikaa treenilöihin. Kisoihin vaan ja tuurilla kohti tuloksia – tai hyllyjä 🙂 Vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava että oli kyllä varsin kirjavaa ohjausta alaluokkien kisoissa……. Ehkä ikävintä oli kuulla erään nuoren naisen kommentti omasta koirastaan: ” Tällä mun koiralla todettiin selässä niitä semmosia luupiikkejä niin ei me enää voida oikein mitään oikeeta harrastella. Onneks on tää agility mitä voidaan tehdä… ” Just joo, spondarithan ei agilityssä haittaa.
Hilun kisoista vielä. Kotona lauantai-iltana Hilmu kiipesi soffalla syliini vaatien jokailtaisen hierontansa. Kuvassa hierottavana.
Niin siinä kun se rötkötti sylissä huomasin että kisoissa jossain se oli raapinut alaleukansa verinaarmuille. En kyllä yhtään tiedä että missä 🙁 Tässä kuvassa alla se punoitus näkyy hieman.
Ja tässä lötköttely kuvassa se verinaarmu näkyy vähän paremmin. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan.
Yksi toinen juttu kiinnitti sunnuntaina kisahallissa huomioni. Siellä oli yksi kisaaja jolla oli nuori, pentubortsu mukana. Sitä hän siinä hieman treenaili. Ei siinä mitään että on ”turistikoira” mukana mutta kun tuo nuori koira köhi ja yski erittäin kuuluvasti – kovasti vaikutti kennelyskältä 🙁 Ja siellä vaan koiraa treenaili…. Vastuutonta tai jos johtui tietämättömyydestä niin voihan huoh ! No, nyt on taas kisahommat hetkeksi tehty. Seuraavaksi voi taas keskittyä treenaamiseen 🙂
Olin lupautunut talkoilemaan Hyvinkään hallissa pidettäviin aksakisoihin. Ajatelin että siinä samallahan Hilu voisi hypellä pari rataa ihan niinku huvikseen…. Oma kartturi Kim ei päässyt ohjaushommiin kun oli ansiotöiden vuoro mutta onneksi kaivettiin yli vuoden kisatauolla ollut Anu ohjaushommiin. Anuhan on se joka Pauli paapan nosti kolmosiin ja on muutenkin noilla maliskoilla kisaillut. Hilu ei vierastanut Anua yhtään; päinvastoin pummas koko ajan vaan lihapullaa ja liehitteli Anua 🙂
Kisapäivä alkoi mini ja medi luokilla joten jätin Hilun kotiin. Kävin sitten päivällä nappaamassa Hilun himasta. Ekana ratana makseilla oli hyppäri. Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea rata vaikka Anua hieman jännittikin. Hilu onneksi on aika pehmoinen ohjattava ja kuuliainenkin. Hienostihan se sit meni. Nollatulos ja sijoituksena 3. Tulos oli jotain -8 alle ihanteen.
Toinen rata oli agirata ja siinä oli pari hankalaa kohtaa. Hyvin se meni mutta harmittavasti taas tuli se vitonen sieltä puomin ylösmenolta 🙁 Nyt on mennyt jo monen monta kisaa niin että ylösmeno on ollu OK, siksi harmittaa että vanha virhe taas toistui. Muuten ihan OK rata.
Kolmas rata oli sitten ihan killeri. Siellä oli ennen A:ta este joka piti hypätä ns. poispäin ja miten saat siihen koiran ilman että se menee renkaalle tai että käy A:n kontaktipinnalla… Anu ratkaisi sen sylkkärillä ja se toimi; harmi vaan että ihan pikkuisen liian aikaisin Anu ”irroitti” Hilun käsistään ja niin se meni ja hyppäsi esteen väärinpäin. Muuten taas ihan OK menoa. Lopussa vielä Hilu putosi puomilta kun ei katsonut riittävästi eteensä. Kisan jälkeen saivat toki suorittaa tuon puomin vielä uudestaan ja ei siitä mitään mörköä Hilulle jäänyt mieleen.
Kiva päivä ! Oli kiva tavata paljon tuttuja ja jutskailla niitä näitä 😉
Niin vain saatiin pikaisesti väsättyä uudet kotisivut joita ei, toivottavasti ihan heti tarvitse uusiksi laittaa. Edellisten kotisivujen kanssa kun on aina käynyt niin, että ensiksi ne on tehty ilmaispohjille jotka aina kuitenkin muuttuvat maksullisiksi. Iso työ aina siirtää tietoja ja sitten vielä maksaa useita kymppejä. Usein kyse on myös siitä, että oma tietotaito ei riitä näiden maksullisten webbitilojen ja rakentelujen tekoon. Nyt onneksi löytyi läheltä hyvä Ystävä joka loi tilan ja auttoi sivujen kokoamisessa. Yhdessä tehden meni työpäivät mukavasti 🙂
Nyt yritän itsekseni vielä muokkailla sivustoja informatiivisemmiksi ja lisäillä kuvia jne. Blogi pysyy Blogina ja tänne päivittyy niin ajatukset kuin uutisetkin !! Näin ainakin toistaiseksi; voi olla että sitten kun pentuprojekti napsahtaa eteenpäin tehdään sille projektille oma sivut / tila ….. Aika näyttää 😉
Kun ”oma” seura eli HauHau järjesti kivan TOKOkokeen sisähallissa ajattelin osallistua. Sama paikka ja tuomari kuin Tikun kokeessa 19. tammikuuta 2014. Tällä kertaa ilmoitin mukaan myös Ollin (Tulikuuma Oljenkorsi) vaikka sen treenaaminen olikin ollut aika vähäistä. Ollin edellinen TOKOkoe oli ollut piirinmestikset Hattulassa elokuun 31. päivä 2013. Eli aika pitkä tauko kisaamisessa….. Olli oli tapansa mukaisesti melkoisen ”energinen” 🙂 sen ohjaaminen on aina taiteilua.
EVL
Osallistujia oli yhteensä viisi ja EVL liikkeet oli jaettu siten että aloitettiin paikallaistumisella ja paikallamakuulla. Istuminen meni Ollilta hyvin, pientä ääntelyä kyllä. Koska siinä alussa on aina niitä yleishöpinöitä niin sinä aikana Olli aina ehtii kerätä kivasti kierroksia. Nytkin se siinä tärisi ja läähätti – ajattelin että se liike ei tule onnistumaan. Kuten kuvasta näkyy, niin pää kääntyili ja seurasi aktiivisesti ympäristöään. Onnistui kuitenkin ja arvosanaksi 9.
Tauon jälkeen oli heti ohjattu nouto. Toivon vasenta puolta mutta tietnekin arvoin oikean. Tässä Olli paineistuu kaiketi väärän treenaamisen takia ja merkki ei yleensä onnistu kunnolla. Eipä onnistunut kokeessakaan. Jäi kauas merkistä, ,erkin vasemmalle puolelle. Siitä oikealle lähettäminen on hankalaa kun heti kääntyessään näkee keskikapulan. Ja keskikapulalle Ollikin meni. Onneksi mulla hermo kesti ja pysäytin Ollin. Näin sain ohjattua hakemaan sen oikean kapulan ! Arvosana 7.
Sitten oli pitkääkin pitempi seuraamisosuus. Siinä oli poikitusta ja hyppelyä, ei siis oikein korrektia. Lyhyet siirtymiset ja käännökset kyllä sujui hyvin. Arvosana 8,5
Luoksetulo oli mun mielestä parasta Ollia – taas ! Se vaan tulee niin napakasti ja pysähtyy hyvin myös. En siis ihan ymmärrä miksi arvosana vain 8.
Hyppynouto metallikapulalla. Kapula lensi melkoisen kauas ja ajattelin että Olli ei sitä ”löydä”. Tämä oli kuitenkin aika korrekti liikesuoritus ja arvosana sen mukainen 9.
Tässä näkyy että kapula meni jonnekin kauas …
Mutta onnistui kuitenkin ! 😀
Heti suorituksen jälkeen oli vähän pettynyt kun tuli kakkostulos 239,5 pisteellä. Sitten kun analysoin kisaa tarkemmin niin mieleni muuttui. Tunnari joka on 30 pisteen arvoinen liike meni oman virheen vuoksi nollille ja siksi ykkönen jäi tekemättä. Kuitenkin se oli lähellä, vain 16,5 pisteen päässä !! Eli lisää treeniä vaan ja uudestaan kokeeseen !! Hyvä Olba 🙂
Ollin suoritusten jälkeen ei ollut kauheasti aikaa kun olikin jo Tikun vuoro. Tiku osallistui VOI luokkaan. Treeniaikaa ei ollut AVO kokeen jälkeen paljoa, sillä TK 2 koulari suoritettiin samassa hallissa vain tammikuun 19. päivä. Vajaa kuukausi siis oli treenattu VOI luokan liikkeitä…. Rohkeasti lähdettiin vain hakemaan tulosta ja katsomaan mikä on osaamisen taso.
VOI luokka aloitettiin paikalla makuulla. Se ei ole Tikulle ongelma, se osaa kyllä maata rauhassa ja hiljaa paikallaan sen vaaditut 4 minuuttia. Arvosana 10.
Voittajaluokan liikejärjestystä en enää muista mutta ne eivät olleet ns. järjestyksessä. Homma aloitettiin liikkeestä istumisella, Se onnistui ihan nappiin ja arvosana sen mukainen eli 10 .
Seuraaminen oli melkoisen korrektia, jopa yllätti minutkin. Arvosana 8.
Ruutu oli ihan OK, olisi toki saanut juosta ruutuun vielä vauhdikkaammin. Arvosana 10.
Hyppynouto oli ihan korrekti, arvosana 9.
Tunnari, se liike jota Tiku ei oikeasti vielä oikein osaa. Nyt muistin ottaa kuolaa käteeni jolla hajustin kapulan. Hyvällä asenteella Tiku kapuloille meni ja heti löysi oman. Pudotti sen kuitenkin, joten annoin tuo käskyn ihan varmuuden vuoksi. Arvosana 8. Voi että mä olin onnellinen !!
Kauko-ohjauksessa mä tiesin että liikkuu ihan liikaa eteen. Alkuun tarvittiin toki vielä pari ylimääräistä käskyäkin että sain Tikun istumaan, siitä eteenpäin se sitten sujuikin iha hyvin. Arvosana 7.
Kokonaisvaikutus oli 8.
Loppujen lopuksi yllätyin iloisesti. Mä ajattelin että kyllä ne pisteet kakkostulokseen riittää mutta oli jättihienoa että sieltä tulikin ykköstulos pisteillä 260. Nippa nappa ykköstulos mutta se riitti !! Metallinoudon nollautuminen tarkoitti kuitenkin 20 pisteen vähennystä !!
Me savutettiin se tavoite jota ajattelin. Tikulla on nyt se TK 2 aika hyvillä pisteillä ja nyt vielä saatiin VOI luokasta se ykkönen. Tämän kaiken jälkeen on erinomaiset mahdollisuudet hakea paikkaa omista FMBB kisoista TOKOn kansainvälisestä kakkosluokasta ! Lisää pitää opetella vain paikalla istuminen ja ohjattunouto. Sitten voisi kokeilla kisaamista. FMBB kisat ovat vasta toukokuun lopussa joten jos tulemme valituksi on vielä reilut kolme kuukautta aikaa treenata !!
Oishan se aika mageeta että olisi kaksi kasvattia, sisarukset, FMBB kisoissa 😉 Nää vaan on niin hyviä nää Ollin ja Paulin jälkeläiset !!
Nyt kun kennelyskä on kärsitty ja sairasteltu pois ollaan innolla taas treenilöity. No, aksakoirat on jääny paitsioon mutta eiköhän niidenkin vuoro vielä tule 🙂 Me ollaan TOKOa tahkottu oikein hartaasti ja se johtuu vain siitä että Tiku ja Olli on ilmoitettu kokeeseen. Ollilla koe on eka sitten viime elo-syyskuun joten kiva nähdä missä mennään. EVL liikkeitä ei oo hirveesti päästy tekemään joten hieman jänskättää !!
Tikuhan vasta teki sen TK 2 koularin ja siellä se teki hyvää työtä, siirtyminen VOI luokkaan onkin sitten aiheuttanut harmaita hiuksia. Muuten liikkeet on hyvällä mallilla mutta se tunnari on kovin vaikea, samoinkin kuin kaukokäskytkin. Näitä on nyt treenattu ja paljon, saa nähdä sujuuko sitten kokeessa. Vähän kyllä olen sitä mieltä että se tunnari ei tule onnistumaan :-/ Mutta ne VOI liikkeet ovat kovin vaikeat ja ne vaativat kuukausikaupalla treeniä, nyt me ollaan treenilöity muutama viikko ! Eli pitää olla Tikulle armollinen vaikka kisa menisikin ihan pieleen…..
Tässä pari videota Tikun treeneistä…
Tänään oli sovittu tuttujen kaa treffit järven jäälle. Ja mitäs muutakaan kun kikkailua tiedossa. Ne, ketkä ei tiedä mistä toi kikkailu tulee, tässä pari linkkiä !
http://www.kainpo.com/tuotteet/kickspark-potkukelkat
https://www.youtube.com/watch?v=zP6azhO6oE4
Toi koirakelkkailu tai mitä se nyt onkaan on vaan niin siistiä menoa ! Ja heti ei tietenkään tarvii ostaa kallista kelkkaa, se ihan perinteinen potkurikin käy, ainakin alkuun 😉 Kun vauhti ja into kasvaa niin sit suosittelen tuota ihan oikeaa Kikkaria.
Mutta joo, tänään käytiin järven jäällä kikkailemassa. Mukana oli kaverit dobbereitten kanssa. Mä lähdin ensiksi Ollin kanssa Herolle jänikseksi ja hyvin meni vaikka oli tosi nahkee lumi ja paljon lunta. Sinne vaan pikku lenkki, kelkka ympäri ja takas. Parasta baanaa oli moottorikelkan jättämä ”latu”. Olli väsähti aika nopsaan, mutta tsemppas taa autolle päin eli kirittämällä löytyy vielä vähän voimia 🙂
Sitten vaihdettiin koiria. Mä otin Tikun (eka kertaa tänä talvena kelkan eteen) ja Niina otti Milan. Tiku lahti hemmetin hyvin ja mentiin lujaa, Mila ei oikein lähteny perään joten pian pysäytin Tikun. Siinä tovi mietittiin ja Niina lähti Milan kaa takas ja mä jatkoi Tikun kaa vielä eteenpäin.Tiku lähti taas tosi hyvin ja siististi ! Hetki mentiin, pysäys ja kelkka ympäri. Takasin päin Tiku veti vähän laiskemmin mutta käskytin se vetämään ja hyvin se vastas! Ohitti hienosti Samin, Niinan ja Milan ja veti mut melkein autolle asti 😛 Tiku on PRO !!
Sit lähdin kotiin vaihtamaan koirat. Otin Hilun ja Pedon. Ja takas jäälle. Otin molemmat mukaani, ajattelin että juoksevat sovussa kelkan edessä, Hilu opetaa Pedon ja siinä se on. No, sehän ei nyt mennyt ihan noin !! Ensin Hilu tuli pois huskyvaljaista. Sitten ne kähisi siinä hetken. Sitten puin Hilulle valjaat ja sain sen lähtemään vetoon niin Peto kaatui kelkan eteen. Siitten taas siinä kähistiin hetki. Lopulta päästin Hilun kokonaan irti ja innostin Pedon lähtemään Hilun perään. Se toimikin – hetken ! Hilu lähti ”ladulta” sivuun ja sinnehän Petokin poukkas….. Noo, saatiin kuitenkin semonen parin kilsan lenkki tehtyä ja ajoittain Peto veti tosi hyvin kelkkaa. Se vaan tarvii jonkun jäniksen. No. onkse ihmekään, koira joka on ekaa kertaa kelkan edessä ei voi todellakaan tajuta mistä on kyse !! Mut joo, mä tykkäsin <3 siitä saa aikamoisen pelin vielä kun sillä on tuota massaakin varmaan lähemmäs neljäkymmentä kiloa :-P
Loppu hyvin kaikki hyvin ! Nyt kotona on kovin hiljaista – vetokoirat nukkuu umpi unta ! Ja mullakin tuntuu kropassa että jotain on tullu tehtyä. Se vaan on parasta talviurheilua mitä mä tiedän 😀
Käytiin perjantaina treenilöimässä kun mahtava tilaisuus saatiin. Päästiin nimittäin meille uuteen ja lämpöiseen halliin tokoilemaan. Otin Ollin mukaani koska karenssi alkaa olla ihan lopuillaan ja Olli on ollut koko ajan terve.
Tein Ollin kanssa kaikki EVL liikkeet (no, yksin en viitsinyt paikallaoloja ottaa) ja ne meni tosi hyvin. Seuraamisessa näkyi että outo paikka vähän jänskätti, piti pälyillä normaalia enemmän ympärilleen. Kauko toli hienot, ei liikkunut yhtään ja oli skarppina. Metallinoudossa hyppy tuotti ongelmia, ei meinannut millään hypätä takaisin päin tai sitten jätti kapulan. Kisassa täytyy kapula heittää lähelle estettä muuten Olli ei sitä älyä hakea. Lopulta saatiin tähänkin onnistuminen. Tunnari oli hieno enkä sitä sitten jäänyt hinkkaamaan.
Ohjatussa, joka on meille vaikea, tein kaksi kertaa vasemman. Molemmilla kerroilla hienosti haki. Lopuksi vielä haetutin oikean ja sekin sujui. Luoksetuloissa oli vauhti hukassa :-/ tein sitten lopuksi vielä ihan läpijuoksuja että sain vauhtia liikkeeseen !! Ja treenit päätettiin hienoon ruutuun. Se on yksi Ollin bravuureista 🙂
Hyvä mieli jäi treeneistä – vaikkakin koiran vaisuus jäi ihmetyttämään. No, jos se vielä kotihallissakin on vaisu niin sitten pitää asiaa alkaa tutkimaan. Ettei vaan alkais jo nyt tekemään juoksuja …. !!!!